”Nainen ei uskalla puhua teille”, tulkki kääntää burmasta englanniksi.

”Miksi ei?” kysyn.

”Koska pomo valvoo työmaata valvontakameroista.”

Siirrymme kuvaajan kanssa tien toiselle puolelle palmupuiden katveeseen.

Olemme rakennustyömaalla Thaimaassa, Koh Samuin saaren pohjoisosassa. Rakennustyömaan nurkalla istuu nainen, joka pyyhkii hikeä kasvoiltaan – ja yrittää pysytellä sähköpylvääseen asennetun valvontakameran ulottumattomissa.

”Tuo nainen istuu kyykyssä salaa. Hän ei saisi pitää taukoa. Jos pomo näkee, hän voi saada potkut. Työnantajalle se ei ole ongelma, koska uusia työntekijöitä on jonoksi asti”, myanmarilainen tulkki tietää.

Rakenteilla on jälleen yksi uusi thaimaalaisen yrityksen omistama arvoasunto, johon muuttaa varakkaita länsimaalaisia – ja jota rakennetaan Myanmarista tulleen halpatyövoiman avulla.

Seuraamme liittyy yksi rakennustyömaalla työskentelevistä myanmarilaisista. 39-vuotias Koh Thun on rakentanut huviloita ja hotelleja Koh Samuilla jo kolmen vuoden ajan. Päällään hänellä on kulahtanut työpaita, jonka rintapielessä lukee N. Joy Samui, eli Nauti Samuista.

Koh Thun kertoo olleensa jo viikon poissa työmaalta sairastelun vuoksi. Sairastelu voi tehdä loven lompakkoon, sillä sairauspäiviltä ei tule palkkaa.

Peruspalkka työmaalla on 470 bahtia (noin 13,5 euroa) päivässä. Se on 70 bahtia (noin 2 euroa) enemmän kuin Thaimaan lakisääteinen minimipalkka työntekijälle, jolla on työluvat kunnossa.

”Alussa, kun minulla ei ollut työlupaa, palkkani oli puolet pienempi. Työluvan saatuani palkkani on parempi kuin kotimaassani. Raha riittää ruokaan sekä kuukausittaiseen 400 bahtin sähkö- ja vesilaskuun”, hän sanoo.

Thaimaa on ollut myanmarilaisten pakolaisten tärkein kohdemaa jo vuosikymmenien ajan. Laajempi liikehdintä alkoi 1900-luvun lopulla, erityisesti vuoden 1988 kansannousun jälkeen. Silloin sotilasdiktatuurin mielivaltainen toiminta sekä etnisiin vähemmistöihin kohdistunut vaino ajoi ihmisiä kohti Thaimaan rajaa. Thaimaan ja Myanmarin välinen raja onkin Kaakkois-Aasian vilkkain siirtolaisreitti.

”Syitä lähtemiseen on monia. Osa lähtee paremman palkan perässä ja osa menetettyään elinkeinonsa. Osa myös seikkailun vuoksi. Viime vuosina Myanmarista on tietenkin lähdetty myös konfliktin takia”, havainnollistaa Kansainvälisen työjärjestö ILO:n Bangkokin toimiston tekninen virkailija Rebecca Napier-Moore.

Viime vuosina myanmarilaisten osuus Thaimaan siirtotyövoimasta on kasvanut ennätyslukemiin. Maaliskuussa 2024 rekisteröityjen myanmarilaisten siirtotyöläisten määrä oli lähes kaksi ja puoli miljoonaa, mikä vastaa 70 prosenttia Thaimaan rekisteröidystä siirtotyövoimasta.

Todellisuudessa luku on korkeampi, koska moni työskentelee ilman rekisteröintiä. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan tammikuun 2023 ja helmikuun 2024 välillä rajan ylitti puolitoista miljoonaa Myanmarin kansalaista. Syy muuttoliikkeeseen on selvä: helmikuussa 2021 Myanmarissa tapahtunut sotilasvallankaappaus. Se päätti noin kymmenvuotisen ajanjakson, jonka aikana maassa oli ainakin muodollisesti demokraattinen siviilihallinto.

”Tilanne on nyt samankaltainen kuin reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin maassa oli sotilasdiktatuuri. Välissä oli kymmenvuotinen suhteellisen rauhan aikakausi, mutta se on nyt ohi”, Napier-Moore taustoittaa.

Thaimaa on jo vuosikymmenten ajan toivottanut siirtotyövoiman tervetulleeksi. Valtaosa siirtotyöläisistä työllistyy rakennus- ja palvelualoille sekä tehdastyöhön – tehtäviin, joihin oman maan kansalaisia on yhä vaikeampi löytää.

Thaimaan talous on kasvanut tasaisesti ja kasvun uskotaan jatkuvan. Siirtotyövoima on työnantajille houkutteleva vaihtoehto, koska se on halpaa, ellei jopa ilmaista.

”On totta, että Thaimaassa siirtotyöläisillä on teetetty myös pakkotyötä. Sitä tapahtuu edelleen. Moniin muihin maihin verrattuna Thaimaa ei kuitenkaan ole huonoin vaihtoehto. Siirtotyöläiset kuuluvat Thaimaan työlainsäädännön piiriin ja työmarkkinoilla on aukkoja, joita he täyttävät”, Napier-Moore sanoo.

Yksi pakkotyöhön joutuneista myanmarilaisista on 29-vuotias insinööri ja aktivisti Zwe Htet. Hän joutui pakenemaan Myanmarista seitsemisen kuukautta sitten kapinoituaan sotilasjunttaa vastaan. Zwe Htet maksoi agentille, jotta pääsisi Thaimaahan töihin. Agentti kertoi, että perillä odottaa palkkatyö. Toisin kävi.

”Agentti olikin huijari. Jouduin töihin rakennusfirmaan, jossa en saanut lainkaan palkkaa. Minulla ei ollut enää yhtään rahaa. Tein töitä kaksi kuukautta, kunnes yhtenä yönä karkasin”, Zwe Htet kertaa.

Lopulta hän löysi uuden työnantajan, joka tarjosi 480 bahtin päiväpalkan ylityölisineen sekä maksuttoman majoituksen siirtotyöläisten asuttamassa peltihökkelikylässä. Nyt Zwe Htetillä on jo osittainen työlupa. Täydellisen työluvan hankkiminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii maksuja useille viranomaisille. 

”Aion olla täällä niin kauan kunnes kotimaahani tulee rauha. Siihen voi mennä kauan”, hän arvelee.

Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Ruohonjuuritasolla tilanne on usein toinen.

Siirtotyöläiset ovat monella tapaa haavoittuvassa asemassa ympäri maailman, myös Thaimaassa. Erityisen heikoilla ovat ne, jotka työskentelevät ilman työlupaa. Henkisen, fyysisen ja taloudellisen hyväksikäytön uhka on jatkuvasti läsnä. ILO on käsitellyt esimerkiksi tapauksia, joissa työnantajan ja työntekijän välille on syntynyt konflikti, eikä työnantaja ole suostunut palauttamaan työntekijän passia. Monet joutuvat maksamaan lahjuksia viranomaisille välttääkseen pidätyksen ja karkotuksen.

”Yleisiä ongelmia ovat myös laittomat irtisanomiset, luvattua pienemmän palkat ja pahimmillaan ihmiskauppa. Alueilla, joissa myanmarilaisia on paljon, siirtotyöläisillä on vähiten neuvotteluvaraa. Pomot saattavat ajatella, että he pääsevät väärinkäytöksistä kuin koira veräjästä”, Napier-Moore tietää.

Tulkki, joka ei halua nimeään julki, antaa toisen esimerkin:

”Yksi ongelma Thaimaassa on se, että siirtotyöläiset ovat riippuvaisia työnantajistaan. Työlupa on siis sidottu yhteen työnantajaan. Jos haluaa vaihtaa työpaikkaa, siitä pitää maksaa isoja summia.”

Thaimaassa siirtotyöläisillä on kuitenkin joitakin etuja verrattuna muihin Aasian maihin. Thaimaa tarjoaa laillisia työmahdollisuuksia sekä virallisen työviisumijärjestelmän. Thaimaan työlainsäädännön mukaan työluvan omaaville siirtotyöläisille kuuluvat kaikki samat oikeudet kuin thaimaalaisillekin – mukaan lukien kirjallinen työsopimus, lakisääteinen minimipalkka sekä oikeus terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan.

”Järjestelmä on hyvä, mutta kaikki riippuu käytännön toteutuksesta”, Napier-Moore toteaa. Tulkki yhtyy näkemykseen.

”Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Ruohonjuuritasolla tilanne on usein toinen.”

Koh Thun istuu kuistin lattialla risti-istunnassa. Kukko kiekuu. Kaksi lasta keinuu riippukeinuissa. Slummi on hiljainen, koska muut asukkaat ovat työmaalla. Koh Thunin vaimo on lähetetty rakennuksille toiselle puolelle saarta. Perheen kaksi tytärtä työskentelee toisella rakennustyömaalla ja poika tehtaalla Bangkokissa.

Viisihenkisen perheen tarina toistaa tuttua kaavaa: kun sotilasjuntta keväällä 2021 otti Myanmarissa vallan, perhe menetti kotinsa ja elinkeinonsa.

Vain perheen äiti onnistui saamaan itselleen tarvittavat asiakirjat.

”Minulla ja lapsillani ei ollut asiakirjoja. Mutta onneksi saimme luvan lähteä mukaan”, Koh Thun sanoo.

Onni on kuitenkin ollut lyhytikäistä. Kulahtaneeseen työpaitaan painettu teksti ”Nauti Koh Samuista” lienee suunnattu jollekin muulle kuin minimipalkalla seitsemänä päivänä viikossa rakennustyömaalla raatavalle siirtotyöläiselle. Koh Thun sanoo, että vaikka palkka on nyt parempi, kotimaassa elämä oli onnellisempaa.

”Riisinviljelijänä sain tehdä töitä vain itselleni. Nyt teen töitä vieraalle firmalle, enkä osaa kieltä. Usein käy niin, että kun en heti ymmärrä jotain, pomo huutaa päin naamaa: ’etkö ymmärrä idiootti’.”

Todellisuus paljastuu ruohonjuuritasolla. Vaikka Thaimaassa on säädetty lakeja, joilla on pyritty parantamaan siirtotyöläisten oikeuksia ja elinoloja, lakien noudattaminen vaihtelee ja toteutus on usein puutteellista.

Tulevaisuudessa Thaimaa tarvitsee kuitenkin yhä enemmän siirtotyövoimaa, arvioi Napier-Moore. Maan väestön ikääntyessä monet siirtotyöläiset tulevat työllistymään kotihoidon piiriin.

”Thaimaan viranomaisten tulisikin varmistaa, että olemassa olevia lakeja noudatetaan kaikilla työpaikoilla. Siirtotyöläisten arvokkuus ja heidän suojeluntarpeensa on tunnustettava paremmin”, hän sanoo.