Vuonna 2014 Rubén Salgado oli YK:n kuvauskeikalla Myanmarin maaseudulla, yhdessä niistä maailman kolkista, joissa ollaan ”jumalan selän takana”.
”Päivä päättyi iltakahdeksalta. Oikeastaan kaikki tekeminen loppui siihen, koska muuta valon lähdettä ei ollut kuin kynttilä”, Salgado sanoo.
Tuolla samaisella reissulla hän törmäsi toisessa kylässä perheisiin, jotka olivat saaneet kotinsa katolle pienet aurinkopaneelit.
”Tajusin, miten valtava ero heidän elämänlaadussaan oli aurinkosähkön ansiosta.”
Syntyi projekti Solar Portraits, jonka tiimoilta Salgado on kiertänyt eri puolilla maailmaa kuvaamassa ihmisiä, joiden elämään aurinkopaneelit ovat tuoneet helpotusta.
Kuten vaikkapa se ugandalainen nainen, jonka kanat olivat aina olleet laihoja ja niiden munat pieniä.
”En tiennyt, että kanat eivät syö pimeässä, koska eivät näe eteensä. Kun nainen sai kanoilleen yöksi aurinkosähköä, ne söivät enemmän, lihoivat ja munivat isompia munia. Niistä saatava tuotto oli torilla paljon isompi”, Salgado kertoo.
”Ja sitten tietysti viisikymmentä vuotta naimisissa ollut meksikolaispari Faustina ja Juan, seitsemän lapsen vanhemmat. Kun kysyin koko elämänsä ilman sähkövaloa eläneeltä Faustinalta, mikä elämässä on muuttunut aurinkopaneelien jälkeen, hän sanoi: ’Nyt voimme katsoa intiimeinä hetkinä toisiamme silmiin’.”
Kansainvälisen energiajärjestön arvion mukaan noin 759 miljoonaa maailman ihmisistä elää edelleen ilman sähköä. Yli 95 prosenttia heistä asuu joko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai Aasian kehittyvissä maissa.
”Näissä paikoissa lähes kaikki maataloustyö on yhä koneistamatonta. Auringon laskettua ainoa valon lähde ovat kynttilät, jotka ovat kalliita ja vaarallisia”, Salgado sanoo.
Koska tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen syrjäisten seutujen ja maaseutukylien liittämiseksi sähköverkkoon on vaikeaa, aurinkoenergia on osoittautunut elinkelpoiseksi ja ympäristöystävälliseksi ratkaisuksi.
Tajusin, miten valtava ero heidän elämänlaadussaan oli aurinkosähkön ansiosta.
Sitä paitsi sähkön tuottaminen aiheuttaa yli kolmanneksen kaikista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Aurinkoenergialla on siis merkittävä ja positiivinen vaikutus maapallon hiilijalanjälkeen.
”Sähkön pitäisi olla ihmisoikeus siinä missä vaikkapa veden.”
Salgado muistuttaa, että elämme kriittisiä aikoja: olemme tuhonneet planeettaamme vuosisatojen ajan.
”Siksi suunta on selvä: mennä tämän kaltaisia uudistuksia ja muutoksia kohti. Kun seuraavan kerran painat valokatkaisijaa, käytä hetki aikaa tälle ajatukselle”, hän pyytää.
Salgadon muotokuvissa ihmiset ovat arkisessa ympäristössään ainoana valaistuksenaan aurinkopaneelin avulla saatu valo. Salgado teki erilaisia kokeiluja valolla huomattuaan, että kuvattavien omien lamppujen valo oli erilaista kuin tavallisten sähkölamppujen. Oli mahdollista kehittää kuviin aivan oma ilmaisu ja estetiikka.
Valokuvaajalle hauskinta on ollut nähdä ihmisten innovatiivisuus ja luovuus lamppujen käytössä.
”Olen oppinut järjettömän paljon uutta kaikesta mahdollisesta, teknisistä jutuista kulttuurisiin nyansseihin.”
Suurin opetus puolestaan on ollut se, että se mikä meille länsimaissa sähköverkon piirissä eläville ihmisille on itsestään selvää, ei sitä valtavalle ihmisjoukolle ole.
”Ei kannata ottaa asioita annettuina, vaan muistaa olla myös kiitollinen. Lähtien kaikkein pienimmästä ja kuitenkin perustavanlaatuisimmasta asiasta: että voi katsoa rakastettunsa kasvoja.”
Rubén Salgadon ensimmäinen Myanmarissa toteuttama kuvakokonaisuus julkaistiin Geo-lehdessä ja se voitti Sony Award -palkinnon. Projekti jatkui National Geographic -lehden toimeksiantona Ugandassa ja Intiassa. Yhä käynnissä olevan valokuvaprojektin ohella Salgado kollegoineen pitää eri puolilla maailmaa lasten tiedetyöpajoja, joissa kerrotaan kestävästä kehityksestä, aurinkosähköstä ja sen hyödyistä.
Instagram: @rubensalgadoescudero