Artikkelikuva
Friendship Bench -järjestön mielenterveystyöntekijät eivät toimi perinteisissä terveydenhuollon tiloissa. Koulutetut gogot, "isoäidit", istuvat ihmisten kanssa ulkona puistonpenkeillä. Kuvassa Friendship Benchin gogo Annamore Mupfungidza ja asiakas.

Kirjeenvaihtaja

Isoäidit auttavat mielenterveysongelmien ratkomisessa Zimbabwessa

Friendship Bench -järjestö kouluttaa isoäitejä, gogoja, tekemään mielenterveystyötä. Kulttuurista ja yhteisön merkityksestä kumpuava lähestymistapa on kantanut hedelmää. Järjestö on perustamisensa jälkeen auttanut puolta miljoonaa zimbabwelaista.

Mielenterveys on kriisissä Zimbabwessa. Maassa tehdään esimerkiksi Saharan etelänpuolisen Afrikan keskiarvoa enemmän itsemurhia, 23,6 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden. Asiaa ei helpota se, että mielenterveyden osuus valtion terveydenhuollon kokonaisbudjetista on vain 0,42 prosenttia. Julkinen terveydenhuolto on ylipäätään maassa heikolla tolalla.

Massa onkin hyvin rajallinen mahdollisuus päästä mielenterveyspalveluiden pariin. Huhtikuussa 2024 Zimbabwessa oli ainoastaan 18 psykiatria maan noin 17 miljoonaa asukasta kohden.

Vuonna 2016 yksi maan psykiatreista, Zimbabwen yliopiston psykiatrian ja globaalin mielenterveyden professori, Dixon Chibanda päätti tehdä jotain paisuvalle mielenterveysongelmalle. Kimmoke muutokseen lähti siitä, kun Chibanda menetti yhden potilaistaan, koska tämä ei pystynyt maksamaan bussilippua päästäkseen vastaanotolle.

Chibanda päätti perustaa mielenterveystyöhon keskittyvän järjestön nimeltä Friendship Bench. Järjestön toiminta perustuu maan kulttuurisiin käytäntöihin ja arvoihin. Toimijoina järjestössä ovat isoäidit ja perheen vanhimmat naiset, gogot, jotka tarjoavat empatiaa ja tukea.

Yksi gogoista on 60-vuotias Joyce Tasuruvara.

“Nuorten mielenterveysongelmat kumpuavat ihmissuhteista, maan taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että esimerkiksi koulumaksuihin ei ole rahaa”, kertoo Tasuruvara Zimbabwen pääkaupunki Hararen Milton Parkin alueella.

“Päihteet ja niihin liittyvät mielenterveysongelmat ovat myös suuri haaste. Päihteiden käyttö on lisääntynyt”, hän jatkaa.

Nainen istuu penkillä, jonka selkänojassa lukee "Friendship Bench".
Mielenterveystyö voi olla haastavaa gogoille itselleen, ja joskus gogot kohtaavat erittäin vaikeita tapauksia. Gogot saavat tukea työhönsä yhteisöissä partioivilta tiimiläisiltä. “Kun kohtasin ensimmäisiä vaikeita tapauksia, hain apua ja tukea esihenkilöiltä. Saan myös tukea toisilta gogoilta”, Joyce Tasuruvara sanoo.

Zimbabwessa on ollut luonnollista kertoa haasteista ja vaikeuksista juuri isoäideille, gogoille. Siksi järjestö päätti keskittyä gogojen kouluttamiseen. Friendship Bench, eli ystäväpenkki, kouluttaa gogoista yhteisöterveydenhuollon työntekijöitä, jotka voivat tarjota kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Siinä painotetaan ongelmanratkaisua, aktiviteetteja ja vertaistukea.

Koulutuksen päätyttyä gogoille tarjotaan työnohjausistuntoja, joissa he voivat laajentaa kliinisiä taitojaan, syventää tiettyjen mielenterveysaiheiden tietojaan ja kysyä neuvoa vaikeisiin tapauksiin. Ohjauksen tavoitteena on antaa gogoille mahdollisuus tuntea olonsa varmaksi mielenterveystyössä ja olla tietoisia sekä asiakkaidensa tarpeista että omistaan.

Jos ihmisellä on esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia, gogot ohjaavat hänet välittömästä avun pariin.

Friendship Bench keskittyy keskusteluterapian tarjoamiseen ihmisille, joilla on lieviä tai keskivaikeita ​​yleisiä mielenterveyshäiriöitä, kuten ahdistusta ja masennusta. Ne tunnetaan shonan kielellä nimellä kufungisisa, eli yliajattelu.

Gogot seulovat Friendship Bench -järjestön pariin hakeutuvat ihmiset hyödyntämällä työkalua, jota kutsutaan nimellä “Shona Symptom Questionnaire (SSQ-14)” -kysely. Ihmisiä seulotaan myös kansainvälisillä PHQ-9 – ja GAD-7 -mielenterveystyökaluilla.

Jos henkilö saa kyselytyökalusta yli tietyn raja-arvon, hänelle suositellaan syvempiä mielenterveyspalveluja ja yksilöterapiaa. Jos ihmisellä on esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia, gogot ohjaavat hänet välittömästä avun pariin. Noin 15 prosenttia gogojen tapaamista ihmisistä lähetetään eteenpäin.

Friendship Bench -järjestön vertaistukiryhmä tunnetaan nimellä Circle Kubatana Tose, joka tarkoittaa ”kädestä pitäen”.

Mielenterveysongelmat ovat yhä suuri stigma Zimbabwessa. Se, että on olemassa turvallinen tila, jossa tulee kuulluksi, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä vähentää ongelmien jakamiseen liittyvää häpeää.

Siksi Friendship Bench -järjestö esittelee yksilöterapian jälkeen ihmiset vertaistukiryhmälle. Ryhmissä ihmiset tutustuvat muihin Friendship Benchin penkillä istuneisiin.

Vertaistukiryhmissä tehdään muutakin kuin puhutaan. Ihmiset voivat esimerkiksi oppia kasvattamaan kanoja, hoitamaan puutarhaa ja tekemään pesuaineita ja saippuaa. Ryhmissä myös virkataan esineitä kierrätetyistä muovikasseista ja vanhoista VHS-nauhoista.

Sosioekonomisessa ahdingossa olevissa yhteisöissä tarvitaan tuloja, joten taitojen oppiminen voi parantaa taloudellista asemaa ja siten vähentää ahdistusta.

Tasuruvaran pakeille saapuu kaikenikäisiä parikymppisistä yli seitsemänkymmenvuotiaisiin. Taustat ja tilanteet vaihtelevat.

Joyce Tasuruvara työskenteli 24 vuoden ajan Hararen kaupungin terveyspalvelujen kehittämisen parissa, joten terveyteen liittyvät teemat eivät olleet hänelle uusia. Hatfieldin kaupunginosassa asuva Tasuruvara on ollut mukana Friendship Benchin toiminnassa vuodesta 2017.

“Teen tätä, koska tämä on intohimoni. Rakastan yhteisötyötä.”

Tasuruvara kiertää Hatfieldin kaupunginosassa toisen gogon kanssa. He kertovat mielenterveyden tärkeydestä ja kuuntelevat ihmisiä. Tasuruvaran mukaan hänen puheilleen saapuu ihmisiä ainakin kolmesti viikossa.

“Mielenterveysongelmat Zimbabwessa ovat lisääntyneet. Sitä kärjistävät huumeet ja työttömyys”, Tasuruvara sanoo.

Tasuruvaran mukaan yhteisöissä on ahdistusta ja masennusta. Zimbabwen taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan haasteet näkyvät monien elämässä mahdollisuuksien puutteena, mikä puolestaan heijastuu suoraan mielenterveyteen.

Tasuruvaran pakeille saapuu kaikenikäisiä parikymppisistä yli seitsemänkymmenvuotiaisiin. Taustat ja tilanteet vaihtelevat. Vanhempien ihmisten ongelmat kumpuavat Tasuruvaran mukaan monesti ihmissuhteista.

“Viime kuussa tapasin 79-vuotiaan miehen, joka tuli keskustelemaan kanssani lapsenlapsensa suostuttelemana. Mies on naimisissa, ja hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Hän ja hänen vaimonsa ovat käyneet samassa kirkossa pitkän aikaa, kunnes vaimo päätti äskettäin siirtyä toiseen kirkkoon. Tämä oli miehelle kovin vaikeaa”, Tasuruvara kertoo.

Tilanne on saattanut olla hankala esimerkiksi siksi, että miestä stressasi, mitä muu yhteisö ajattelee tai sanoo heistä. Tasuruvara antoi miehelle lähetteen mielenterveyden kliiniselle ammattilaiselle, mutta mies halusi puhua ainoastaan Tasuruvaralle.

Tasuruvara keskusteli miehen lapsenlapsen kanssa, jonka päätteeksi mies lopulta suostui hoitoon.

Ovi, jossa lukee "Friendship Bench".
Friendship bench -järjestö toimii Zimbabwen lisäksi 12 muussa maassa, muun muassa El Salvadorissa, Botswanassa, Malawissa, Tansaniassa, Keniassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Tasuruvara arvioi, että monien zimbabwelaisten on helpompi puhua gogoille kuin muille ihmisille. Moni on myös kuullut Friendship Bench -järjestöstä ja tietää, että muut ovat saaneet järjestön kautta apua.

Järjestön perustamisen jälkeen gogot ovat keskustelleet ja tarjonneet mielenterveysapua noin puolelle miljoonalle zimbabwelaiselle. Järjestön parissa työskentelee lähes 3000 mielenterveyden yhteisötyöntekijää, ja järjestö tekee aktiivista yhteistyötä Maailman Terveysjärjestön (WHO) ja Zimbabwen terveysministeriön kanssa.

“Olen nähnyt sen, mikä vaikutus työllämme on yhteisöissämme”, Tasuruvara kertoo.

“Yhä useammat ihmiset tulevat hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Osa on lopettanut päihteiden käytön saatuaan apua kauttamme.”

Friendship Benchin tavoite on, että jokainen zimbabwelainen olisi lähellä penkkiä, jolle istahtaa keskustelemaan gogon kanssa. Työn tulokset näkyvät erityisesti vähävaraisissa yhteisöissä. Gogon kanssa keskustelun jälkeen monet jatkavat yhteisöllisen terapian ja järjestön luomien projektien parissa.

“Elämme modernissa ajassa, ja yhä useammat ovat valmiit keskustelemaan mielenterveydestään. Erityisesti naiset, mutta miehetkin ovat alkaneet pikkuhiljaa saapua jakamaan haasteitaan”, Tasuruvara sanoo.

Jutun on kirjoittanut Maailman Kuvalehden Eteläisen Afrikan kirjeenvaihtaja.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!