Mustien naisten ja miesten hiuksia on pyritty suitsimaan vuosisatojen ajan. Etenkin siirtomaa-aikana määriteltiin millaiset hiukset ovat ”sopivat” koulu- ja työmaailmassa. Afroja pidettiin liian ”villeinä” ja hallitsemattomina. Syntyi hiussääntöjä.
Hiussäännöt olivat tyypillisiä esimerkiksi Zimbabwessa. 2000-luvun taitteessa lukioita Zimbabwessa käynyt Anesu Chigariro kertoo koulunsa säännöistä.
”Hiusten piti sopia kouluhatun sisään, eikä niitä ei saanut värjätä. Mikäli hiukset eivät olleet letitetyt, ne eivät saaneet koskettaa koulupuvun kaulusta. Hiukset eivät saaneet laskeutua olkapäille, tai jos ne olivat olkapääpituiset, ne piti voida sitoa poninhännälle tasaisesti.”
Anesu Chigariron äiti ei halunnut kemikaaleja lastensa hiuksiin, joten Chigariro ei ole koskaan suoristuttanut tai käsitellyt kemikaalisesti hiuksiaan. Kun koulu loppui, Chigariro hankki pitkät rastaletit. Hän sai inspiraation letteihin rapartisti Lauren Hillin hiuksista.
”Hän oli niin kaunis!” Chigariro huudahtaa.
Menneet hiusrajoitukset vaikuttavat edelleen siihen, millaisia hiuksia Afrikan maissa pidetään sopivina. Etenkin naisille on yleistä käyttää peruukkeja tai kudottuja lisäkkeitä. Tai sitten suoristuttaa hiuksia. Hiukset muotoillaan siis valkoisen kauneusihanteen mukaisiksi.
Chris Rockin tuottamassa dokumenttielokuvassa ”Good Hair” koomikko Paul Mooney sanoittaa ilmiön: ”Jos hiuksesi ovat relaxed, eli suoristetut, valkoiset ihmiset ovat rentoja. Jos hiuksesi ovat säkkärät, he (valkoiset) eivät ole tyytyväisiä.”
Etelä-Afrikan Witwatersrandin yliopiston sosiaalisen ja taloudellisen tutkimuskeskuksen apulaisprofessori Hlonipha Mokoena analysoi mustien hiusten poliittisuutta The Conversation -julkaisussa lähes kymmenen vuotta sitten. Mokoena kirjoitti:
”Kun pidät hiuksesi luonnollisena, olet vapaa. Hiuksesi ovat villit; sinulla on uusi ”hiustyyli” joka päivä; olet säteilevä; olet kuninkaallinen. Tämä on useimpien ihmisten ulottumattomissa, ja se tekee heistä onnettomia. Kyse on myös yhdenmukaisuudesta. Kun päätät olla kesyttämättä hiuksiasi, annat hiustesi ilmaista persoonallisuuttasi sen sijaan, että ne näyttäisivät kaikkien muiden hiuksilta. Siksi se tekee muista ihmisistä onnettomia.”
Mokoena viittaa muilla ihmisillä kaikkiin muihin ihmisiin, ei pelkästään valkoiseen väestöön. Mokoena painottaakin, että valkoinen väestö ei juuri tiedä mustista hiuksista ja niiden merkityksestä.
Chigarirolle rastaletit eivät olleet poliittinen kannanotto, vaikka monet ihmiset hänen ympärillään saattoivatkin niin olettaa.
”Olen ylpeä musta nainen ja ylpeä luonnollisista hiuksistani, mutta en yrittänyt varsinaisesti lausua hiuksillani mitään. En myöskään arvota muita mustia naisia sen perusteella pitävätkö he hiuksiaan luonnollisesti vai käyttävätkö he esimerkiksi peruukkeja.”
Chigariro sanoo, että luonnolliset hiukset ovat monella tavalla helpommat. Jos esimerkiksi hyppää uima-altaaseen, peruukki saattaa pudota tai sen liimaukset kärsiä.
”Itse huolehdin lähinnä siitä, että hiukseni kestävät ikuisuuden kuivua, koska ne ovat niin paksut”, Chigariro sanoo nauraen.
Vaikka Chigariro ei ota hiuksillaan kantaa, hän sanoo, että mustat hiukset ovat maassa osa kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Chigariro työskentelee arvoliberaalissa ympäristössä, jossa myös muut naiset pitävät hiuksensa luonnollisena. Hänellä on kuitenkin ystäviä, jotka työskentelevät bisnesmaailmassa. Siellä ammattitaitoa peilataan myös hiusten kautta.
”Heidän täytyy noudattaa tiettyjä hiustyylejä vakuuttaakseen ammattimaiselta. Samoin on pukeutumisessa. Jos olisin sijoituspankkiiri Zimbabwessa, en todennäköisesti olisi valinnut rastalettejä. Tai jos pitäisin rastalettejä, ne olisi koottu taakse poninhännälle.”
Mustien naisten ja miesten hiuksiin liittyy paljon myyttejä, joita on vahvistettu historian saatossa. Yksi niistä on se, että luonnolliset hiukset tai rastat olisivat epähygieeniset.
Professori Mokoena avaa rastahiusten alkuperää. Nykyään ne yhdistetään rastafarianismi-ideologiaan, joka on kotoisin Karibialta. Alunperin rastat tulevat kuitenkin Afrikasta. Hiustrendi levisi Karibialle rastahiuksisista etiopialaissotilaista otettujen kuvien kautta.
Vuonna 1935 etiopialaiset taistelivat Italian hyökkäystä vastaan. Etiopialaissotilaat vannoivat, että he eivät leikkaisi hiuksiaan ennen kuin heidän maansa palautettaisiin heille ja keisari Ras Tafari Makonnen, jota kutsutaan myös Haile Selassieksi, palaisi maanpaosta.
Hiusten leikkaamattomuus oli poliittinen kannanotto. Se saattoi olla myös poikkeustilanne. Ennen sotaa Etiopian mieseliitti ylläpiti erittäin siistejä afrohiuksia. Mokoena sanoo, että ainut järkevä johtopäätös on se, että vain sodan ja kolonialismin olosuhteissa mustat ihmiset esiintyivät, tai heitä kuvattiin, huolittelemattomin hiuksin.
Hiukset eivät ole ainoa mustien naisten kehon osa, josta on tullut poliittinen. Chigariro painottaa, että mustien naisten kehot on kokonaisuudessaan politisoitu.
”Tilanne on monimutkainen. Myös mustia naisia, jotka käyttävät peruukkeja tai noudattavat keinotekoisempia hiustyylejä, kritisoidaan jatkuvasti”, hän toteaa.
Koska eurooppalaisia ja valkoisia kauneusihanteita on puskettu normaalina, Chigariro ei tuomitse mustia naisia, jotka käyttävät peruukkeja.
”Tiedän, miten julma tämä maailma voi mustille naisille olla.”
Chigariro pitää kiinnostavana sitä, että suurin osa naisista, jotka muuten suosivat luonnollisia hiustyylejä, eivät anna hiustensa olla luonnolliset hääpäivänään.
”Rastaletit omaavat naiset peittävät letit hääpäivänään peruukilla tai lisäävät hiuksiin lisäkkeitä. Minulle se kertoo siitä, että nämä naiset eivät koe hiuksiaan riittävän kauniiksi kaikkina muina päivinä”, Chigariro sanoo.
Arvostus luonnollisia hiuksia kohtaan kuitenkin kasvaa kautta mantereen, erityisesti Etelä-Afrikassa, Keniassa ja Nigeriassa. Monissa maissa näkee upeita hiustyylejä, jotka korostavat mustien hiusten kauneutta.
Jutun on kirjoittanut Maailman Kuvalehden Eteläisen Afrikan kirjeenvaihtaja.