Pari vuotta sitten ugandalaisen tutkijan ja pilapiirtäjän Jimmy ”Spire” Ssentongon edessä ajava auto ajoi tiessä olevaan reikään – englanniksi tutummin pothole – niin voimakkaasti, että autosta irtosi puskuri. Kuljettaja nousi autosta avuttomana ihmettelemään tilannetta.
Ssentongo ajoi kotiin ja mietti, missä vaiheessa tällaisesta oli tullut normaalia. Hän muisti ystäviensä vitsin vuosien takaa: nämä olivat ajatelleet pitää valokuvanäyttelyn Kampalan tien rei’istä. Hän kirjoitti silloiseen Twitteriin viestin, jossa hän pohti, kannattaisikohan tällainen näyttely tehdä someen.
Somekansa innostui heti.
”Minulle vastattiin, että jos et aloita sitä, me aloitamme”, Ssentongo kertoo Ugandan Kampalassa.
Kampalalaiset innostuivat tempauksesta toden teolla, ja ihmiset alkoivat postata kuvia reikäisistä teistä aihetunnisteella #KampalaPotholeExhibition. Ssentongo pyysi ihmisiä dokumentoimaan reiät: kuinka leveä ja syvä se oli ja missä se sijaitsi.
Oli sadekausi, ja suurimmat vedellä täyttyneet reiät olivat kuin lampia. Pian ihmiset alkoivat lisätä reikäkuviin kalastajia ja veneilijöitä.
Huumori vetosi ugandalaisiin, koska sitä ennen teiden kunnon kohentamiseen oli kokeiltu monenmoista puhumisesta vetoomuksiin, mutta reiät eivät tuntuneet kiinnostavan päättäjiä.
”Myös eräs ministeri osallistui hupailuun postaamalla pothole-kuvan, mutta ihmiset hyvin nopeasti vastasivat hänelle, että hän voisi päättäjänä tehdä asialle jotain”, Ssentongo kertoo.
Lopulta myös presidentti Yoweri Museveni reagoi aloittamalla teiden korjaushankkeen – tosin sanomatta, että korjaustyöt olisivat olleet vastaus nettihuumoriin.
Koska tienäyttely oli niin suosittu, Ssentongo alkoi yhteistyöhön vaikuttamis- ja ihmisoikeusjärjestö Agora Discourse and Evidence and Methods labin kanssa. Järjestö tutkii muun muassa korruptiota ja muuta vallan väärinkäyttöä.
”Löysimme Spiren kanssa toisemme X:ssä, koska edistimme molemmat vapaampaa ja parempaa Ugandaa”, kertoo Agoran johtaja Agather Atuhaire.
Hän työskenteli pitkään uutistoimittajana mutta halusi siirtyä toimimaan sosiaalisessa mediassa, koska sen tavoittavuus on paljon perinteistä mediaa laajempaa. Agora tutkii ja paljastaa epäkohtia ja auttaa pulaan joutuneita. Atuhaire kutsuu työtään journalistiseksi aktivismiksi.
Ssentongo ja Atuhaire päättivät tehdä seuraavan näyttelyn Ugandan terveydenhuollon alennustilasta. Kampanjaan tehtiin infografiikoita ja helppoja vertauksia siitä, mitä esimerkiksi varastetuilla rahoilla olisi voitu ostaa. Näin visualisoidut viestit levisivät hyvin sosiaalisessa mediassa.
Ssentongo yritti pitää huumoria mukana esimerkiksi pilapiirroksin, mutta se ei toiminut niin hyvin kuin teiden kunnostuksen kanssa.
”Miten voi tehdä pilaa huonokuntoisista sairaaloista ja ihmisten kärsimyksistä?” hän kysyy. ”Niihin teemoihin liittyy paljon kärsimystä.”
Sairaalanäyttely näytti ihmisten tarinoiden kautta, kuinka huonossa jamassa maan terveydenhuolto oli. Viestejä hiottiin yhdessä, ja Agora-järjestön faktantarkastajat ja journalistit varmistivat, että kaikki luvut pitivät paikkaansa.
”Se toimi, koska ihmiset olivat jo ottaneet näyttelyt omaksi tavakseen protestoida”, Ssentongo sanoo.
Sairaalanäyttelyä seurasi useita muita korruptiota ja hyvää hallintoa käsitteleviä ”näyttelyitä”, esimerkiksi kansalaisjärjestöistä, vankiloista ja yliopistoista, mutta pankki räjähti kunnolla vuonna 2024, kun näyttelyn kohteeksi otettiin maan parlamentti.
”Ugandalaiset tiesivät yleisellä tasolla, että parlamentissa oli ongelmia, mutta paljastetut väärinkäytökset olivat shokeeraavampia kuin ihmiset ajattelivat”, Ssentongo sanoo.
Kampanjassa paljastettiin tietovuotojen avulla muun muassa, että parlamentin kansanedustajat olivat nostaneet massiivisia päivärahoja matkoista, joita ei ollut koskaan tehty, puheenjohtaja Anita Among jopa melkein miljoonan euron edestä vain puolen vuoden aikana.
Väärinkäytökset eivät katsoneet puoluerajoja: opposition silloinen johtaja Mathias Mpuuga oli tietovuotojen mukaan saanut 500 miljoonaa shillinkiä (noin 120 000 euroa) ”hyvästä työstä”.
Kampanja levisi nopeasti sosiaalisesta mediasta sanomalehtiin, radiokanaville ja suosittuihin WhatsApp-ryhmiin.
”Keskusteluissa päiviteltiin sitä, miten uskomatonta korruptio olikaan – ja myös sitä, miten turvassa me olimme niiden paljastusten jälkeen”, Agather Atuhaire kertoo.
Homofobia on niin vahvaa, että jos hallitus sanoo kriitikoiden saavan rahaa ulkomaalaisilta homoilta, ihmiset perääntyvät eivätkä halua olla kritiikissä mukana.
Atuhaire sai myös huolestuneen puhelun maaseudulla asuvalta äidiltään. Äiti toivoi hänen olevan varovainen.
Maan hallitsijat kävivätkin vastaiskuun, ja keinot olivat samat kuin yleensäkin. Ssentongon mukaan aina, kun joku Ugandassa puhuu hallitusta vastaan, tätä syytetään joko imperialistien tai ulkomaalaisten homoseksuaalien pelinappulaksi, joka yrittää luoda epävakautta Ugandaan.
”Homofobia on niin vahvaa, että jos hallitus sanoo kriitikoiden saavan rahaa ulkomaalaisilta homoilta, ihmiset perääntyvät eivätkä halua olla kritiikissä mukana.”
Tällä kertaa presidentti Museveni sanoi, että aktivistit olivat pettureita, jotka saivat rahaa ulkomailta, ja parlamentin puheenjohtaja Anita Among täräytti täysistunnossa suoraan, että kyseessä oli vain ”peppupanijoiden juonittelu”.
Tällä kertaa kansa ei kuitenkaan mennyt vipuun.
”Ihmiset vastasivat somessa, että me olemme imperialistien homojen puolella, jos he vaativat hyvää hallintoa. Hallituksen pitäisi nyt vastata, puhuvatko peppupanijat ja kolonialistit totta”, Ssentongo sanoo.
Ssentongo oli juuri saanut Euroopan unionin ihmisoikeuspalkinnon. Presidentti Museveni väitti, että sellaiset palkinnot olivat vain kulissi sille, että imperialistit rahoittivat Ugandan pettureita. Kyseessä ei ole rahapalkinto, joten Ssentongo kyseli vitsaillen X:ssä Euroopan unionille, missä presidentin lupaamat rahat viipyivät.
Somekansan vitsailu riisui päättäjät aseista, ja syytökset heitä kohtaan hiljenivät.
Somekansan vitsailu riisui päättäjät aseista, ja syytökset heitä kohtaan hiljenivät.
Vallan väärinkäytökset johtivat Ugandassa valtavaan julkiseen keskusteluun, mutta paljastetut väärinkäyttäjät pääsivät vähällä: kolme kansanedustajaa joutui oikeuteen korruptiosta, mutta päätöksiä ei ole saatu.
Syytetyt ovat vapaana. Oppositiojohtaja Mpuuga menetti paikkansa puolueen puheenjohtajana mutta perusti pian uuden puolueen.
Aktivismilla on ollut kova hinta Agather Atuhairelle. Hänet on välillä otettu kiinni ja pidätetty työnsä tähden. Viimeksi hänet pidätettiin toukokuussa 2025 Tansaniassa, jonne hän oli matkustanut kenialaisen Boniface Mwangin kanssa olemaan läsnä oppositiojohtaja Tundu Lissun oikeudenkäynnissä.
Tansanian poliisi vangitsi heidät, käytti fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja lopulta jätti Atuhairen Ugandan ja Mwangin Kenian rajalle.
Ssentongo sen sijaan on välttänyt vangitsemiset. Hän epäilee, että hallitus haluaa käyttää pilapiirtäjiä esimerkkeinä myös ulkomaailmalle: kun Ugandaa syytetään sananvapauden ongelmista, hallitus voi osoittaa pilapiirtäjiä ja sanoa, että katsokaa nyt, nuokin saavat ilkkua rauhassa. Kyseessä on hänestä demokratian ja sananvapauden kulissi.
”Mutta Ugandassa on lopulta hyvin vähän aiheita, joista ei saisi ollenkaan puhua julkisesti”, Ssentongo sanoo.
Ugandassa on lopulta hyvin vähän aiheita, joista ei saisi ollenkaan puhua julkisesti.
Presidentin ja hänen perheensä liian suorasukainen kritisointi on aina riski, ja siitä on vangittu ja kidutettu aktivisteja, tutkijoita, toimittajia ja kirjailijoita. Osa on paennut maasta. Politiikasta kuitenkin puhutaan sekä kaduilla että sosiaalisessa mediassa kohtuullisen avoimesti.
”Tämä ei ole mikään Ruanda, jossa ihmiset katoavat ympäriltä, jos alat baarissa puhua presidentistä.”
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuminen on vaikeampaa kuin politiikasta.
”Siitä tuli erityisen vaarallista sen jälkeen, kun poliitikot ottivat sen lyömäaseekseen. Aiemmin aiheesta ei vain puhuttu, mutten koskaan kuullut, että ketään olisi vaikkapa piesty tai tapettu hlbti-vähemmistöön kuulumisen tähden”, Ssentongo sanoo.
Ugandassa järjestettiin vaalit 15. tammikuuta. Vaalien alla sananvapaus ja lehdistönvapaus olivat tavallistakin ahtaammalla.
”Uusi ilmiö on, että valtion turvallisuusjoukot hyökkäävät erityisesti journalistien kimppuun, kun he tunnistavat journalistit näiden liiveistä tai takeista”, Agather Atuhaire sanoo.
Maan tärkein itsenäinen mediatalo, Nation media, on myös saanut porttikiellon valtapuolueen kampanjoihin ja maan parlamenttiin.
Yleisesti maassa vallitsee Atuhairen mukaan pelokas tunnelma.
”Meillä on ollut sotilashallinto 40 vuotta, se tekee ilmapiirille paljon.”
Monet ovat hiljaa, sillä melkein kaikki tietävät esimerkkejä ihmisistä, joille poliittinen puhe on käynyt kalliiksi.
Meillä on ollut sotilashallinto 40 vuotta, se tekee ilmapiirille paljon.
Jimmy Ssentongo on tehnyt akateemista tutkimusta muun muassa kansakunnan tunnelmasta, ja hänen mukaansa Ugandassa on muutamiakin eri reaktioita autoritaariseen hallintoon. Osa ihmisistä on lannistuneen apaattisia, toiset taas yrittävät hyötyä vallitsevasta järjestelmästä keinolla millä hyvänsä.
Monilla nuorilla on kuitenkin myös intohimoa muuttaa yhteiskuntaa. Etenkin opposition kärkinimi, muusikko Bobi Wine, on innostanut nuoria ajamaan muutosta. Pelko pitää monet pois kaduilta, mutta sosiaalisessa mediassa Wine villitsee kannattajiaan.
”Hän edustaa erityisesti turhautuneita ihmisiä, jotka haluavat muutosta.”
Bobi Winen kannattaminen ei välttämättä tarkoita, että hänen politiikkaansa ihannoidaan: Ssentongon mielestä Ugandassa ei oikeastaan käydä keskustelua siitä, olisiko hän ideaali henkilö presidentiksi.
”Hänen kannattajansa vain haluavat eroon diktaattorista. Ehkä sen jälkeen voidaan istua alas ja miettiä, millaisen presidentin haluamme.”
Vaalien ääntenlasku on vielä kesken, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että voiton vie jälleen kerran Museveni.
Silti jotain muutosta silti on maassa luvassa, sillä Museveni on jo 81-vuotias. Seuraajaksi uumoillaan hänen poikaansa, kenraali ja puolustusvoimien päällikkö Muhoozi Kainerugabaa, joka on jo ottanut isältään valtaa itselleen.
Häntä pidetään häikäilemättömänä ja hänen alkoholinkäytöstään kuiskitaan yleisesti. Kun Bobi Winen henkivartija Eddie Mutwe katosi julkisuudesta toukokuussa 2025, Kainerugabaa ilmoitti X:ssä, että mies oli hänen kellarissaan. Se oli totta: Kainerugaban kellarissa on kuulustelu- ja kidutustila. Mutwe on edelleen vangittuna.
Jos Kainerugabasta tulee isänsä seuraaja, ugandalaisten vapaudet eivät luultavasti kasva vaan pienenevät.
”Nykyisellä presidentillä on ainakin jonkin verran häpyä”, Ssentongo sanoo.
Museveni käyttää tahtonsa läpisaamiseen etupäässä painostusta, lahjontaa ja vasta viime kädessä voimakeinoja.
”Poika taas aloittaa yleensä voimakeinoista”, Ssentongo sanoo.
Voi olla, että vaikka isälle voi naureskella, hymy hyytyy, jos poika jonain päivänä nousee valtaan.