Taliban valvoo jatkuvasti afganistanilaisten nuorten elämän pienimpiäkin yksityiskohtia. Mikä tahansa vaatekappale tai persoonallisen tyylin merkki voi johtaa kuulusteluihin ja rangaistuksiin Talibanin sääntöjen vastaisena. Matkapuhelinten tarkastuksista on tullut jokapäiväistä.

Rajoitukset koskevat etenkin naisia, mutta myös miesten elämänpiiristä on tullut näkymätön häkki. Jatkuva pelko on korvannut tulevaisuushaaveet. Painostus ja tarkkailu ovat lisänneet nuorten ahdistusta ja masennusta.

Neljä nuorta miestä kertoo nyt kokemuksistaan Kabulissa.

Farid (nimi muutettu), 27, asuu Khushhal Khanin alueella Kabulissa. Hän opiskeli yliopistossa taloustieteitä ja meni valmistuttuaan töihin yksityiseen firmaan.

Farid huokaisee muistellessaan esimerkkejä siitä, miten Talibanin moraalipoliisi on kohdellut häntä viiden viime vuoden aikana.

”Menin ruokakauppaan päälläni t-paita ja housut eli yksinkertaiset, tavalliset vaatteet. Käytän niitä usein, samoin kuin perahan tunbania (afganistanilainen perinteinen löysä asu). Vartaloni oli muuten peitossa, mutta t-paidassa oli lyhyet hihat.”

Kadulla Talibanin moraalipoliisit pysäyttivät Faridin ja alkoivat haukkua häntä.

”He sanoivat, että vaatteeni eivät ole islaminuskon mukaiset ja että minun pitäisi käyttää perahan tunbania. ’Olet muslimimies mutta käytät tuollaisia lapsellisia vaatteita’, he huusivat.”

En vieläkään ymmärrä, millaista islamilaista vaatetusta meidän pitäisi käyttää, jotta se kelpaisi heille.

Paikalle kerääntyi paljon ihmisiä. Faid pelkäsi joutuvansa pahoinpidellyksi tai pakotetuksi talibanien mukaan, joten lopulta hän lupasi olla enää käyttämättä päällään olleita vaatteita.

Faridin mielestä T-paidan ja housujen käyttäminen ei kuitenkaan tee hänestä yhtään vähemmän muslimia.

”Mielestäni vaatteissani ei ollut mitään vikaa. En vieläkään ymmärrä, millaista islamilaista vaatetusta meidän pitäisi käyttää, jotta se kelpaisi heille.”

Tapauksen jälkeen hän on muuttanut pukeutumistyyliään.

”Oikeus valita, mitä puen päälleni, on viety minulta. En enää uskalla käyttää muuta kuin perinteistä perahan tunbania. En halua enää joutua tilanteeseen, jossa ihmiset arvioivat vaatteitteni perusteella, olenko muslimi vai en.”

Monet nuoret pelkäävät, että Taliban pysäyttää heidät kadulla ja tutkii heidän puhelimensa. Taliban etsii puhelimista kuvia, viestejä, kontakteja, sovelluksia tai muuta toimintaa, jota hallinto pitää korruptoituneena tai länsimaalaisena.

Hamid (nimi muutettu), 23, on insinööriopiskelija Kabulin yliopistossa. Hän asuu Taimanin alueella. Puhelin on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Hän pitää sen avulla yhteyttä perheeseensä ja ystäviinsä, tallentaa valokuvia ja viestejä sekä käyttää erilaisia sovelluksia.

Hän ajatuksena puhelimen käytöstä kodin ulkopuolella ovat kuitenkin muuttuneet.

”Olin kotimatkalla, kun joku yhtäkkiä huusi takanani: Pysähdy! Kaksi Talibanin jäsentä kysyi, mihin olen menossa ja mistä tulossa. Kerroin olevani matkalla yliopistolta kotiin. He käskivät antamaan puhelimeni heille.”

Miehet alkoivat tutkia Hamidin puhelimen valokuvia, viestejä, kontakteja ja sovelluksia. He kyselivät, miksi tällä on puhelimessaan ulkomainen sovellus.

Häiritsevintä oli, että Taliban-miehet avasivat puhelimen valokuvat ja näkivät kuvia Hamidin äidistä ja siskosta.

”He alkoivat haukkua minua: ’Sinä hävytön mies, keitä nämä naiset ovat? Miksi sinulla on heidän kuviaan puhelimessasi?’ Vastasin, että he ovat äitini ja siskoni. ’Sinulla ei ole mitään häpyä eikä kunniaa, kun pidät puhelimessa näitä kuvia, tuhoa ne heti’, he huusivat.”

Tuntuu, ettei minulla ole enää mitään yksityisyyttä.

Taliban tutki myös Hamidin puhelimen yhteystiedot. Aina, kun he löysivät ulkomaisen numeron, he kuulustelivat Hamidia.

”Minulla oli kaksi amerikkalaista puhelinnumeroa, jotka kuuluivat sedälleni ja hänen pojalleen. He vaativat minua soittamaan niihin.”

Kokemus muutti sen, miten Hamid käyttää puhelintaan. Hän tietää nyt, että mikä tahansa yksityisasia puhelimessa voi johtaa vaikeuksiin. Puhelin oli ennen hänelle jokapäiväinen käyttöesine, nyt siitä on tullut pelon aihe.

”Nyt tuntuu, ettei minulla ole enää mitään yksityisyyttä. Taliban voi käydä läpi puhelimeni ja valokuvani ja tutkia kaiken.”

Hän on ohjeistanut myös sisaruksiaan olemaan ottamatta puhelinta mukaan ulos.

”Emme enää käytä ulkona älypuhelimia vaan yksinkertaisia Nokian malleja. Käytämme puhelimia vain pitääksemme yhteyttä perheeseemme.”

Abdul (nimi muutettu), 28, on kauppias. Hän oli suunnitellut hääpäiväänsä pitkään ja odotti onnellista päivää ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa.

Talibanin saapuminen muutti kaiken.

”Musiikki soi hääjuhlassani, kun joukko moraalipoliiseja saapui ja alkoi huutaa. He säikyttivät häävieraat, rikkoivat kaiuttimet ja veivät minut mukanaan.”

Poliisit pitivät Abdulia pidätettynä useita tunteja. Sillä aikaa hänen omat häänsä jatkuivat ilman häntä.

Hän pääsi lopulta vapaaksi, kun kylänvanhimmat puuttuivat asiaan ja maksoivat hänestä rahaa. Kun hän vihdoin pääsi palaamaan häihin, tunnelma oli muuttunut.

Päivästä, jonka piti olla hänen avioelämänsä onnellinen aloitus, tuli tuskallinen muisto. Kun Abdul nyt muistelee häitään, mieleen nousee pelko, ei ilo.

Kiroan tämän maan. Täällä eivät nuoret eivätkä vanhat näe yhtään onnellista päivää.

Naser (nimi muutettu), 22, asuu Barchin alueella ja on töissä paperikaupassa. Hän pukeutuu hyvin ja seuraa muotia. Nyt hän kuitenkin kertoo, että Taliban on vienyt häneltä halun näyttää tyylikkäältä.

Kun Naser käveli kadulla hopeaketju kaulassaan, Talibanin moraalipoliisit tulivat ja kiskaisivat ketjun pois niin, että hän sai haavan kaulaansa. Talibanien mielestä ketju oli korruption merkki. Naseria uhattiin myös rangaistuksella, mikäli tämä ei poista pientä tatuointia kädestään.

”Millään ei ole mitään väliä näille ihmisille. Talibanille puhtaus, siisteys ja muodin seuraaminen ovat kaikki syntejä. Mutta hyvä jumala sentään, mehän olemme nuoria! Jos emme nauti muodista nyt, milloin sitten?”

”Taliban haluaa, että kaikki pukeutuvat kuten he ja ovat yhtä likaisia kuin he. Meidät pakotetaan olemaan heidän kaltaisiaan, jotta voisimme elää rauhassa.”

Tapauksen jälkeen Naser on menettänyt kiinnostuksena vaatteisiin ja muotiin ja pukeutuu tylsästi, jotta häntä ei häirittäisi.

”Kiroan tämän maan. Täällä eivät nuoret eivätkä vanhat näe yhtään onnellista päivää.”