Maailmalla sitä sanotaan poikkeustilaksi. Roger Kabuyalle se oli ensin vain taas ”se aika vuodesta”. Ebolaepidemiat ovat osa arkea Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, ja niitä puhkeaa muutaman vuoden välein. Kabuya sanoo nähneensä työnsä kautta ”kaiken”.

Tällä kertaa jokin oli kuitenkin toisin.

”Meillä ei ollut mitään. Kun tajusimme, että nyt on tosi kyseessä, käärimme hihamme ja ryhdyimme töihin.”

Kabuya vastaa puhelimeen Butembosta, mutta hän on matkustellut tartuntojen perässä pitkin poikin Iturin ja Pohjois-Kivun maakuntia, jonne tauti on keskittynyt. Hänen työnään on seurata tartuntaketjuja. Hän yrittää patistaa ihmisiä testeihin ja karanteeniin, jos nämä ovat olleet tartunnan saaneen kanssa tekemisissä.

Kabuya työskentelee Alima-järjestölle, joka on Maailman terveysjärjestön eli WHO:n yhteistyökumppani alueella.

Lähtötilanne oli toivoton. Itä-Kongon terveydenhuolto otti rajua osumaa, kun Yhdysvallat laittoi rahahanat kiinni reilu vuosi sitten. Perusterveydenhuoltoa oli hädin tuskin olemassa, puhumattakaan valmiuksista vastata laajaan epidemiaan.

Kabuya kertoo työskennelleensä useassa ebolaepidemiassa. Nykyiseen epidemiaan herättiin liian myöhään, koska olemassa olevat testit näyttivät negatiivista. Kun epäily ebolasta heräsi, näytteet lähetettiin pääkaupunkiin, ja vastausten saaminen kesti. Tauti ehti levitä. Paikallisissa laboratorioissa on ollut myös puutetta testeihin tarvittavista kemikaaleista ja testausvälineistä.

”Minua huolestuttaa todella, kuinka nopeasti tämä leviää.”

Nyt leviävä ebolan variantti on nimeltään Bundibugyo. Se on Kabuyalle uusi; aiempaa kokemusta hänellä on vain Zaire-variantista.

Ihmisiä on kuollut paljon, koska heille annettiin lääkettä, joka ei toiminut.

Bundibugyo vaikuttaisi olevan vähemmän tappava kuin muut eboalvariantit, Zaire ja Sudan, mutta silti joka toinen tartunnan saaneista on vaarassa kuolla. Varsinaisia epidemioita on kuitenkin ollut vasta pari. Virus löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 Ugandan Bundibugyossa, jonka mukaan variantti nimettiin. Rokote ja lääke on olemassa vain Zaire-varianttia vastaan, eivätkä ne toimi Bundibugyoon.

”Ihmisiä on kuollut paljon, koska heille annettiin lääkettä, joka ei toiminut”, Kabuya sanoo.

WHO sai tiedon taudin leviämisestä toukokuun alkupäivinä. Viime viikonloppuna se julisti epidemian kansainväliseksi terveysuhaksi. Tartuntaluvut nousevat päivittäin. 19.5. mennessä tartuntaepäilyjä oli yli 500, mutta todellinen luku on Kabuayn mukaan todennäköisesti huomattavasti suurempi. Tauti on saattanut levitä ehkä jo kuukausia, ja nyt puhutaan alueesta, jolla ihmiset liikkuvat paljon paikasta toiseen.

Kabuya kuvailee käyneensä monessa sairaalassa, ja niissä kaikissa on ollut kymmeniä tai satoja tartuntaepäilyjä.

Pari tapausta on todettu myös naapurimaa Ugandassa.

”Valmistaudumme pitkään epidemiaan”, sanoo lääkäri Alan Gonzalez puhelimitse Genevestä.

Hän työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestön operaatioiden varajohtajana. Järjestö on käynnistämässä laajamittaisen humanitaarisen operaation alueella.

Gonzalezin mukaan olosuhteet taudin leviämisen kannalta ovat täydelliset.

”Alue on haastavassa paikassa, ja on paljon kyliä, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa. On vuoria ja viidakkoa. Siellä on paikallisia konflikteja ja sen lisäksi painetta jo olemassa olevien tautien, kuten malarian ja tuhkarokon, vuoksi.”

Gonzalez sanoo, että Zaire-variantin testituloksen saa pikatestillä tunnissa. Nyt kaikki testit pitää lähettää yli tuhannen kilometrien päähän pääkaupunkiin Kinshasaan, ja vastausten saaminen kestää jopa pari päivää. Viralliset luvut ovat siis vain jäävuoren huippu.

WHO on varoittanut, että rokotteen tuloa ei kannata jäädä odottamaan. Siihen menee vähintään kuukausia.

WHO kärsii vakavasta rahoituspulasta Yhdysvaltojen alkuvuoden vetäytymisen seurauksena. Se oli ollut järjestön jäsen vuodesta 1948. Rahoitusvaje on liki miljardi dollaria, ja WHO on leikannut budjettiaan yli 20 prosenttia. Ohjelmia on lopetettu ja asiantuntijoita jouduttu irtisanomaan.

Tarvitaan kansainvälisiä toimijoita mobilisoimaan apua nopeasti.

Lääkärit ilman rajoja ei ole riippuvainen valtioiden rahoituksesta, eivätkä USAIDin leikkaukset ole vaikuttaneet sen toimintoihin suoraan. Epäsuoraan kylläkin. Kentällä on paljon vähemmän toimijoita. Ne, jotka pystyvät yhä toimimaan, operoivat paljon pienemmillä resursseilla, Gonzalez sanoo.

”Emme voi vetää suoria yhdysviivoja epidemian leviämisen ja leikkausten välillä, mutta nyt pitää nopeasti laajentaa toimintoja. Olemme huolissamme siitä, että epidemia leviää laajemmalle. Tarvitaan kansainvälisiä toimijoita mobilisoimaan apua nopeasti”, hän sanoo.

Tauti on päässyt leviämään myös Goman kaupunkiin, missä on lähes miljoona asukasta. Kaupunki sijaitsee aivan Kongon ja Ruandan rajalla, ja rajaseudun ihmiset liikkuvat päivittäin maiden välillä. Ruanda on laittanut rajan kiinni taudin leviämisen pelossa.

Kongon Goma oli otsikoissa viime vuoden alkupuolella, kun M23-kapinalliset valtasivat sen. Kaupunki on edelleen Ruandan tukemien kapinallisten hallussa, ja se aiheuttaa lisähaasteita.

Maailman Kuvalehti sai Goman keskussairaalasta kiinni lääkärin, joka kuitenkin haluaa pysyä nimettömänä turvallisuutensa takia. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

”Meillä ei ole täällä mitään. Pystymme vain pesemään käsiämme estääksemme tartuntoja. Kaksi tartunnan saanutta potilasta on täällä sairaalassa. Emme olleet millään tavalla varautuneet tällaiseen”, lääkäri sanoo.

Hän ei itse työskentele suoraan tartunnan saaneiden kanssa vaan toimii eri osastolla.

Hän sanoo, että sairaalassa ei ole testausvarusteita. Haaste on valtava, koska kapinalliset ja maan terveysministeriö eivät millään tavalla koordinoi tilannetta kaupungissa keskenään.

Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kriisi.

”Ei ole laboratoriota, ei ole tarvittavia kemikaaleja, ei ole toista rakennusta, minne viedä tartunnan saaneet tai minne eristää epäillyt tartunnat”, hän sanoo.

Hänkin mainitsee Yhdysvaltain kehitysapuviraston USAIDin leikkaukset ja niiden kielteiset vaikutukset entisestään vaikeassa tilanteessa. Nyt kaupungissa leviää huoli ebolasta, ja ihmiset ovat hamstranneet maskeja ja käsineitä. Lääkäri pysyy kuitenkin itse tilanteessa rauhallisena.

”Olemme käyneet läpi niin monia vaikeuksia. Emme saa mistään tukea, yritämme vain ymmärtää jokaista tilannetta ja toimia parhaamme mukaan. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kriisi.”

Koska lääkkeitä ei ole, potilaita hoidetaan kuumetta alentavilla lääkkeillä ja ripulilääkkeillä. Riittävä nesteytys on keskeinen ebolan hoidossa.

Tartuntaketjuja jäljittävän Roger Kabuyan työ on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

”Edellisen epidemian aikana meitä kohti ammuttiin, kun yritimme etsiä tartunnan saaneita. Minuun ei onneksi osunut.”

Ihmiset ovat epäluuloisia. Etenkin jos viestintuoja on esimerkiksi ulkomaalainen tai kotoisin pääkaupungista, tämän sanomisiin ei luoteta. Kabuyan tapaan paikalliset ihmiset ovat välttämättömiä tiedon levittämisen ja ihmisten testeihin saamisen kannalta. Luottamus rakentuu hitaasti.

Moni luulee, että tautia käytetään eliminoimaan tiettyjä ihmisryhmiä eli että sitä levitettäisiin tahallaan. Toiset taas eivät usko sen olemassaoloon. Jotkut ihmettelevät, miksi tauti saa avun liikkeelle, mutta kukaan ei tule apuun, kun aseistautuneet ryhmät hyökkäävät kyliin, Kabuya kuvailee haasteita.

”Käytämme apuna myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet taudin ja selvinneet siitä. Heidän sanaansa luotetaan. Myös kirkot ovat tärkeässä roolissa”, hän jatkaa.

Eniten Kabuya kaipaa nyt logistista apua ja resursseja. Hän on tottunut työskentelemään kriisin keskellä, mutta väliintulo kesti nyt liian kauan. Moni tapaus diagnosoitiin aluksi väärin malariaksi tai muuksi kuumetaudiksi.

Haastattelun jälkeen hän lähettää vielä viestin. Rwamparan sairaalassa on kuollut ihminen, jolla epäiltiin tartuntaa. Perhe halusi hakea ruumiin henkilökunnan estelyistä huolimatta. Seurasi hässäkkä, jonka seurauksena kuusi potilasta pakeni. Heistä kolmella tartunta oli jo vahvistettu. Kabuyan työpaikan, Alima-järjestön teltat ja tarvikkeet sytytettiin tuleen. Armeija tuli suojaamaan henkilökuntaa, ja poliisi yritti rauhoittaa tilannetta.

“Tämä on täsmälleen sellainen skenaario, jota me pelkäämme: paikallisten epäluottamusta, karkailuja ja suojaamaton ruumis. Jokainen kontakti ruumiin kanssa on uusi potentiaalinen tartuntaketju.”