YK:n vuotuiset ilmastoneuvottelut ovat aina haastava ponnistus niin valtionpäämiehille, virkamiehille kuin kansalaisjärjestöillekin. Vajaan parin viikon kuluttua alkava Brasilian kokous, COP30, ei ole poikkeus.
Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta, osapuolimaiden hidastelu päästövähennystavoitteiden tiukentamisessa ja globaalin etelän ja pohjoisen väliset jännitteet asettavat paljon paineita puheenjohtajamaa Brasilialle, joka odottaa noin 50 000:ta osallistujaa Amazonin suistossa sijaitsevaan Belémin kaupunkiin.
Kokouksen pääaiheeksi nousee usein jokin tietty kipupiste, mutta tänä vuonna sellaista ei ole näköpiirissä. Jännitystä riittää silti, ja yksi keskeinen aihe ovat osapuolivaltioiden kansalliset päästövähennyssitoumukset.
Pariisin ilmastosopimuksessa mukana olevien 195 maan pitäisi päivittää viiden vuoden välein lupauksiaan päästövähennyksistä. Tänä vuonna niiden pitäisi kertoa vuotta 2035 koskevista tavoitteistaan, mutta melkein kaikki ohittivat alkuperäisen määräajan helmikuussa ja suurin osa myös syyskuun uuden määräajan.
”Ei ole poikkeuksellista, että kaikki suunnitelmat eivät tule ajoissa, mutta nyt puuttuu merkittävien maiden sitoumuksia. Se on harmillista ja huolestuttavaa”, toteaa tutkijatohtori Karoliina Pietarila Ulkopoliittisesta instituutista.
Ilmastotoimilla on kiire. YK:n ympäristöohjelman viimevuotisen raportin mukaan maailma on matkalla kohti jopa 3,1 asteen lämpenemistä, kun taas Pariisin sopimuksen tavoite on alle 1,5 astetta.
Syyskuun loppuun mennessä silti vasta 64 maata oli jättänyt päivitetyn päästövähennyssuunnitelmansa. Tuoreen YK-raportin mukaan niissä luvataan vain noin 17 prosentin päästövähennykset vuoden 2019 tasoon verrattuna.
Edes perinteisesti kunnianhimoisena tunnettu EU ei ole saanut päivitettyä omaa sitoumustaan sisäisten kiistojensa takia ja on lykännyt päätöstä ensi viikon alkuun. Komissio on ehdottanut 90 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2040 mennessä, mutta sitä ovat vastustaneet muun muassa Ranska, Saksa, Unkari, Italia ja Slovakia.
Valtioilla on erilaisia syitä vitkutteluunsa. Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta ei ainakaan auta asiaa.
Yhdysvallat ilmoitti eroavansa Pariisin ilmastosopimuksesta heti, kun presidentti Donald Trump oli vannonut virkavalansa. Hän on ilmoittanut maan päinvastoin lisäävän fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samoin kävi Trumpin edellisellä kaudella.
Se, että maat saavat itse päättää kunnianhimonsa tasosta, on tehnyt sopimuksesta yllättävän tukevan.
Ilmaston kannalta se on katastrofaalinen uutinen, mutta samaan aikaan Pariisin sopimus on Pietarilan mukaan osoittanut hyvin toimivuutensa. Mikään muu maa ei ole seurannut Yhdysvaltain esimerkkiä.
”Dominoefektiä ei ole tullut. Se, että maat saavat itse päättää kunnianhimonsa tasosta, on tehnyt sopimuksesta yllättävän tukevan.”
Kokoustunnelmiin Yhdysvaltain vetäytyminen voi kuitenkin vaikuttaa, hän arvioi.
Samaan aikaan näyttää siltä, ettei maailmassa ole maata tai blokkia, joka näyttäisi kunnianhimoisena ilmastojohtajana esimerkkiä muille maille. Pitkään ilmastopolitiikkaa tutkinut Pietarila sanoo, ettei niin välttämättä käykään.
”Kiinasta toivotaan usein johtajaa, mutta se on korostanut, etteivät muut maat vaikuta sen ilmastopolitiikkaan vaan se tekee itse omat päätöksensä. Se kantaa vastuunsa, mutta se ei välttämättä näy suorana johtajuutena neuvotteluissa.”
Kiina on maailman suurin saastuttaja, mutta se on toisaalta viime vuosina myös ottanut askeleita kohti puhdasta energiasiirtymää. Se on alustavasti luvannut leikata päästöjään 7–10 prosenttia huipputasosta vuoteen 2035 mennessä. Virallista sitoumusta sekään ei ole kuitenkaan jättänyt.
Pietarila seuraa kokouksessa etenkin BRICS-maita, nousevia kehittyviä talouksia. Niihin kuuluu myös puheenjohtajamaa Brasilia, jolla on pitkä kokemus ympäristökokousten järjestämisestä.
Brasilia ainakin esiintyy kunnianhimoisena ilmastojohtajana.
”Pariisi oli kansainvälisen sopimisen aikaa, Belém on toimeenpanemisen aikaa”, julisti kokouksen puheenjohtaja, diplomaatti André Corrêa do Lago heinäkuussa.
Belémin kokouksesta ”toimeenpano-COPina” on puhuttu sen jälkeenkin. Brasilia on halunnut samalla nostaa neuvotteluiden keskiöön myös muita kuin valtiollisia toimijoita ja kutsunut mukaan kansalaisyhteiskuntaa, yrityksiä, tutkijoita ja muita tahoja.
Pietarilan mukaan on hyvä, että muidenkin kuin valtiollisten toimijoiden roolia ilmastotyössä korostetaan, mutta hän huomauttaa, että kokouksen ”brändääminen” toimeenpanokokoukseksi voi olla riskialtista. Todellisuudessa yksittäinen kokous ei ratkaise ilmastokriisiä tai ilmastopolitiikan epäonnistumisia – vaan monet prosessit sen ulkopuolella.
Brasilia on nostanut kokouksen huomion kohteeksi myös trooppisten metsien tilan valitsemalla sen järjestämispaikaksi Belémin, joka sijaitsee Amazonin sademetsäalueella.
Sademetsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta viime vuonna trooppista sademetsää menetettiin ennätysmäärä muun muassa metsäpalojen takia. Tutkijat pelkäävät Amazonin lähestyvän niin sanottua keikahduspistettä – tilannetta, jonka jälkeen sen tuho on peruuttamaton.
Toistaiseksi Belém on kuitenkin ollut valokeilassa toisesta syystä: paikalle pääseminen on niin vaikeaa ja majoitus niin kallista, että moni jättää menemättä.
Brasilia on saanut myös kritiikkiä siitä, että konferenssia varten on raivattu tilaa uudelle moottoritielle.
”Olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Vaikka onkin hienoa, että kokous pidetään Amazonilla, kustannukset ovat korkeat ja logistiikka haastava. Hotellien hinnat ovat tähtitieteelliset, eikä järjestöjen ole helppo osallistua”, sanoo ympäristöjärjestö WWF:n Kolumbian johtaja Sandra Valenzuela, joka vieraili lokakuussa Suomessa.
Ryhmä alkuperäiskansoja aikoo saapua paikalle purjehtimalla jokia pitkin Ecuadorista.
Keinot ovat kuitenkin luovia: ryhmä alkuperäiskansoja aikoo saapua paikalle purjehtimalla jokia pitkin Ecuadorista. Matka on 3 000 kilometriä pitkä.
Valenzuela on osallistumassa kokoukseen ensimmäistä kertaa. Haasteista huolimatta hän on optimistinen kokouksen onnistumisen suhteen ja seuraa erityisesti uutta trooppisten metsien rahastoa TFFF:ää, jota tukevat sademetsävaltiot. Brasilia on lahjoittanut sinne miljardin dollarin pääoman.
”Se on kiinnostava mekanismi, sillä paikalliset yhteisöt saisivat sen kautta suoraan rahaa. Olen optimistinen sen suhteen, että kokouksen aikana tulisi ainakin muutamia uusia rahoituslupauksia”, Valenzuela sanoo.
Tarkoituksena on, että rahaston varoista 20 prosenttia ohjattaisiin suoraan alkuperäiskansoille ja muille paikallisille yhteisöille.
Kolumbiassa sademetsät ovat tärkeä kysymys, sillä kolmannes maasta on sademetsän peitossa. Maan sademetsiä häviää etenkin laittoman kaivostoiminnan, kokankasvatuksen ja karjankasvatuksen takia.
Pelkkä rahastojen perustaminen ei lisää rahoituksen määrää.
Juuri rahoituskysymys on hiertänyt globaalin pohjoisen ja etelän maiden välejä ilmastokokouksissa jo pitkään.
Viime vuonna saatiin viimein sovittua, että rikkaat maat ohjaavat kehittyville maille ilmastorahaa 300 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Samalla sovittiin kuitenkin vielä suuremmasta summasta, 1,3 biljoonasta dollarista. Tänä vuonna keskustellaan siitä, miten tätä tavoitetta aletaan edistää.
Sandra Valenzuela uskoo ilmastokokousprosessiin haasteista huolimatta. Hän toivoo, että kokouksessa saadaan lisää rahoituslupauksia, sillä ilman niitä ilmastotoimissa on vaikea edetä.
”Globaalin etelän maat toivovat lisää suoria sitoumuksia ja kokevat, ettei pohjoisessa kuulla riittävästi erilaisia ääniä. Toivon, etten ole naiivi, mutta uskon, että voimme saavuttaa ainakin jonkinlaisen kompromissin.”
Trooppisten sademetsien rahasto voi silti jäädä muiden rahoituskysymysten varjoon.
”Pelkkä rahastojen perustaminen ei lisää rahoituksen määrää. Samaan aikaan tiedetään, että ilmastorahoitusta on leikattu. Se herättää kysymyksen rahastojen vaikuttavuudesta”, Pietarila huomauttaa.
YK:n ilmastokokous COP30 järjestetään Brasilian Belémissä 10.11.–21.11.2025.