• 3.9.2024

    Jokainen valitsee taistelunsa

    Meistä kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa. On kuitenkin tärkeää, että jokainen löytää oman tehtävänsä. Lehtemme tehtävä on tarkastalla kenen historiaa kerromme, kuka pääsee ääneen, kirjoittaa Anni Valtonen pääkirjoituksessaan.

  • 26.8.2024

    Kaipuu kulta-aikaan – Nostalgiamusiikki muistuttaa meitä siitä, että kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut

    Miksi vanhoja hyviä aikoja haikaileva historiallinen tarina pulskistaa suosituimmat maailmanmusiikin ilmiöt niin mahtaviksi? Musiikkinostalgiassa kyse on sosiaalisesta tilauksesta. Haluamme ja tarvitsemme nostalgiaesiintyjiä, kirjoittaa Mika Kauhanen esseessään.

  • 14.8.2024

    Poliitikko voi olla myös kansan palvelija

    Amazonin alkuperäiskansojen yhteisöissä päälliköt palvelevat yhteisöään epäitsekkäästi. Toisin on meillä: johtajamme eivät vain tarjoile hyvää kansalleen vaan käyttävät jatkuvasti valtaansa sitä kohtaan, kulttuuriantropologi Suvi Jaakkola kirjoittaa.

  • 14.6.2024

    Ensihuuma vaihtui pettymykseksi, kun toimittaja Annu Griñan koki Kuuban todellisuuden: ”Kaikkeen liittyy ulkoa tuleva paha, mutta ennen kaikkea raha”

    Apteekissa vuonna 2020 seisoessani lopulta ymmärsin, että Kuubassa on virallinen systeemi, ja sitten on kansalaisten keskenään luoma systeemi. En koskaan saisi antibiootteja, sillä en pääse kumpaankaan systeemiin käsiksi, kirjoittaa kuubalaista arkea elänyt Annu Griñan silmiä avaavassa esseessään.

  • 20.5.2024

    ”Journalistin tehtävä on kertoa siitä, mikä on totta: sen valoista ja varjoista”

    Nairobi on äkkijyrkkä kaupunki. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu tuottaa turvattomuutta ja vääjäämätöntä kuplautumista. Journalismi antaa luvan ja velvoittaa rikkomaan kuplia, kirjoittaa kaksi vuotta Maailman Kuvalehden kirjeenvaihtajana Keniassa toiminut Merja Määttänen kolumnissaan.

  • 8.5.2024

    Emme enää ratsasta sarvikuonoilla – kehitysyhteistyökentällä on edessä peiliin katsomisen paikka

    Vuonna 2024 nähdään, että monen kymmenen vuoden ajan toteutetun kehitysyhteistyön on muututtava, kirjoittaa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen pääkirjoituksessaan.

  • 16.4.2024

    ”Toivon ylläpitäminen on tärkeää – kunhan se yhdistyy tekoihin eikä tyytymiseen”

    Jos uskomme, että paskaksi ja palamaan, ei tässä enää mitään voi tehdä, niin eipä tässä sitten mitään tehdäkään, kirjoittaa Julia Thurén. Thurén perusti pienten lasten vanhemmille keskusteluryhmän, jossa puhutaan ilmastokriisistä. Hän avaa esseessään ryhmän oivalluksia vanhemmuudesta ilmastokriisin aikakaudella.

  • 29.3.2024

    Sota on binääristen sukupuolten shakkilauta, jossa onneton on se, joka syntyi miehen kehoon – mutta roolit voivat elää ajassa 

    Sota jakaa miehet rintamalle ja naiset pakenemaan tai hoivaamaan ja huoltamaan. Sodassa on monia rooleja, eikä sukupuolen tulisi määrittää sitä, mikä on kenenkin, Sandra Järvenpää kirjoittaa.

  • 22.3.2024

    Veden kulttuurinen merkitys vesikiistoissa tulisi ottaa vakavasti – vesi ylläpitää ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhdetta

    Perussa vesikonfliktit ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen ja kestämättömän veden käytön seurauksena. Kiistoissa puolustetaan myös toisenlaista maailmanjärjestystä, jota valvovat vuorten jumalat, kirjoittaa kehitysmaatutkija Anna Heikkinen.

  • 20.3.2024

    Moderni yhteiskunta esittää, että kaikkeen voi ostaa ratkaisun, mutta poikkeusoloissa olemme riippuvaisia toisistamme – ”Kaverit ovat hyvä kotivara”

    Katastrofielokuvissa panikoidaan ja taistellaan resursseista, mutta oikea elämä osoittaa, että ihmiset auttavat toisiaan. Ainakin he auttavat läheisiään ja ystäviään, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.