”Olin feminiininen jo hyvin nuoresta iästä alkaen – siitä saakka, kun osasin ilmaista itseäni”, Penny Makuchete sanoo keskiluokkaisen ravintolan terassilla Zimbabwen pääkaupunki Hararessa.
28-vuotias zimbabwelainen Makuchete on transnainen. Hän aloitti sukupuolen korjaushoidot elokuussa 2022.
Makuchete syntyi fyysisesti poikalapseksi ja oli perheensä ensimmäinen lapsi. Tämä aiheutti isoja haasteita, koska pojan rooli Zimbabwessa on kulttuurisesti tarkkaan määritelty.
”Afrikkalaisperheessä ensimmäinen poikalapsi kantaa valtavasti odotuksia. Minun täytyi olla monia asioita, mutta ei missään tapauksessa feminiininen”, Makuchete kertoo.
Makuchete kasvoi arvokonservatiivisessa, katolisessa perheessä, joka ei olisi hyväksynyt lapsensa transsukupuolisuutta. Hän loi panssaria ympärilleen suojellakseen itseään.
Perheen äiti oli saarnaaja kirkossa. Makuchete itsekin oli uskonnollinen, ja tästä kumpusi ristiriitaisia tuntemuksia.
”Olin peloissani. Hankasin esimerkiksi ihoani pakonomaisesti, ja aiheutin itselleni mustelmia. Näin tapahtui aina, kun näin unia tai ristiriitaisia tunteita heräsi”, Makuchete sanoo.
Kun Makuchete aloitti yliopisto-opinnot Yhdysvalloissa, hän ymmärsi ensi kertaa olevansa hyvä sellaisena kuin on. Hän alkoi viimein purkaa Zimbabwessa ympärilleen rakentamaansa haarniskaa, joka oli sekä vapauttavaa että traumatisoivaa.
”Menetin identiteettini ja kapinoin paljon. Kasvoin rajatussa ympäristössä ja minusta purkautui Yhdysvalloissa villi lapsi”, Makuchete kertoo.
Makuchete kukoisti ja omaksui queer-identiteetin. Vanhemmat vierailivat Yhdysvalloissa lapsensa luona, ja nuori opiskelija kertoi vanhemmilleen pitävänsä miehistä.
”Vanhempieni reaktio oli konservatiivisen perheen tyypillinen reaktio. He olivat todella pettyneitä. Minä olin huolissani ja vajosin masennukseen heidän lähdettyään”, Makuchete kertoo hiljaa.
Valoakin elämässä oli. Makuchete seurusteli Yhdysvalloissa muutaman vuoden ajan miehen kanssa, ja suhde oli molemmille tärkeä. Kumppani ehdotti, että he menisivät naimisiin, jotta Makucheten ei tarvitsisi palata arvokonservatiivisen perheen luokse Zimbabween.
”Hän ajatteli, että olisi mielenterveydelleni haitallista, jos palaisin kotiin.”
Vanhempien jyrkästä reaktiosta huolimatta Makuchete sanoo, että hänellä on vahva suhde perheeseensä. Siksi hän halusi palata kotiin.
”Rikoin oman ja kumppanini sydämet palaamalla Zimbabween. Hän oli minulle monta vuotta vihainen, mutta nyt olemme jälleen yhteydessä – vaikka se onkin vaikeaa.”
Minua esiteltiin miehenä työpaikallani, ja se lisäsi jatkuvaa ristiriitaista tunnetta sisälläni. Se teki työpaikalla olosta tosi hankalaa.
Palauttaan kotiin vuonna 2019 Makuchete tapasi tuttaviaan, jotka olivat transsukupuolisia ja aloittaneet sukupuolen korjausprosessinsa. Makuchete ymmärsi, että hän on homoseksuaalin sijaan transsukupuolinen, ja sai tukea muilta yhteisön jäseniltä. Makuchete joutui kuitenkin muuttamaan toimintaansa, jotta hänen vanhempansa hyväksyivät hänet kotiinsa.
”Elän kaksoiselämää, ja olen niin sanotusti poikamoodissa kotona vanhempieni läheisyydessä. Se on kompromissi, jonka olen joutunut tekemään.”
Makuchete pitää kotona löysiä vaatteita peittääkseen rintansa. Hän ei käytä kotona meikkiä tai koruja, ja pitää hiuksensa eri tavalla.
Elämä transnaisena ja queer-identiteetin omaavana Zimbabwessa ei ole ollut yksinkertaista myöskään kodin ulkopuolella. Makuchete opiskeli Yhdysvalloissa biokemiaa ja molekyylibiologiaa, ja aloitti Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa työn laboratoriopäällikkönä.
Työ oli stressaavaa, eikä Makuchete ollut koskaan työskennellyt esimiestason tehtävässä. Opettelua oli paljon.
Identieettiin liittyvät haasteet alkoivat heti. HR-osasto tarvitsee Zimbabwessa palkatun henkilön tiedot, ja Makuchete esiteltiin lukuisia kertoja Herra Makuchetena, vaikka hän oli pukeutunut feminiinisiin asuihin.
”Aloitin lääketieteellisen sukupuolen korjausprosessini kaksi vuotta työsuhteeni alkamisen jälkeen vuonna 2022, mutta olin sosiaalisesti jo pidemmällä korjausprosessissa työpaikan ulkopuolella. Minua kuitenkin esiteltiin miehenä työpaikallani, ja se lisäsi jatkuvaa ristiriitaista tunnetta sisälläni. Se teki työpaikalla olosta erittäin hankalaa.”
Vuoden 2024 tammikuussa Makuchete joutui lopulta irtisanoutumaan työpaikan esimiestason ilmapiirin vuoksi. Työn menetys merkitsi tulojen romahtamista. Makuchetella ei ollut enää varaa jatkaa sukupuolenkorjausprosessia. Haluttu muutos on ottanut takapakkia.
Tämä on vaikuttanut Makucheten mielenterveyteen. Hän on ollut masentunut ja ahdistunut huolehtiessaan siitä, miltä hän näyttää muiden silmissä. Kotoa ei tee mieli poistua ja hänellä on ollut itsetuhoisia ajatuksia.
Työ oli Makuchetelle tärkeää. Uusien töiden hakeminen on haastavaa identiteetin vuoksi; Makuchete ei tiedä, lähettääkö hakemuksia miesoletettuna – jota hän ei haluaisi – vaiko transnaisena.
”Olen saanut noin 500 kielteistä vastausta sekä Zimbabwessa että maan ulkopuolelta”, Makuchete sanoo.
”Koen oloni todella hylätyksi.”
Makuchete on kuitenkin saanut apua. Hänellä on vahva tukiverkosto. Psykologiystävä on tarjonnut hänelle terapiaa ilmaiseksi. Lisäksi hän on saanut mielialalääkitystä.
”Minulla on ihania ystäviä.”
Makuchete on ollut aktiivisesti mukana LGBTQI+-vähemmistön oikeuksien edistämisessä Zimbabwessa. Palattuaan takaisin Yhdysvalloista hän oli mukana perustamassa Harare Queer -kollektiivia, ja on yksi harvoista jäsenistä, joka on yhä pääkaupungissa. Monet ovat löytäneet työmahdollisuuksia tai paremman elämän kaupungin tai maan ulkopuolelta.
Makuchete kertoo, ettei hänellä ole ollut viime vuosina riittävästi voimavaroja toiminnan edistämiseen, mutta hän toivoo jaksavansa palata Harare Queer -kollektiivin pariin. Viime vuonna kollektiivi järjesti AfroQueer Ball -tanssiaiset, joka kokosi yhteen seksuaalivähemmistöjen edustajia ja heidän tukijoitaan.
LGBTQI+-yhteisön asema Zimbabwessa on haastava. Se ei kuitenkaan ole yhtä ongelmallinen kuin esimerkiksi Ugandassa, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeustilanne on heikentynyt entisestään viimeisen parin vuoden aikana.
Ugandassa AHA-laki, eli Anti Homosexuality Act, mahdollistaa jopa kuolemantuomion homoseksuaalisista suhteista ja jopa 20 vuoden vankeustuomion seksistä henkilön kanssa, jolla on HIV. Laki on tehnyt seksuaalivähemmistöjen asemasta Ugandassa lähes mahdottoman, ja monet ryhmän oikeuksia edistävät tai tukevat järjestöt ovat käytännössä painuneet maan alle.
Zimbabwessa puolestaan homoseksuaaliset suhteet on kriminalisoitu vuodesta 2006 lähtien. Laki koskee vain miehiä, eikä yksikään tapaus ole edennyt oikeuteen saakka. Homoseksuaalisista suhteista voi myös saada sakon.
Käytännössä Zimbabwessa ihmisten asenteet eivät ole erityisen jyrkkiä, mutta suurin osa väestöstä suhtautuu skeptisesti erityisesti transsukupuolisiin. Makuchete tuntee olonsa tukalaksi julkisissa tiloissa.
”Jollen korosta feminiinisyyttäni tuhatkertaisesti, heitä glitteriä naamaani ja laita valtavia korvakoruja, ihmiset epäilevät minua. Joudun yliampumaan naiseuttani, jotta kukaan ei arvaa synnyinsukupuoltani. Se on todella uuvuttavaa”, Makuchete sanoo.
Makuchete kertoo harjoittavansa keinotekoista positiivisuutta voidakseen olla olemassa yhteiskunnassa ja perheessään.
”Queer-ihmisenä sitä alkaa sumuttaa itseään. Kun voi heikosti, kuten minä olen voinut, menettää osan itseään. Alkaa pohtia, ovatko muut oikeassa.? Rankaistaanko minua jostakin? Onko paholainen ottanut minut haltuun? On tosi helppo pudota henkisiin kuoppiin ja kyseenalaistaa itsensä”, Makuchete sanoo.
”Transsukupuolisena yhteiskunnassa olemassa oleminen vaatii rohkeutta, jota minulla ei aina ollut.”
Makuchete sanoo, että ymmärtää yhteiskunnallisten asenteiden muuttuvan hitaasti. Sukupuolenkorjaus eteni hyvin parin vuoden ajan ennen hoitojen keskeytymisestä taloudellisen tilanteen vuoksi, mutta hän ei odottanut ympäristönsä hahmottavan mistä hänen muutoksessaan oli kyse.
Kollegat kuitenkin tiesivät sukupuolen korjauksesta ja tukivat häntä prosessissa.
”Julkisesti, esimerkiksi asiakastilanteissa, kollegani joutuivat käyttämään miesoletettua syntymänimeäni, mutta yksityisissä tiloissa ja WhatsApp-viesteissä kaikki puhuttelivat minua Pennynä.”
Makucheten mukaan suurimmat haasteet LGBTQI+-yhteisölle Zimbabwessa ovat työmarkkinat, palvelujen pariin pääsy sekä turvalliset tilat. Makuchete arvioi, että suurin osa LGBTQI+-väestölle mahdollisista palveluista keskittyy fyysiseen terveyteen, mutta mielenterveyspalvelut ovat harvassa.
”Sukupuolitaudit ovat yleisiä seksuaalivähemmistöjen keskuudessa, joten olen kiitollinen, että täällä on tiettyjä perusterveydenhuollon palveluita saatavilla. Mutta, hyvinvointimme vaatii muutakin kuin kliinisiä palveluja. Hyvinvointi koostuu mielenterveydestä, työstä, perheestä. Palvelut eivät varsinaisesti tee yhteistyötä tuodakseen queer-ihmisiä yhteen ja auttaakseen heitä”, Makuchete sanoo.
Harare Queer -kollektiivi on yrittänyt edistää queer-yhteisön turvallisia tiloja, Makuchete kertoo. Hän penää syvempää yhteisöllisyyttä ja kokonaisvaltaisempia hyvinvointipalveluja seksuaalivähemmistöille Zimbabwessa.
”Tarvitsemme kattavia palveluja ja enemmän tapahtumia, kuten queer-tanssiaisia. Lisäksi meidän täytyy dokumentoida ja tallentaa historiaamme. Emme voi edistää yhteisömme etuja, koska meillä ei ole ollut arkistoja tai alustoja, joissa perehtyä historiaamme”, Makuchete sanoo.
”Entinen presidenttimme Robert Mugabe väitti aikanaan, että homoseksuaalisuus on läntinen juttu, mutta se ei pidä paikkaansa – me olemme aina olleet täällä. Ja meidän kaikkien tarina on tärkeä.”
Jutun on kirjoittanut Maailman Kuvalehden Eteläisen Afrikan kirjeenvaihtaja.