Länsi‑Kenian Kisumussa hiekka pöllyää ja torvet soivat. Paikallisbussien henkilökunta huutelee ohikulkijoita asiakkaikseen. Pian Quinter Jodo kaartaa paikalle tottunein ottein. Olemus on varma ja rauhallinen. Hän nostaa ajolasit pipon peittämälle otsalleen ja avaa toppatakkiaan. Vasta kun katse viipyy kuljettajassa pidempään, paljastuu seikka, joka saa osan asiakkaista epäröimään. Hän on nainen, ja se on harvinaista.
Jodo ajaa moottoripyörätaksia Länsi-Kenian Kisumussa. Victorianjärven rannalla sijaitseva Kenian kolmanneksi suurin kaupunki on vesi- ja rautatieyhteyksiensä ansiosta merkittävä solmukohta. Se tietää asiakasvirtoja myös bodaboda-moottoripyörätaksikuskeille. Bodaboda-sana tulee enlanninkielisestä border to border -ilmaisusta, sillä mopotakseilla kuskattiin aikoinaan asiakkaita ja salakuljetettiin tavaroita Kenian ja Ugandan rajojen yli.
Kisumussa arvioidaan olevan jopa 130 000 moottoripyörätaksikuskia. Valtaosa kuljettajista on miehiä. Jodo ei tunne henkilökohtaisesti toisia naiskuljettajia, mutta on kuullut, että heitä on kaupungissa muuallakin.
Kahdeksan vuotta sitten tilanne oli toinen. Jodo oli vasta aloittanut bodabodan ajamisen, mutta hänen tuttavapiirissään työskenteli jo useampi häntä kokeneempi naiskuljettaja. Sitten naisten elämäntilanne muuttui. Kaksi meni naimisiin, kolmas sai lapsen ja neljännen vei alkoholi.
Perinteiset sukupuoliroolit ovat Keniassa vahvoja, vaikka asenteet ovat vähitellen muuttumassa. Erityisesti moni nainen vierastaa Jodon kokemuksen mukaan naiskuskin kyytiin nousemista.
”He ajattelevat, että mies on vahvempi ja sen vuoksi turvallisempi kuski.”
Hän pyörittelee päätään kertoessaan asiaa. ”Eihän siinä ole mitään järkeä.”
Samaa mieltä ovat myös Jenipher Agoya ja Loice Ambani, jotka ajavat moottoripyörätaksia Buteren maaseutukunnassa, noin tunnin matkan päässä Kisumusta. Naiset ovat työskennelleet kuskeina yli kymmenen vuotta. He tietävät tapauksia, joissa mieskuski on sammuttanut moottoripyörän keskellä pimeää tietä ja ryöstänyt tai pahimmillaan raiskannut matkustajan. Usein mieskuski on ollut naiselle entuudestaan tuntematon. Kohteeksi ovat joutuneet sekä koulutytöt että aikuiset naiset.
Lähes kolme neljäsosaa Kenian asukkaista asuu maaseudulla. Etäisyydet kouluihin voivat olla pitkiä, minkä vuoksi monet koululaiset turvautuvat bodabodiin.
Tutkimuksen mukaan lähes joka viides bodaboda-kuljettajiin liitetty rikos on vakava seksuaalirikos ja kohdistuu alaikäisiin. Valtio etsii tilanteeseen ratkaisua muun muassa kuljettajien rekisteröinnin, koulutuksen ja valvonnan kiristämisen avulla. Työtä on tehtävänä, sillä pelkästään Kisumussa rekisteröimättömiä bodabodia on arvioiden mukaan noin 30 000.
Kaikki kolme naiskuskia toivovat, että alalle saataisiin enemmän naisia, koska sukupuolen ei tulisi määrittää ammattia. Heille bodabodan ajaminen on tavallinen tapa ansaita elanto. Naiset myös sanoivat olevansa valmiita mentoroimaan uusia kuskeja. Tulijoita karsivat kuitenkin asenteet, epäilykset ja kulttuurin asettamat odotukset. Naiskuljettajana työskentely edellyttää omanlaistaan sitkeyttä.
”Jos olet heikko, miehet vievät asiakkaat”, Agoya tiivistää.
Siksi hän on tietoisesti muokannut olemustaan määrätietoisemmaksi ja fyysisesti vahvemmaksi. Muutoksesta on ollut hyötyä. Häirintä on vähentynyt, mutta ei ole kadonnut kokonaan.
”Mies saattaa istua ihan kiinni, vaikka tilaa olisi. On myös niitä, jotka laittavat suun ihan korvan viereen”, hän sanoo.
Koska kuljettajien välillä on kilpailua ja vain perille viety asiakas maksaa, Agoya ja Ambani puuttuvat häirintään vasta määränpäässä maksun jälkeen.
Yksi askel naiskuskien aseman parantamiseksi on Keniaan vuonna 2020 perustettu naiskuljettajien kansallinen jaosto. Jaostoon kuului vuonna 2025 jo hieman yli tuhat naiskuljettajaa, kun perustamisvuonna viisi vuotta aiemmin jäseniä oli noin 300. Järjestön tavoitteena on vahvistaa naisten asemaa miesvaltaisella alalla.
Buteren maaseutukunnassa Agoya ja Ambani tunnetaan paitsi luotettavina kuskeina, myös omaperäisistä moottoripyöristään. Ambani on nimennyt punavihreän pyöränsä leikkisästi ”First Ladyksi”, koska oli alueen ensimmäinen naiskuski. Agoyan menopelin nimi on saanut inspiraationsa hänen etunimestään ja kantaa nyt tunnetun pop-tähden Jennifer Lópezin nimeä.
”Ulkonäön pitää olla kunnossa. Moottoripyörä on osa omaa brändiä”, kaksikko kertoo.
Toisin kuin maaseudulla, riittää kaupungissa epäilijöitä vielä vuosienkin jälkeen. Aika ja kokemuksen karttuminen ovat auttaneet Jodoa vakiinnuttamaan paikkansa osana kuskiverkostoa. Porukkaan kuuluminen on tärkeää paitsi sosiaalisesti, myös taloudellisesti, sillä tulot ovat täysin riippuvaisia asiakkaista ja asiakasmäärät vaihtelevat päiväkohtaisesti.
Eiväthän miehet voi sanoa pelkäävänsä.
Kahden lapsen yksinhuoltajaäidille bodabodan ajaminen on tapa hankkia elanto. Hyvänä päivänä Jodon tienestit nousevat jopa 2 000 Kenian shillinkiin, noin 13 euroon, mutta huonoina päivinä asiakkaita ei välttämättä ole lainkaan.
Tällä hetkellä Jodon asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä. Kyse ei ole siitä, että miehillä olisi naisiin verrattuna vähemmän epäilyksiä. Luottamus täytyy edelleen ansaita, mutta miesten kohdalla sen lunastamiseksi riittää usein ajonäyte.
”Kun näytän, että osaan ajaa, ei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä kyytiin. Eiväthän miehet voi sanoa pelkäävänsä.”
Taloutensa turvaamiseksi Jodo kuuluu saman aseman kuljettajien kanssa säästö- ja lainausrinkiin, chamaan. Chama tulee swahilin kielestä ja tarkoittaa ryhmää tai yhdistystä. Ryhmään kuuluminen tuo merkittävää taloudellista turvaa, sillä jäsenet säästävät ja lainaavat rahaa toisilleen tarpeen mukaan. Toiminta perustuu vahvaan keskinäiseen luottamukseen.
Chamaan kuuluminen on merkittävää myös Agoyalle ja Ambanille, jotka molemmat ovat myös yksinhuoltajia. Perheen elanto on täysin naisten vastuulla, vaikka he tietävät, missä lasten isät asuvat. Naiset kertovat, että ajamisen ja yksinhuoltajuuden yhdistäminen on mahdollista, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Yhteensovittamista helpotti se, että raskaudet sujuivat vaivattomasti. Molemmat ajoivat moottoripyörää aivan viime metreille asti.
Vaikka pidän työstäni, haluan tarjota lapselleni parempaa.
Ambani kertoo ajaneensa itse sairaalaan synnyttämään ja vielä samana iltana takaisin kotiin. Sisko auttoi vauvan kanssa.
”Kaarroin moottoripyörällä pihaan keskellä yötä. Vartija ihmetteli, miksi tulin. Kerroin, että menen synnyttämään ja pyysin häntä katsomaan pyörän perään. Hän vaikutti vähän hämmentyneeltä mutta suostui”, Ambani sanoo ja nauraa.
Agoyan lapsi on nyt neljävuotias ja käy jo koulua. Koulutus on Agoyalle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Hänen omat vanhempansa eivät pystyneet tukemaan kouluttautumista, ja kouluttamattomalle naiselle oli vähän työmahdollisuuksia. Niinpä hän päätyi bodabodan kuljettajaksi.
”Vaikka pidän työstäni, haluan tarjota lapselleni parempaa.”