Bakun ilmastokokous päättyi viime viikolla pääosin pettyneisiin tunnelmiin. Kokouksessa päätettiin esimerkiksi ilmastorahoituksesta, jonka suuruus ei vastannut etenkään kehittyvien maiden toiveita tai tarpeita.

Kehittyvät maat tarvitsisvat ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hidastamiseen asiantuntijoiden laskelmien mukaan vuosittain tuhansia miljardeja dollareita. COP29 sopi kuitenkin 300 miljardin vuosittaisesta korvauksesta 2035 mennessä.

”Se, mitä saatiin aikaan, oli kompromissi, joka jätti kaikki osapuolet jotenkin tyytymättömäksi. Kukaan ei saanut suurta voittoa”, kommentoi Fingon ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes.

Virnes oli YK:n vuosittaisessa ilmastokokouksessa ensimmäistä kertaa. Hän oli mukana toisella kokousviikolla, jolloin käytiin ministeritason neuvottelut. Virnes kertoo, että viikko oli hektinen ja intensiivinen.

”Olihan se mielenkiintoinen kokemus ihmiselle, joka on seurannut ilmastoneuvotteluja jo jonkin aikaa. Isolla tapahtumapaikalla piti opetella etenkin navigointia ja kokouksen rutiinia”, Virnes kertoo kokemuksistaan.

Vaikka kokouksen osallistujamäärä, kymmeniä tuhansia ihmisiä, oli Virneksen tiedossa, yllätti ihmisten suuri määrä silti. Yllättävää oli myös se, kuinka paljon aikataulut elivät. Jos kokouksen piti vaikka alkaa viideltä, se saattoikin alkaa seitsemältä. Tämä johtui neuvottelujen venymisestä.

Tunnelmat Bakussa olivat aluksi odottavat, sitten ne alkoivat heijastella kokouksen lopputulosta, Virnes kertoo.

”Mitä pidemmälle viikkoa mentiin, sitä turhautuneemmat ja väsyneetkin tunnelmat olivat, etenkin kehittyvien maiden sekä kansalaisjärjestöjen edustajien kohdalla. Oman osuuteensa tunnelmaan tekivät poliittiset jännitteet.”

Presidentti kehui fossiilisia polttoaineita toistamiseen jumalan lahjaksi. Se aiheutti hämmennystä.

Ilmastorahoitusneuvotteluja on käyty YK:n ilmastokokouksessa kolme vuotta. Tarkoituksena on ollut sopia rahallisesta avusta, jonka ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät maat saisivat rikkaammilta mailta, jotka ovat myös suurimpia ilmastonmuutoksen aiheuttajia.

Tämän vuoden kokouksessa turhautuivat neuvottelujen takkuamiseen etenkin saarivaltiot, joiden delegaatiot marssivat hetkellisesti ulos kesken neuvottelujen, Virnes sanoo.

EU sai puolestaan kokouksessa läpi kirjauksen, jossa laajennettiin rahoituspohjaa niin sanotuista vanhoista teollisuusmaista nouseviin talouksiin. Voitto ei ollut kuitenkaan kovin suuri, koska kirjaus jäi lopulta epämääräiseksi.

”Nyt sopimuksessa lukee, että kehittyneet maat ottavat vetovastuun ilmastorahoituksesta. On kuitenkin tulkinnanvaraista, kenen vastuulle rahoitus jää.”

Viime vuoden kokouksessa Dubaissa sovittiin fossiilisten polttoaineiden alasajon edistämisestä. Tänä vuonna osa öljymaista ei kuitenkaan suostunut keskustelemaan asiasta, eli tavoite ei edennyt. Isäntämaa Azerbaidžanin presidentti İlham Əliyev puolestaan piti puheen fossiilisten polttoaineiden puolesta.

”Presidentti kehui fossiilisia polttoaineita toistamiseen jumalan lahjaksi. Se aiheutti hämmennystä, sillä hänellä olisi ollut mahdollisuus korjata kokouksessa aiemmat puheensa”, Virnes sanoo.

YK:n ilmastokokousta onkin kritisoitu viime vuosina muun muassa siitä, että kokoukset on pidetty öljymaissa ja mukana on myös öljylobbareita. Virnes ymmärtää kritiikin, mutta ajattelee, että kokousten paikat ovat tuoneet varmasti myös aikaisempaa enemmän huomiota sille, että kokouksessa on myös niitä, jotka eivät aja ilmaston asiaa.

Uutta kokouksessa olivat erimielisyydet sukupuoleen liittyvistä kirjauksista. Gender-kohdassa on Virnesin mukaan päästy aiemmin eteenpäin ilman suurta kahnausta, mutta nyt tietyt maat, kuten Venäjä, Vatikaani ja Arabimaat, pyrkivät laimentamaan esimerkiksi sukupuolien moninaisuuteen liittyviä kohtia.

”Kokouksessa näkyi siis myös anti-gender-liike.”

Jos otetaan huomioon se, että oikeistolaisemmat tuulet puhaltavat myös Euroopan sisällä, rahoituslupaukset ovat vaikeammin myytävissä kotona.

Silloin kuin Yhdysvallat ja Kiina ovat samalla puolella, ilmastotavoitteet ovat yleensä edenneet. Näin on Virnesin mukaan perinteisesti ajateltu. Trumpin voiton myötä arvaamattomampi Yhdysvallat voi tehdä myös Kiinasta arvaamattomamman.

Yhdysvallat neuvotteli kokouksessa vielä maan entisen presidentin Joe Bidenin johdolla. Virnes sanoo, että maa kävi neuvotteluja kahdenvälisesti eri maiden kanssa, mutta kovin suuria lupauksia ei edellinen hallitus voinut uuden hallituksen puolesta tehdä.

”Trumpin uudelleenvalinta loi neuvotteluihin varjonsa. Etenkin kun arvioidaan, että Trump saattaa vetäytyä kokonaan Pariisin ilmastosopimuksesta.”

Trumpin jalanjäljillä kulki tänä vuonna esimerkiksi Argentiina, joka yllättäen veti neuvottelijansa pois kokouksesta. Virnes kertoo, että on spekuloitu, että tämä johtuisi siitä, että maan äärioikeistolainen presidentti Javier Millei haluaisi lähentyä Trumpia.

Vaikka COP-kokoukset ovatkin korkeimman tason ilmastokokouksia, siis valtioiden välisiä, niiden tuloksiin vaikuttaa myös maiden sisäpolitiikka. Jos maassa ei ole tukea esimerkiksi ilmastorahoituksen lisäämiselle verovaroin, ei sitä voida neuvotteluissa juuri edistää.

”Jos otetaan huomioon se, että oikeistolaisemmat tuulet puhaltavat myös Euroopan sisällä, rahoituslupaukset ovat vaikeammin myytävissä kotona. Kansa ei siis välttämättä ota hyvin vastaan ilmastorahoituksen merkittävää lisäämistä.”

Jos jotain positiivista halutaan tuloksesta sanoa, voidaan sanoa ainakin se, että se kuitenkin solmittiin. Tämäkään ei ollut ihan itsestäänselvyys. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että sovun saavuttaminen, vaikka vain laihanlaisen, voi itsessään olla merkki siitä, että monenväliseen neuvotteluun vielä uskotaan.

Koska vastuu rahoituksesta on hämärä, on kiinnostavaa nähdä käytetäänkö sitä hyväksi ja livistetään vastuusta.

Seuraavaksi maat päivittävät kansalliset ilmastotavoitteensa, eli kansallisesti määritellyt panoksensa (NDC) vastaamaan kokouksen tuloksia. Kehittyvät maat ovatkin todenneet, etteivät he pysty kirjoittamaan kovin kunnianhimoisia NDC:itä, koska rahaa niiden toteuttamiselle ei ole.

Kun tavoitteet on määritelty, aletaan seuraamaan, miten niitä toimeenpannaan.

“Koska vastuu rahoituksesta on hämärä, on kiinnostavaa nähdä käytetäänkö sitä hyväksi ja livistetään vastuusta”, Virnes toteaa.

Seuraavassa YK:n ilmastokouksessa Brasiliassa on tarkoitus seurata juurikin ilmastorahoituksen toimeenpanoa. Sen lisäksi on tarkoitus puhua päästövähennyksistä, joista ei tänä vuonna päästy keskustelemaan.

“On puhuttu, että kokouksessa nousisivat esiin myös sen sijainnin takia erityisesti alkuperäiskansojen oikeudet”, Virnes kertoo.

Ilmastokoukseen osallistuminen oli tuloksen laimeutta lukuun ottamatta Virnekselle inspiroivaa. Keskustelut toisten ilmastoasioita ajavien kanssa olivat antoisia.

“Oli mahtavaa tavata livenä niitä ihmisiä, joiden kanssa tekee vuoden ympäri töitä ruudun välityksellä. Kokouksessa tapasi myös uusia tuttavuuksia ihan spontaanisti. Saattoi vaikka seistä kokousjonossa ja alkaa jutella. Se oli itselle tärkeää, kun olen vasta aika hetki sitten tämän työn aloittanut.”

Fingo on Maailman Kuvalehden kustantaja.