Kymmenen yötä pilkkopimeässä vedessä tuotti vihdoin tulosta. Lokakuun alussa tutkijat onnistuivat videokuvaamaan korallien kutemista ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen.
Korallien kutuaikatauluja on kartoitettu aiemminkin ja ne tunnetaan suuressa osassa maailmaa, mutta Kenian rannikolla Intian valtameren korallien aiemmat tiedot olivat suunnilleen vuosituhannen alusta, eikä tarkkaa kutemisaikaa ole ollut tiedossa.
Iso osa koralleista kutee vain muutaman tunnin ajan auringon laskettua, usein muutama päivä täydenkuun jälkeen. Ilman aiempaa täsmällistä tietoa kutemista on äärimmäisen vaikea nähdä. Nyt kun tietoa on viimein saatu videokuvan ansiosta, tutkijat aikovat kartoittaa Kenian korallien kutemisaikataulua tarkemmin. Tutkimustyötä tehdään tulevina kuukausina.
”Madagaskarin korallit kutevat lokakuusta huhtikuuhun, mutta Kenian korallit eivät seuraa samaa kaavaa”, kertoo tutkijatohtori Juliet Karisa Kenian meri- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta Mombasasta.
Katso alla olevalta videolta miten korallit kutevat!
Korallit vapauttavat siittiönsä ja munansa veteen, jossa munasolut hedelmöittyvät ja kehittyvät pieniksi toukiksi. Ne kulkeutuvat merivirtojen mukana, kunnes löytävät sopivan kiinnittymispaikan merenpohjasta. Siellä ne kehittyvät korallipolyypeiksi.
”Lisääntyäkseen korallit vaativat tiettyjä lämpötiloja, puhdasta vettä ja ympäristön, jossa ei ole häiritseviä tekijöitä”, Karisa sanoo.
Kenian korallit eivät voi hyvin. Vuonna 1998 Kenian koralliriutoilla tapahtui poikkeuksellisen laaja korallien vaaleneminen ja joukkokuolema. Se johtui meriveden lämpenemisestä, jonka aiheutti voimakas El Niño -sääilmiö yhdessä Intian valtameren dipoli-ilmiön kanssa. Iso osa Kenian koralleista vaaleni, eli kuoli.
Yritämme kasvattaa mahdollisimman ilmastokestäviä koralleja.
Nyt tutkijoita huolestuttaa jälleen ennustettu erityisen voimakas El Niño.
Karisa toteaa hieman kyynisesti, että hirveän suurta tuhoa se ei voi aiheuttaa, koska jäljellä ei ole paljoakaan sellaista, mikä voisi tuhoutua.
Kutemisen onnistunut dokumentointi luo kuitenkin toivoa. Kun kutuaikataulu on selvillä, munia ja siittiöitä voidaan kerätä ja auttaa hedelmöittymään suljetussa ympäristössä. Hedelmöittymisen jälkeen ne siirretään sopivalle, meressä sijaitsevalle kasvualustalle. Kun polyyppi on kehittynyt, koralli voidaan sijoittaa takaisin riutalle.
”Yritämme kasvattaa mahdollisimman ilmastokestäviä koralleja. Keräämme toukkia niiltä riutoilta, jotka ovat selvinneet massavaalenemisista, ja autamme niitä lisääntymään”, Karisa kertoo.
Kun korallit kuolevat, värit ja elämä katoavat, mutta riutat jäävät pystyyn kuin valkeat koralliluurangot. Niihin kiinnittyy nopeasti esimerkiksi erilaisia leviä, ja se vaikeuttaa korallitoukkien kiinnittymistä. Siksi niitä pitää auttaa alkuun sopivilla alustoilla. Apuun voi ottaa esimerkiksi tiiliskiviä.
Korallit kasvavat hyvin hitaasti. Kun toukka on kiinnittynyt, kestää kolmisen kuukautta, ennen kuin niin kutsuttu polyyppi voidaan havaita paljaalla silmällä. Sen jälkeen ne kasvavat noin pari senttimetriä vuodessa. Noin neljä-viisivuotiaat korallit ovat sukukypsiä, eli silloin ne voivat kutea.
Monessa maassa koralleja on syväjäädytetty tulevaisuutta ajatellen. Pakastetut korallit voivat toimia eräänlaisena siemenpankkina, Karisa kertoo. Keniassa ei ole ollut tällaiseen resursseja.
Jos menetämme koralliriutat, menetämme osan maailmasta.
”Mutta toivottavasti löytyisi joku taho, joka voisi sitä rahoittaa. Koska kuka tietää, milloin me tulemme niitä tarvitsemaan.”
Käynnissä olevat ennallistamisprojektit eivät ole ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaan lisäajan ostamista, Karisa huomauttaa.
“Se ei voi jatkua näin ikuisesti. Jos mitään ei tehdä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, jossain vaiheessa tulee piste, jonka jälkeen emme voi tehdä enää mitään korallien hyväksi.”
Jos menetämme koralliriutat, menetämme osan maailmasta, hän jatkaa. Ne ovat vain yksi prosentti valtamerien eliöistä, mutta 25 prosenttia biodiversiteetistä valtamerissä on riippuvaista koralliriutoista. Korallit ovat ainutlaatuisia ekosysteemejä.
Karisa saa kuitenkin toivoa myös paikallisista ihmisistä. Tutkijat tekevät tiivistä yhteistyötä rannikkoseutujen yhteisöjen kanssa ja saavat heiltä tärkeää tietoa.
Kalastajia viedään esimerkiksi mukaan katsomaan kutemista, jotta saataisiin koralleille tuhoisat kalastusmenetelmät loppumaan. He voivat puolestaan kertoa havainnoistaan ja auttaa kutukalenterin kartoittamisessa.
”Me tuomme tieteellistä tietoa yhteisöille, ja he antavat meille käytännön tietoa siitä, mikä voi toimia ja mikä ei, koska he ovat aina eläneet riuttojen kanssa ja tuntevat ne. On niin paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä asioita riuttojen hyväksi”, Karisa sanoo.