1. Kasvoit Shanin osavaltiossa Myanmarin pohjoisosassa. Miten sinusta tuli elokuvaohjaaja?
Lähdin lukion jälkeen Yangoniin ja työskentelin sen jälkeen media-alalla. Sain mahdollisuuden alan opintoihin ja rakastuin elokuvataiteeseen, koska sen avulla voin ilmaista itseäni vapaasti. Dokumenttielokuvien välityksellä voin myös tuoda oman alueeni ääntä vahvemmin kuuluviin.
2. Tampere Film Festivalilla esitettävä dokumenttielokuvasi Song of Souls sijoittuu juuri Shanin osavaltioon. Millaista siellä oli kasvaa?
Myanmarissa on suuria kaupunkeja, jotka ovat kehittyneitä, mutta osavaltiot, joissa elää suurin osa etnisistä ryhmistä, ovat alikehittyneitä. Maa on ollut sotilasvallan alla vuosikymmeniä, ja koko ajan jossakin on ollut konflikti. Etnisillä ryhmillä on omat aseelliset ryhmänsä eri osavaltioissa, ja Shan on yksi niistä.
Shan tunnetaan kuitenkin myös kauniista maisemista, vuorista, puhtaasta vedestä, metsistä ja suotuisasta ilmastosta. Kasvoin kauniiden asioiden, hiljaisuuden ja runouden keskellä.
3. Miten konfliktin vaikutukset näkyvät Shanissa?
Konflikti vaikuttaa esimerkiksi talouteen ja koulutusjärjestelmään. Taloudelliset ongelmat ovat johtaneet siihen, että monien täytyy lähteä ulkomaille. Siihen liittyy myös ihmiskauppaa. Näkyvän konfliktin taustalla on myös traumoja ja psykologista taakkaa.
Kun ryhdyin elokuvantekijäksi, aloin analysoida tätä kaikkea, ja se näkyy myös elokuvassani. Yritän tulkita siinä konfliktia käyttämällä kulttuurisia elementtejä.
4. Song of Souls näyttää Shanin osavaltion rikkaan kulttuuriperinnön – kansanlaulut, tanssit, runouden – ja mutta myös konfliktin vaikutukset siihen. Minkälainen prosessi elokuvan tekeminen oli?
Alun perin elokuvan tarkoituksena oli tutkia perinteitä, kuten kansanlauluja. Teimme paljon taustatutkimusta ja löysimme kiinnostavan vanhan naisen, joka oli lopettanut uransa vuosia sitten. Hänen sanoituksensa olivat hyvin intensiivisiä, ja ne kertoivat myös siitä, miten ihmiset kokevat arkensa ja elämänsä. Tästä inspiroituneina päädyimme kuvaamaan useilla alueilla. Tarkoituksena oli ensin tehdä noin 20-minuuttinen lyhytdokumentti, mutta lopulta elokuvasta tuli yli tunnin mittainen.
5. Miten hyvin Shanin osavaltion kulttuuriperintö on säilynyt?
Televisio on tullut moniin alueen kyliin myöhään, eikä kaikissa ole vieläkään sähköä, joten aiemmin kansanmusiikki oli ihmisille tapa viihdyttää itseään. Kansanlauluja esitetään vieläkin, mutta harvat nuoret kuuntelevat niitä. Myös kirjallisuus on moninaista, mutta vuoden 1962 sotilasvallankaappauksen jälkeen sitä yritettiin tuhota ja kirjoja poltettiin. Käsittelen tätä myös elokuvassani.
Uskon, että elokuva voi dokumentoida historiaa. Se kertoo ajankuvasta, yhteiskunnallisesta kehityksestä, ihmisten elinkeinoista ja heidän arkipäivästään.
6. Elokuvan henkilöt kertovat traagisista asioista, kuten sodasta, huumeidenkäytöstä ja itsemurhista. Miten voitit heidän luottamuksensa?
Joissakin paikoissa se oli vaikeaa. Se, että elokuva kuvattiin vuoden 2021 vallankaappauksen jälkeen, teki ihmisistä varovaisia. Kuvausaikana raskaita taisteluita ei kuitenkaan käyty.
Päähenkilö kyllä luotti meihin, kun olimme viettäneet hänen kanssaan aikaa ja olin kertonut hänelle ajatuksistani. Valitettavasti hän ei ehtinyt nähdä elokuvaa, sillä hän kuoli noin vuosi kuvausten päättymisen jälkeen.
7. Lähes kaikki muutkin elokuvasi ovat käsitelleet jollakin tavalla kotimaatasi. Mitä haluat ihmisten siitä tietävän?
Totta puhuen minulla ei ole suurta tavoitetta muuttaa maailmaa. Teen vain työtäni. Rakastan elokuvia ja haluan tehdä niiden avulla taidetta. Työni perustuu elämänkokemuksiini ja konfliktiin, jonka keskellä olen kasvanut. Kuvaan kotiseutuani, sillä tiedän siitä enemmän kuin mistään muusta paikasta.
8. Elokuvasi yhdistelevät yhteiskunnallisia teemoja ja taiteellisia elementtejä. Oletko enemmän dokumentaristi vai taiteilija?
Yritän olla taiteentekijä, joka käyttää elokuvia työkaluna ja tutkii omaa elokuvakieltään.
9. Vierailet Tampere Film Festivalilla, ja olet myös tuomariston jäsen. Millaisia odotuksia sinulla on ja millaisista elokuvista itse pidät?
Olen innoissani päästessäni näkemään elokuvia ja kokemaan toisenlaista kulttuuria. Elokuvissa arvostan rehellistä luovuutta – muuten elokuva voi olla minkälainen tahansa.
10. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Myanmarissa on tällä hetkellä vaikea tehdä elokuvia lainsäädännön takia. Haluaisin kaikkien dramaattisten elokuvieni jälkeen tehdä yhden positiivisen, ihmisiä ilahduttavan elokuvan. Juuri nyt kehitän fiktioelokuvaa. Se on mysteeridraama shan-tanssijatytöstä ja sotilaspojasta.
Song of Souls esitetään Tampere Film Festivalilla 7.3. klo 15.00. Lisätietoa Kaakkois-Aasia-esityssarjasta täältä. Keskustelua Kaakkois-Aasiasta 7.3. klo 11.30, lisätietoa täältä.
Lue myös: Tampere Film Festival tarjoaa leffoja valinnanvapauden uuvuttamille