Zimbabwelaisella Kuda Ricella, 27, on kotimaassaan harvinainen ammatti. Rice on palkittu performanssirunoilija ja spoken word -taiteilija, joka on tullut tunnetuksi koskettavista lavaesiintymisistään.
Rice käsittelee teoksissaan muun muassa maansa haastavaa taloudellista tilannetta ja historiaa, identiteettiä, rakkautta, mielenterveyttä ja yhteiskunnallisia teemoja.
Teemat koskettavat zimbabwelaisia laajasti. Britannian entisessä siirtomaassa esimerkiksi monet kamppailevat identiteettikysymysten kanssa. Monet yhä olemassa olevat tavat aina hallintojärjestelmästä ruokakulttuuriin ja pukeutumiseen ovat peräisin brittien vallan ajalta.
“Pohdin sitä ympäristöä, missä me tällä hetkellä elämme sekä sitä mielenmaisemaa, jossa yksilöt täällä elävät”, Rice kuvailee.
Hänen tiensä taiteilijaksi oli kuitenkin ennen muuta yhdistelmä sattumaa ja olosuhteiden pakkoa.
En kyennyt nuorempana ilmaisemaan itseäni hyvin.
Lukioiässä Kuda Ricen tavoite oli opiskella lakia ja valmistua juristiksi. Lakitutkinto yliopistolla osoittautui kuitenkin liian kalliiksi.
Rice piti välivuoden ja pohti seuraavia askelia. Hän työskenteli ravintolassa, jossa hän pääsi tekemään myös mainontaa ja markkinointia.
“Omistaja antoi meille mahdollisuuden järjestää muun muassa open mic– ja kirjallisuusiltoja. Paikasta tuli suosittu nuorten keskuudessa. Harrastin myös tässä vaiheessa tanssia ja innostuin runoudesta”, hän kertoo.
Esittävä taide kiinnosti, mutta Rice oli hyvin ujo.
“En kyennyt nuorempana ilmaisemaan itseäni hyvin. Ymmärsin pian, että tanssi ja runous olivat minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni”, hän sanoo.
Rice kirjoitti runoja lukioaikaiselle tyttöystävälleen, joka kutsui hänet spoken word -iltoihin. Sieltä hän löysi omannäköisensä yhteisön.
Eräänä iltana kahdeksan vuotta sitten hän päätyi lavalle. Rohkeus kasvoi esiintymiskokemusten myötä hiljalleen.
Vuonna 2022 julkaistiin Ricen ensimmäinen teos Beneath the Veil. Sen taidemuoto oli monille uusi: Zimbabwessa harvat taiteilijat olivat yhdistäneet runoutta, videota ja musiikkia.
“Ihmiset saivat erilaisen kokemuksen, koska he saattoivat nauttia työstäni lavaesitysten ulkopuolella, visuaalisen EP:n muodossa.”
Vastaanotto oli hyvä. Teoksen myötä Rice sai yhteistyötarjouksia muilta zimbabwelaisilta taiteilijoilta. Se vei Ricen syvemmälle musiikin maailmaan.
Vuonna 2025 Rice sai Zimbabwen arvostetun National Arts Merit Awards -palkinnon runodestaan. NAMA-palkinto merkitsee paljon: Rice on nuorin palkinnon saanut taiteilija, ja kansallinen palkinto on tehnyt hänet tunnetuksi koko eteläisen Afrikan alueella.
“Palkinto merkitsee valtavasti. Se kertoo, että työni tunnustetaan kansallisella tasolla”, Rice sanoo.
Maasta puuttuvat tilat, joissa taidemuoto voisi kukoistaa.
Maailmalla spoken word on noussut viimeisen parin vuosikymmenen aikana.
Spoken word tai performance poetry, eli performanssirunous, ammentaa kirjallisuusperinteestä. Ison Britannian Bathin Spa-yliopiston luennoitsija Lucy English kirjoitti The Guardian -lehdessä vuonna 2016 Bathin yliopiston performanssirunousohjelman suosion kasvusta. Englishin mukaan opiskelijat kokivat performanssirunouden stressiä lievittävänä, itseluottamusta lisäävänä ja mielenterveysongelmien hoitoa edistävänä.
Zimbabwessa ei ole suurta spoken word -taitelijayhteisöä. Ennen kaikkea maasta puuttuvat tilat, joissa taidemuoto voisi kukoistaa. Myös kirjallisuus, musiikki ja esiintyvä taide sekä muoti kärsivät maassa samoista haasteista.
Spoken wordin muoto slam-runous, joka on saanut vaikutteita hiphop-musiikista, on puolestaan erittäin suosittu ranskankielisessä Afrikassa. Uutistoimisto AFP:n mukaan vuonna 2024 Senegalissa maan 14 alueella on slam-yhdistyksiä lukuisten koulu- ja yliopistoryhmien lisäksi.
Grioteilla, eli tarinankertojien, laulajien ja suullisten historioitsijoiden kastilla, oli tärkeä rooli perinteisessä senegalilaisessa kulttuurissa. Useat AFP:n haastattelemat slam-runoilijat kertoivat, että taidemuoto antoi heille mahdollisuuden yhdistellä kiinnostuksensa kohteita, hiphopia ja kirjallisuutta.
Vaikka Ricen uran alku on keskittynyt runouteen ja spoken wordiin, hän laajentaa nyt osaamistaan visuaaliseen taiteeseen. Rice haluaa sovittaa runojansa käsikirjoituksiksi ja elokuviksi. Tavoite ei ole helppo, mutta Rice on määrätietoinen ja kunnianhimoinen.
“Haluan luoda ekosysteemin, joka yhdistää tarinankerrontaa, muotia ja visuaalista taidetta sekä laajentaa myös elokuviin ja musiikkiin.”
Tulevaisuudentoiveissa häämöttää eri taiteenaloja yhdistävä taidekeskus. Rice haluaa keskittyä kuratointiin ja rakentamaan tiloja, joissa zimbabwelaiset taiteilijat voivat tehdä yhteistyötä.
“Lavalla ja katseen alla olemisen sijaan haluan tulevaisuudessa siirtyä taustalle ja kehittää niitä rakenteita, joita meiltä täällä puuttuu”, Rice sanoo.
Virallisten taideopintojen puute ei lannista Ricea, joka ahmii oppeja taiteilijakollegoiltaan sekä opiskelee erilaisilta verkkoalustoilta. Rice painottaa, että osaamisen kehittäminen vaatii nöyryyttä ja korkeaa motivaatiota.
Tällä hetkellä hän keskittyy esimerkiksi ohjaamisen ja elokuvantekemisen opetteluun.
”Olen onnekas, koska minulla on ympärilläni monien alojen ammattilaisia, joilta minun on mahdollista oppia.”