Vallan uusjako. Sanapari, jota ei ole voinut välttyä kuulemasta viime vuosien ajankohtaiskeskusteluissa.
Maailma on myllerryksessä, jossa suurvaltojen kesken käydään kiihtyvää kamppailua maailman herruudesta. Ja tuo mittelö saa yhä moninaisempia piirteitä.
Kamppailua ei käydä pelkistä maa-alueista, öljystä ja mineraaleista, vaan esimerkiksi kauppasopimuksista, mediahuomiosta, tulleista ja tiedosta, jopa ihmisten terveysdatasta.
Riistoa ja kiristystä ei edes yritetä naamioida muuksi.
Valtioiden varat menevät taas asevarusteluun, eivät kansalaisten hyvinvoinnin takaamiseen ja yhteiskuntien kehittämiseen.
Valta ja raha kulkevat käsi kädessä. Se, jolla on massit, voittaa. Mammona jyrää milloin tieteellisesti tutkitun tiedon, milloin perusteellisesti jäsennellyt argumentit, milloin oikeudenmukaisuuden.
Mammona talloo usein alleen myös yli sen, mikä meitä kaikkia pitää elossa: ympäristön. Metsät, järvet, joet, meret. Mutta mitä iloa on masseista, kun elämä tällä planeetalla käy mahdottomaksi?
Onko maailma menettänyt järkensä? Miksei mikään sopimus enää päde?
Vallalla on aina hintansa: kun joku kahmii itselleen valtaa, joku toinen menettää sitä. Ahnehtiminen aiheuttaa kärsimystä.
Diktatuureissa voittajia on vähän, häviäjiä sankoin joukoin.
Siksi onkin niin omituista, että maailmassa jo hyvän aikaa alaa saanut edustuksellinen demokratia on uhattuna, vaikka juuri se pyrkii eriarvoisuuden tasaamiseen ja kaikkien äänen kuulemiseen.
Maailmassa on luotu viime vuosikymmeninä ihmisen primitiivistä vallanhimoa hillitseviä järjestelmiä, mutta nyt niitä kaikkia ollaan murentamassa.
Kuulun itse sukupolveen, joka kasvoi säännöille ja kansainväliselle oikeusjärjestelmälle rakentuneessa maailmassa. Uskoimme, että ihmiskunta on oppinut virheistään.
Tähän sopimusjärjestelmään kuului myös kehitysyhteistyö, jolla pyrittiin kaventamaan pitkälti kolonisaation aiheuttamaa globaalia eriarvoisuutta.
Yhdysvallat lakkautti kehitysyhteistyövirasto USAIDin itsenäisen toiminnan viime vuonna. Sen lisäksi se on vetäytynyt muun muassa Maailman terveysjärjestöstä WHO:sta.
Mannerlaatat järisevät.
Eikö tämä kehityskulku ole millään pysäytettävissä, huutavat erityisesti maailman nuoret. Onko maailma menettänyt järkensä? Miksei mikään sopimus enää päde?
Ajattelen, että meidän kaikkien on nyt asetuttava nuorten rinnalle. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustaa tärkeintä ja kalleinta: ympäristöä, demokratiaa, vapautta.
Emme saa antaa periksi. Siksi kokosimme tähän numeroon erilaisia näkökulmia, jotka liittyvät mammonaan, rahan ja vallan yhteen kietoutumiseen.
Yksi keskeisimmistä on lehtemme pääjuttu: Yhdysvaltojen intressi saada käsiinsä afrikkalaisten terveysdataa, joita se voisi hyödyntää omaksi edukseen.
Pysytään valppaina!
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.