Suomen nuorten ilmastodelegaattien tunnelmat ovat ristiriitaiset viime viikonloppuna Brasilian Bélemissä päättyneen YK:n ilmastokokouksen eli COP30:n jäljiltä.
Kokouksen loppulauselma vesittyi, kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä ajavat valtiot onnistuivat estämään suunnitelmat tiekartasta, jossa olisi hahmoteltu fossiilisista polttoaineista luopumista.
Saara Böökin odotukset kokouksen suhteen eivät alun alkaenkaan olleet kovin korkealla.
”Päällimmäinen fiilis sen jälkeen, kun on itse yrittänyt kaksi viikkoa edistää keskusteluissa fossiilisista polttoaineista luopumista, on tosi iso pettymys”, hän kuvailee.
Fossiiliset polttoaineet ovat viime vuosina nousseet yhdeksi ilmastoneuvotteluiden tulenaroista kysymyksistä. Kaksi vuotta sitten Dubain ilmastokokouksessa saatiin alustavasti sovittua niistä luopumisesta, mutta sen jälkeen asia ei edennyt.
Fossiilisista luopumista ei nostettu myöskään Bélemin kokouksen viralliselle asialistalle. Jännitys alkoi kuitenkin tiivistyä, kun yli 80 maata liittyi viime viikolla vaatimukseen tiekartasta.
Muun muassa Saudi-Arabian ja Venäjän vastustuksen takia se jäi kuitenkin loppulausumasta pois. Laihana lohtuna on, että Kolumbia ja Alankomaat ilmoittivat perjantaina järjestävänsä fossiilisista polttoaineista luopumisesta ensi keväänä erillisen huippukokouksen.
”Se on tietysti positiivista, mutta tuntuu ristiriitaiselta, että asiasta puhuttiin koko YK:n tasolla, mutta silti edes loppulausumaan sitä ei saatu. Nyt pitää järjestäytyä uudelleen, jotta asiaa pystyttäisiin viemään eteenpäin”, Böök huomauttaa.
Böök edusti kokouksessa kollegansa Antti Regelinin, 29, kanssa suomalaisia nuoria osana Suomen virallista delegaatiota.
He pitävät yhtenä kokouksen tärkeimmistä saavutuksista niin sanottua Bélem Action Mechanismia, joka pyrkii varmistamaan, että vihreä siirtymä on kaikille oikeudenmukainen. Sen yksityiskohdat eivät vielä ole selvillä.
Kokouksessa saatiin sovittua myös alustavasti yhteisistä mittareista, joilla arvioidaan valtioiden kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Rikkaat maat myös lupasivat kolminkertaistaa vuoteen 2035 mennessä köyhille maille suunnatun sopeutumisrahoituksen.
Kuten monesti aiemminkin, kokoustunnelmia varjosti kunnianhimon puute. Useimmat maat jättivät päivitetyt päästövähennyssitoumuksensa vasta paljon määräajan jälkeen. Tänä vuonna merkittävää oli, että myös ilmastojohtajana profiloitunut EU kiisteli omasta suunnitelmastaan viime metreille asti.
Se, että tiekartan taakse saatiin innokkaiden maiden ryhmä ja edes puhuttiin fossiilisiirtymästä, oli jonkinlainen voitto.
Lisäksi Yhdysvaltain poissaolo todella tuntui kokouksessa, kertoo Regelin.
”Yksi merkittävimmistä päästöjen tuottajista oli poissa, ja samaan aikaan EU on heikko. Siksi se, että tiekartan taakse saatiin jonkinlainen innokkaiden maiden ryhmä ja edes puhuttiin fossiilisiirtymästä, oli jonkinlainen voitto, vaikka se ei ole missään mielessä riittävä”, hän toteaa.
Kokouksen alla ilmestyneen raportin mukaan olemassa olevat päästövähennyssitoumukset eivät riitä vaan maapallon keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla 2,6 astetta. Se on jotain aivan muuta kuin Pariisin sopimuksessa hyväksytty alle 1,5 asteen tavoite, joka on käytännössä jo ylitetty.
Bélemin kokous jääkin historiaan kokouksena, jossa oli viimein hyväksyttävä se, ettei maapallon lämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen ole enää mahdollista, Regelin arvioi.
Ilmastodelegaattien kausi kestää kaksi vuotta. Heidät valitsee nuorisojärjestöjen kattojärjestö Nuorisoala. Böök osallistui tänä vuonna kokoukseen ensimmäistä kertaa, Regelin toista.
He näkevät nuorten tärkeimmäksi rooliksi neuvotteluissa kirittäjänä toimimisen: he nostavat esiin itseään huolestuttavia aiheita – kuten fossiiliset polttoaineet – ja varmistavat, että nuorten ääni ylipäätään kuuluu. Samalla he tapaavat myös muiden maiden nuorisovaikuttajia.
Virallinen kokousrooli on tärkeä, sillä nuoret kokevat, että laajemmassa ilmastokeskustelussa puhutaan usein heidän ohitseen, vaikka heiltä samaan aikaan odotetaan asioiden sanomista suoraan.
”Kun puhumme tieteen mukaisesti, meidän käsketään toimia realismin rajoissa. Siitä kumpuaa myös nuorten turhautuminen – teot ja sanat ovat niin pahasti ristiriidassa keskenään”, Böök sanoo.
Kokoukseen osallistuminen on tunteiden vuoristorataa.
Siksi myös ilmastokokoukset ovat heille yhtä aikaa sekä turhauttava että toivoa luova kokemus.
”On inspiroivaa nähdä, että ihmisiä tulee yhteen ja että olemme yhdessä viemässä näitä asioita eteenpäin. Samaan aikaan koen ristiriitaa ja toivoisin edistyksellisempää ajattelua. Kokoukseen osallistuminen on tunteiden vuoristorataa”, Böök toteaa.
Nuoret eivät ole kritiikkinsä kanssa yksin: Ilmastokokouksia on jo pitkään kritisoitu liian byrokraattisiksi ja tehottomiksi. Vuotuiset kokoukset ovat paisuneet kymmenien tuhansien ihmisten performanssiksi, jonka tulokset ovat lähes aina pettymys.
Toisaalta Regelin ja Böök sanovat tiedostavansa hyvin sen, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. COP-kokoukset tuovat eri tason ilmastotoimijat yhteen, ja samalla ne luovat mahdollisuuksia uusille yhteistyömuodoille.
”Meitä kaikkia riivaa se haaste, että tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten siihen päästään. Tämä ei ratkea, vaikka kävisimme kaikissa ilmastokokouksissa. Silti en halua, että järjestelmä luhistuu, koska en usko, että parempaa on tulossa tilalle”, Regelin sanoo.