Tuhannet pensasmustikkakasvit vavisevat tuulessa Ruwan kaupungissa sijaitsevalla marjatilalla Zimbabwessa. Hararen kupeessa levittäytyvä pensasmustikkatila on yksi maan suurimmista: pensasmustikoita kasvaa noin 70 hehtaarin alueella.
Zimbabwe on ollut maailmalla vuosikymmeniä tunnettu laadukkaasta tupakastaan. Nyt monet viljelijät kuitenkin uskovat, että maan pitkän aikavälin tulevaisuus voikin olla hyvin erilaisessa ja terveellisessä sadossa: mustikoissa.
Pensasmustikkatiloja on Zimbabwessa kaikenkokoisia pientiloista suurtiloihin. Yksi tuottajista on zimbabwelainen Adam Francis, joka on Pinfields-tilan osakas ja toimitusjohtaja.
Zimbabwe on kiivennyt mustikkamaailman suosioon viimeisen viiden vuoden aikana. Maan pensasmustikoiden laatua suitsutetaan muun muassa Britanniassa ja Etelä-Afrikassa. Zimbabwen marjoja pidetään laadultaan erinomaisina, kookkaina ja maukkaina.
“Sitä ne ovatkin, vaikka itse sanonkin”, Francis sanoo.

Maatilalla kasvanut Francis ei ole mustikkamaailman konkari. Hän lähti mukaan pensasmustikan viljelyyn palattuaan kotimaahansa koronapandemian jälkimainingeissa. Perhetuttavat tiedustelivat, kiinnostaisiko pensasmustikoita tuottavan maatilan osakkuus.
Pensasmustikoiden viljely ei ole yksinkertainen operaatio. Francisin mukaan se vaatii mittavaa alkupääomaa ja maatilan turvaamisen. Maatilan ostaminen tai maa-alan vuokraaminen voi olla Zimbabwessa haastavaa maapolitiikan vuoksi. Lisäksi mustikanviljely vaatii vahvaa teknistä osaamista.
Mustikat kasvavat sekä ruukuissa että penkeissä, ja maaperän pH-arvon on oltava hapan, noin 4,5–5,5:n välillä. Ideaalin pH:n voi saavuttaa muun muassa lisäämällä turvesammalta tai männynkuorta maaperään, mutta monet tilat tuovat viljelylle ihanteellisen maa-aineksen esimerkiksi Etelä-Afrikasta.
“Vuosikymmen sitten juuri kellään ei ollut tätä osaamista. Nyt Zimbabween mustikkatilaa kaavailevat sijoittajat konsultoivat olemassa olevia tiloja, koska viljelijät ovat käyneet läpi vankan oppimiskäyrän”, Francis sanoo.

Pinfieldsin tilalla kasvaa kuutta eri pensasmustikkalajiketta. Joulukuussa eletään marjojen keruun jälkeistä aikaa, jolloin tilalla keskitytään kasvien hoitoon. Varpuja täytyy leikata, ja vaikka vuosittaiset kausisateet tarjoavat runsaasti vettä, kastellaan pensasmustikoita myös ravintoliuoksella. Lisäksi torjutaan hyönteisiä ja tuholaisia, pääasiassa orgaanisin menetelmin.
Pensasmustikat kasvavat sadonkorjuun jälkeen marraskuusta alkaen, ja marjat kypsyvät kukinnosta mustikkaan kahden kuukauden aikana.
Ensimmäiset lajikkeet antavat satoa huhtikuussa. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös pensasmustikoihin; kylmien talvikuukausien aikana kesäkuusta elokuuhun sato voi kypsyä hitaammin.
Vuonna 2024 Francisin tila tuotti 730 000 kiloa pensasmustikkaa.
Yksi Zimbabwen merkittävistä eduista mustikkamarkkinoilla on erittäin pitkä satokausi. Marjat kypsyvät ja ne kerätään huhti–lokakuun välisenä aikana. Maailman suurimmalla pensasmustikan kasvattajamaalla, Perulla, on huomattavasti lyhyempi kasvukausi, samoin Afrikan suurimmalla pensasmustikkamaalla Marokolla.
Zimbabwen kilpailuetu on myös maan korkea ja erityinen sijainti eteläisen Afrikan alueella. Se mahdollistaa erityisesti touko–heinäkuun kasvukauden, jolloin esimerkiksi Marokon ja Egyptin pensasmustikkakaudet ovat ohi eikä mustikkamahti Perun satokausi ole vielä alkanut.
“Touko-, kesä- ja heinäkuussa pensasmustikan maailmanmarkkinahinnat ovat korkeammalla kuin muina kausina, koska satoa tuottavia maita on vähemmän kuin muina kasvusesonkeina”, Francis sanoo.

Viljelyn suurimmat haasteet kumpuavat maan poliittisesta tilanteesta ja sen vaikutuksesta talouteen, kuten rahoitustyökaluihin ja valuuttakurssien vaihteluun. Sääntely ja uudet lait voivat hankaloittaa eri teollisuudenaloja. Nämä eivät vaikuta vain mustikanviljelijöihin vaan maatalouteen ja yritystoimintaan maassa ylipäätään.
Tästä huolimatta Francis on innoissaan. Hän uskoo Zimbabwen olevan erinomainen paikka pensasmustikoiden viljelylle.
“Zimbabwen sääolosuhteet ovat ideaalit. Tämä mahdollista myös erittäin laadukkaan marjasadon.”
Vaikka mustikoiden vienti on tupakkaan ja esimerkiksi kultaan verrattuna pientä, nousevat Zimbabwen pensasmustikantuotantomäärät kohisten. Tätä vauhdittaa erityisesti Kiinan kasvava kysyntä.
Kauppaneuvotteluissa Kiinan kanssa saavutettiinkin läpimurto syyskuussa, ja jahka sopimus vahvistetaan, saisivat Zimbabwen mustikat tullivapaan pääsyn Kiinan markkinoille. Kiinan mustikantuonti on kasvanut 665 000 kilosta vuonna 2005 lähes 39 miljoonaan kiloon vuonna 2024. Suurin osa mustikasta tulee Perusta ja Chilestä – ja lähitulevaisuudessa mahdollisesti Zimbabwesta.
Zimbabwen mustikantuotannon odotetaan tänä vuonna kasvavan 50 prosenttia noin 12 miljoonaan kiloon. Vertailun vuoksi: Suomi ja Zimbabwe ovat maa-alaltaan lähes samankokoisia. Tullin ulkomaankauppatilaston mukaan vuoden 2021 aikana Suomesta tuoreena viedyn mustikan määrä oli 23 500 kiloa ja jäädytetyn mustikan vienti oli noin 1,2 miljoonaa kiloa.
Kiina ei ole toistaiseksi suostunut ottamaan vastaan eteläafrikkalaisia mustikoita, mikä on herättänyt zimbabwelaisten viljelijöiden toiveet siitä, että he pääsisivät ensimmäisenä Kiinan markkinoille.
Pinfields tuottaa pensasmustikoita lähes pelkästään vientimarkkinoille, pääasiassa Etelä-Afrikkaan Eurooppaan ja Lähi-itään. Ainoa paikallinen asiakas on Foodlovers-ruokakauppaketju.
Suuret tilat, kuten Pinfields, ovat merkittäviä työllistäjiä alueella. Maatilat Zimbabwessa osallistuvat monesti myös paikallisten rakenteiden kehittämiseen.
Pinfields on muun muassa rakennuttanut yhteistyössä mustikoita ostavan yrityksen perustaman säätiön kanssa koulurakennuksia Ruwan alueen peruskoululle, joka oli kipeästi remontin tarpeessa. Francisin mukaan tilan merkittävät asiakkaat myös vierailevat paikan päällä kerran vuodessa nähdäkseen työskentelyolosuhteet ja vahvistaakseen yhteistyötä.