Paavo Järvensivu, tutkija, Bios-tutkimusyksikkö
Jos talous ei kasvakaan, mitä sitten?
Tähän mennessä tiedämme, että talouskasvu on ollut massiivisen tuhoisaa luonnolle ja lajistolle. Suomessa ajatellaan, että olemme onnistuneet hienosti vähentämään hiilipäästöjä, vaikka taloutemme on kasvanut. Todellisuudessa Suomessa ei ole vähennetty nettopäästöjä yhtään 30 vuodessa. Aika vähän on siis tehty sitä yhteiskunnan muutosta, jonka on pitänyt olla käynnissä jo pitkään.
Aivan viime vuosina on rakennettu tuulivoimaa. Se on konkreettinen toimenpide, joka syrjäyttäessään muuta sähköntuotantoa vähentää päästöjä. Jos vihreällä kasvulla tarkoitetaan rajatusti esimerkiksi lisätuulivoimaa, voidaan sanoa, että vihreä kasvu on mahdollista. Se voi olla myös ihan ok tapa katsoa asiaa, sillä silloin aletaan arvottaa toimintoja, joita halutaan lisätä tai vähentää. Tällainen arvottaminen vie meitä myös poispäin entisestä kasvustrategiastamme. Siis siitä, että yhteiskuntapolitiikan tavoitteena on kasvattaa BKT:tä, sisälsi se mitä tahansa.
Emme voi eristää itseämme, joten on oleellista, että kaikkialla tehdään muutoksia. Globaalin pohjoisen pitää tukea etelää investoinneilla.
Tutkimuksessa ja muualla puhutaan nyt yhteiskunnan kestävyyssiirtymästä. On tehtävä konkreettisia muutoksia eri sektoreilla. Toisia toimintoja ajetaan alas ja toisia ylös. BIOS:ssa olemme kuvanneet urakkaa ekologiseksi jälleenrakennukseksi. Määrällisestä BKT-tavoitteesta siirrytään sisältöön, siihen että toimeliaisuus ohjautuu oikeisiin kohteisiin. Silloin se, kasvaako talous vai ei, ei ole talouspolitiikan fokuksessa.
Jos oletetaan, että EU-alue tekee tällaista talouspolitiikkaa 2050 asti ja päädymme tilanteeseen, että talous ei kasvanutkaan, mitä sitten? EU-valtiot olisivat ehkä velkaantuneempia, mutta olemme onnistuneet siirtymässä. Luonnonvarojen käyttö on kestävää ja ihmisten hyvinvointi on parantunut. Jos olemme pelanneet korttimme hyvin, olemme velkaa omille keskuspankeillemme. Kun olemme velkaa lähinnä itsellemme, on vaikea nähdä ongelmaa.
Toki pitää miettiä myös globaalia kokonaisuutta. Jos emme mitään muita syitä keksi miksi, niin on aina itsekkyysargumentti; jos muualla maailmassa asiat menevät huonosti, se satuttaa meitäkin. Emme voi eristää itseämme, joten on oleellista, että kaikkialla tehdään muutoksia. Globaalin pohjoisen pitää tukea etelää investoinneilla.
Saamme vastauksen kysymykseen, toteutuiko vihreä talouskasvu, mahdollisesti vasta vuosikymmenten päästä. Sitä ennen voi ihmetellä, miten taloudella onkin totuttu tarkoittamaan pikemminkin rahavirtoja kuin sosiaalisia ja materiaalisia resursseja ja niiden riittävyyksiä.
Ulla Heinonen, vihreän kasvun johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto
Markkinat seuraavat tuotteliasta esimerkkiä
EK:n tavoitteena on kestävä talous, jossa luonto, hyvinvointi ja talous ovat tasapainossa. Sen saavuttamiseksi meidän täytyy tehdä vihreä siirtymä. Siirtymä tarkoittaa laajaa toiminnanmuutosta kaikilla toimialoilla ja vaatii investointeja.
Meillä ei ole enää varaa perustaa talouskasvua uusien luonnonvarojen kuluttamiseen. Pitäisi ratkaista, miten saamme olemassa olevat resurssit kiertämään ja miten luoda arvoa immateriaalisesti. Tulemme tulevaisuudessakin tarvitsemaan fyysisiä tavaroita, mutta meidän tulisi löytää tapa hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle. Nyt tuotteiden käyttöaste on matala. Kiertoa varten tarvitsemme sen mahdollistavia palveluita.
Data ja digitalisaatio tulevat olemaan tärkeässä asemassa. Esimerkiksi korjaajan ei tarvitse tulla käymään fyysisesti, vaan asian voi hoitaa virtuaalisesti. Myös teollisuudessa pitää löytää vihreitä ratkaisuja. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa voidaan miettiä, miten purkumateriaaleja käytetään uudelleen. Energiateollisuudessa pitää varmistaa kohtuuhintainen ja toimitusvarma puhdas energia.
Uskon, että suomalaiset yritykset ovat vahvasti sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Paine vihreään siirtymään on suuri niin rahoittajien kuin kuluttajienkin puolelta.
Tässä vaiheessa meillä ei ole varaa jäädä pohtimaan, millaisen talousjärjestelmän haluaisimme, vaan meidän pitää tehdä konkreettisia muutoksia. Meillä on nyt tämä talousjärjestelmä, joten näillä pelimerkeillä muutokset on tehtävä. Uskon markkinatalouden kykyyn ohjata, sillä vielä ei maailmasta ole mikään raaka-aine loppunut. Kun tietyn raaka-aineen käyttö on suurta, sen hinta nousee ja käyttö sitä kautta vähenee. Markkinat alkavat etsiä uusia raaka-aineita tilalle. Totta kai luonnonvarojen käytön tulee samalla olla kestävällä pohjalla.
Uskon, että suomalaiset yritykset ovat vahvasti sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Paine vihreään siirtymään on suuri niin rahoittajien kuin kuluttajienkin puolelta. Yritykset ovat kuitenkin eri lähtöasetelmissa. Osalle on selkeää, miten vihreä siirtymä tehdään, toiset vielä miettivät omaa kulmaansa. Yrityksiä pitäisi nyt tukea esimerkiksi TKI eli Tutkimus- ja kehityshankkeet -rahoituksilla. Vihreä siirtymä on yrityksille myös mahdollisuus.
Vihreän kasvun suhteen meillä on hyviä avauksia, mutta vielä on paljon tehtävää. Näen, että tulevaisuudessa Suomi voisi olla esimerkkinä muille valtioille siinä, että päästöjä voidaan vähentää samalla, kun tehdään talouskasvua ja kädenjälkeä maailmalla. Kun näytetään, että vihreä siirtymä on kannattavaa, markkinat lähtevät mukaan.
Vihreä siirtymä tarkoittaa muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin.
Vihreä kasvu tarkoittaa talouskasvua, joka on ilmaston ja luonnon kannalta kestävää. Vihreään kasvuun liittyy myös ajatus hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisestä.
Vihreä siirtymä koskettaa laajasti eri toimialoja. Sekä yritykset että julkiset tahot voivat osallistua vihreään siirtymään. Esimerkiksi investoinnit puhtaaseen energiatuotantoon ja kiertotalouteen edistävät siirtymää.