Afganistanissa on tapahtunut useita selittämättömiä henkirikoksia viime kuukausina.

Yksi viimeisimmistä uhreista on Lailuma, tunnetun paikallisen laulajan Salam Maftoonin vaimo ja yhteisövaikuttaja.

Henkirikos tapahtui Ishkashimin alueella, Afganistanin koillisosissa sijaitsevassa Badakhshanin maakunnassa toukokuun alussa. Lailuma oli saapumassa ravintolaansa, kun tunnistamattomat henkilöt ampuivat hänet markkina-alueella lähellä aluehallinnon rakennuksia.

Paikalliset kertovat, että tapahtumalla oli useita todistajia ja että hyökkääjät pakenivat paikalta välittömästi tulituksen jälkeen. Ihmiset riensivät auttamaan vakavasti loukkaantunutta Lailumaa, mutta tämä kuoli ennen sairaalaan pääsyä. Hän oli kuollessaan 35-vuotias.

Hyökkääjiä ei ole pystytty tähän mennessä tunnistamaan, eikä murhan motiivi ole virallisesti tiedossa.

Lailuma ei ole ainoa uhri. Rawa News -verkkomedia raportoi toukokuussa useista hiljattain tapahtuneista henkirikoksista eri puolilla maata. Muun muassa tunnettu heimojohtaja Hajiullah Nazar on ammuttu.

Ihmisoikeusjärjestö Rawadarin mukaan (pdf) viime vuonna ainakin 611 ihmistä kuoli tai loukkaantui kohdennetuissa, epämääräisissä teloituksissa tai muissa vastaavissa välikohtauksissa Afganistanissa. Määrä on yli 40 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Suurin osa uhreista oli miehiä. Heidän joukossaan oli esimerkiksi entisiä hallinnon työntekijöitä, ihmisiä, joiden väitettiin olevan yhteyksissä oppositioon, mielenosoittajia, heimojohtajia ja muita yhteisön näkyviä hahmoja.

Kohdennetut tapot etenkin syrjäisissä maakunnissa herättävät huolta, sillä siellä viranomaisten kapasiteetti taata turvallisuus on rajallinen, Rawa News kertoo. Esimerkiksi Lailuman kotimaakunnassa Badakhshanissa on ollut paljon erilaisten aseellisten ryhmittymien välisiä kahakoita.

Lailuma perusti kaupunkiin vain naisille tarkoitetun ravintolan ja räätälin työpajan sen jälkeen, kun Taliban sulki koulut ja yliopistot tytöiltä.

Hänen tavoitteenaan oli tarjota tytöille ja naisille sekä myös itselleen työmahdollisuuksia Afganistanin vaikeissa olosuhteissa. Samalla hän suojeli näitä pakkoavioliitoilta.

Ravintolassa teki töitä seitsemän naista ja räätälin työpajassa 11 tyttöä. Tytöt saivat myös koulutusta työhönsä.

Lailuma elätti työllään myös perhettään, sillä musiikin esittämistä koskevat rajoitukset olivat vieneet muusikkoaviomiehen tulot. Tämä ei ole voinut esiintyä konserteissa tai jääjuhlissa Taliban-hallinnon rajoitusten takia.

”Muistan hyvin, kuinka vaimoni teki töitä ravintolassaan yhdessä muiden naisten kanssa ja kuinka aktiivisia räätälinverstaan tytöt olivat. Hän oli hyvin innostunut työstään ja painotti työtovereilleen, että toivoa ei kannata koskaan menettää”, Maftoon kertoo.

Hän ei ymmärrä, mikä oli hänen vaimonsa ”rikos”, jonka takia tämän piti kuolla.

Lailuman 45-vuotias lähisukulainen Fatima (nimi muutettu) kertoo, että kyseessä oli hänen kylänsä ensimmäinen ravintola. Useimmat alueen asukkaat eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet vain naisille tarkoitettua ravintolaa.

”Naiset pystyivät menemään ravintolaan syömään yhdessä. Se teki meidät onnelliseksi.”

Fatima ei voi ymmärtää, miksi juuri Lailuma piti surmata.

Sinä päivänä he tappoivat Lailuman. Jonain toisena päivänä se voisi olla joku muu ravintolastamme.

Lailuma oli jo saanut aiemmin useita nimettömiä tappouhkauksia, mutta hän ei välittänyt niistä. Hän saattoi usein sanoa, että jonain päivänä hän onnistuu auttamaan oman kotikylänsä naiset vaikeuksien yli.  Sen sijaan hänestä itsestään tulikin uhri.

Lailuman järjetön murha jätti monet naiset kauhun ja syvän surun valtaan, kertovat paikalliset. Aikaisemmin muun muassa räätälin työpajoissa tai perinteisiä bolani-leipiä myyvissä ruokakojuissa työskennellet naiset ovat nyt lopettaneet työnteon, sillä he pelkäävät Lailuman kohtaloa.

Monet heistä eivät uskalla osallistua edes hautajaisiin tai hääseremonioihin. Viime aikoina naisia on ylipäätään näkynyt yhä vähemmän kylän keskustassa tai paikallisilla markkinoilla.

”En usko, että kukaan tämän kylän tytöistä uskaltaa käydä töissä tai olla muutenkaan aktiivinen. He eivät uskalla edes lähteä pois kotoaan”, eräs kyläläinen kertookin.

Myös Lailuman ravintolassa työskennellyt Rahima (nimi muutettu) kertoo, että kyseisen päivän jälkeen hän ei ole uskaltanut enää tehdä töitä.

”Sinä päivänä he tappoivat Lailuman. Jonain toisena päivänä se voisi olla joku muu ravintolastamme.”

Naisten oikeuksia ajava aktivisti Nadia (nimi muutettu) sanoo, että afgaaninaiset eivät tällä hetkellä ole turvassa edes niissä muutamissa harvoissa työpaikoissa, joita heillä on vielä olemassa. Työnteko liittyy useimmiten pienimuotoiseen yksityisyrittäjyyteen, kuten räätälintöihin, käsitöihin tai vaihtoehtoisesti ravintolassa työskentelyyn.

”Tämänkaltaiset mystiset murhat saavat naiset luopumaan toivosta saada töitä tai pitää yllä sosiaalisia suhteita. Jopa itse elämä saattaa tuntua merkityksettömältä.”

Hän toivoo, että kansainvälinen yhteisö ja ihmisoikeusjärjestöt nostaisivat aktiivisemmin esiin afgaaninaisten kokeman väkivallan ja painostuksen, joka on läsnä kaikkialla – sekä kodissa että sen ulkopuolella.