Miten sinä rahoittaisit elämäsi, jos pankista ei saisi lainaa? 

Kuulin ensimmäisen kerran äitien omista rahoista keskustellessani suomensomalialaisen ystäväni kanssa. Perheeseen oli tehty suurempi ostos, kenties huonekalu, tai ehkä joku lapsista oli lähetetty opiskelemaan. Transaktion välineenä oli käytetty äidin ystäväpiirin omaa lainajärjestelmää, somalialaisen diasporan tuliaista, ayuutoa. 

Rahajärjestelmän nimellä on eurooppalaiset juuret: aiuto tarkoittaa apua italiaksi. Se voi olla siirtomaahistorian seurausta, sillä Italia miehitti Somalian niemimaan vuonna 1889.  

Myös hagbadina tunnetulla järjestelmällä on pitkät perinteet Somaliassa. Kyseessä on  epävirallinen säästö- ja lainaryhmittymä, jonka piiriin kuuluvat henkilöt lainaavat toisilleen rahaa yhdessä laadittujen sääntöjen puitteissa, ilman korkeaa korkoa. 
 
Järjestelmät tunnetaan table banking -yleisnimellä, mutta kansainvälisesti niille löytyy yli 200 paikallista nimitystä. Intian, Pakistanin ja Bangladeshin alueella käytetään nimitystä chit funds, Perussa nimeä panderos tai juntas, kun taas kiinankielisessä maailmassa tunnetaan hui– tai hehui-verkostot.  

Lainaryhmiä löytyy yhtä lailla Suomesta. Etenkin maahanmuuttajataustaisten suomalaisten naisten piirissä erilaiset lainausjärjestelmät ovat suosittuja.  

Tutkimusten mukaan diasporat ylläpitävät aiemmassa kotimaassa hyväksi havaittuja tapoja ja kulttuurisia perinteitä. Roskilden yliopiston vuonna 2017 teettämän tutkimuksen mukaan Skandinaviassa asuvien somalitaustaisten henkilöiden turvaverkostot perustuvat julkisen avun sekä perinteisten, kotimaassa opittujen metodien yhdistämiseen.  

Metodit sisältävät immateriaalisia ratkaisuja, kuten suusta suuhun kulkevan tiedon perinteen, erilaisten palvelusten suorittamisen ja vanhusten hoidon. Materiaalisia ratkaisuja taas ovat rahalähetykset takaisin kotimaahan, zakat eli islamin uskonnollinen almuvero ja vähemmistön sisällä tapahtuva rahan lainaaminen. 

Harva haluaa kuitenkaan puhua rahasta. 

Kun ei meillä maahanmuuttajilla saisi olla mitään.

Järjestöihin, moskeijoihin ja ryhmiin lähetetyt haastattelu- ja tiedustelupyynnöt eivät tuota tulosta. Selvää on, että ayuuton kaltaiset rahoitusjärjestelmät ovat tuttuja ja paljolti käytössä, mutta niistä ei haluta keskustella julkisesti. Vähemmistöt sulkeutuvat. 

Vähemmistöjä tutkiessa törmää ilmiöön useasti. Raha aiheuttaa kitkaa kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä etenkin, jos media paisuttelee aiheita.  

“Kun ei meillä maahanmuuttajilla saisi olla mitään”, vastasi yksi haastateltavista juttukeikalla Balkanin alueen autokulttuurista. “Ei ainakaan mitään hienoa.” 

Yhteisöjen sisällä keskinäisistä raha-asioista voidaan tietää kantaväestöä tarkemmin, mutta ulkopuolisille ei puhuta. Älä laita sitä juttuun, myös autokeikalla pyydettiin. 

Lopulta kuitenkin tärppää. Suomessa asuvia kenialaisia edustavan Kefiso ry:n kautta löytyy Oulussa asuva Hellen Matheri. Hän tuntee naisten omat table banking -rahoitusjärjestelmät hyvin. 

“Me kenialaiset kutsumme toimintaa nimellä merry-go-round. Kyseessä on naisten välinen rahajärjestelmä, joka perustuu luottamukseen. Siihen, että kaikki osallistujista tuntevat toisensa.” 

Matheri kuului Keniassa asuessaan useisiin table banking -ryhmiin. Hänen mukaansa säännöt ovat selkeät: kerätään noin kymmenen naista, ja kukin heistä antaa joka kuukausi yhdessä sovitun rahamäärän ryhmän haltuun. Rahoista koostuu potti, jonka kukin osallistujista nostaa kerrallaan käyttöönsä.  

“Joku ostaa auton, toinen laittaa rahat lasten koulutukseen. Merkityksellistä on se, että ryhmään osallistuvilla naisilla on näin mahdollisuus suunnitella tulevaisuuttaan – ja investoida siihen”, Matheri sanoo. 

Perustimme järjestön avulla ryhmän, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Keniassa naisten välisellä rahaliikenteellä on ollut valtava merkitys etenkin maaseudulla. Syrjäseuduilla asuvat eivät pääse asioimaan pankeissa, jotka sijaitsevat satojen kilometrien päässä. Köyhät maanviljelijät eivät voi laittaa rahaa sivuun, säästää tai päästä kiinni perinteiseen, institutionaalisen lainajärjestelmään. Lainoja ei yksinkertaisesti myönnetä, ja siksi epäviralliset säästö- ja lainaryhmät ovat suosittuja. 

Maassa toimii lukuisia yrityksiä ja järjestöjä, jotka toimivat virallisemman toiminnan mahdollistajina. Matherikin siirtyi asiakkaaksi. 

“Liityin Joyful Women Organization -järjestön toimintaan mukaan vuonna 2013, koska halusin olla osa järjestäytyneempää ja selkeämmin suunniteltua kokonaisuutta.” 

Organisaatio on kenialainen toimija, joka pyrkii edistämään naisten asemaa ruohonjuuritasolla etenkin taloudellista yhdenvertaisuutta edistäen. 

“Perustimme järjestön avulla ryhmän, jossa kaikki tunsivat toisensa. Se oli tärkeää, sillä tarkoituksena oli kuitenkin käsitellä kasvavia summia rahaa. Mukaan valittiin vain tuttuja naisia”, Matheri kertoo. 

Jokainen naisista toi mukanaan yhden tai kaksi uutta osallista. Taustaselvityksiä ei tehty. 

Jos luottamus rikotaan, syntyy ongelmia.

Ryhmä tapasi kerran kuussa. Tapaamisissa oli paikalla Joyful Women Organization -järjestön edustaja valvomassa käsittelyä. Edustaja myös keräsi ryhmän varat ja verotti niistä toimintamaksun. Maksun suuruus oli yksi prosentti ryhmän kuukausittain keräämästä rahasta. Lopullisen talletuksen ylläpidosta vastasi ryhmän nimittämä rahastonhoitaja.  

Ensin ryhmän jäsenet sijoittivat kukin vuorollaan minimissään tuhat Kenian šillinkiä eli hieman alle seitsemän euroa. Kyseessä oli paikallisesti iso raha.

“Keniassa minun on mahdollista säästää maksimissaan kuukaudessa noin 14 euroa. Sijoitin siis noin puolet ryhmään.” 

Matheri oli kuullut Joyful Women Organization -järjestön toiminnasta ystävältään. Ryhmiä oli monissa Kenian kaupungeissa sekä kylissä. Toiminta oli hyvin järjestäytynyttä. Myös Matherin ryhmä rekisteröitiin, sille perustettiin oma pankkitili ja kokouksista alettiin pitää virallisia pöytäkirjoja. 

“Organisaation toiminnan ydin on siinä, että naiset saavat säästettyä rahaa tuomalla ne yhteiseen pöytään. Jokaisesta naisesta tulee siis samalla rahoittaja – ja virallinen lainaaja.” 

Järjestön sääntöihin kuului, että kaikki kuukaudessa kerätyt rahat tuli lainata edelleen. Toiminnan käynnistyessä summat ovat pieniä, mutta hiljalleen potti kasvaa, sillä lainalle maksetaan pientä (1–10%) korkoa. Lisäksi naiset saavat säästöistä osinkoa ja pieniä boostereita vuoden lopuksi. 

Kerrallaan naiset saattoivat lainata jopa tuhat euroa. 

Toiminnasta kerätyillä osingoilla ja bonuksilla naiset pitivät muun muassa muutamia päiviä kestäneitä vuosikokouksia ja maksoivat majoituksesta syntyneitä kuluja. Joskus paikalle saatiin ammattikuvaaja. 

Meno oli mukavaa, kaikki toimi. 

Koska rahaa oli tarjolla enemmän, jotkut päätyivät lainaamaan suurempia summia ilman mahdollisuutta maksaa velkoja takaisin.

Vuonna 2020 Matheri kuitenkin väsyi. Luottamukseen oli tullut särö. 

“Organisaation tukeman toiminnan idea on hyvä, mutta jos luottamus rikotaan, syntyy ongelmia”, Matheri toteaa. 

Ryhmään oli ujuttautunut henkilö, joka lainasi rahaa mutta ei maksanut lainaansa takaisin. Alkuun summat olivat pieniä, joten ryhmä yritti puhutella naista. Lupauksista huolimatta maksua ei koskaan kuulunut. 

“Hän ei maksanut pyynnöistä huolimatta takaisin rahoja, joten meidän oli kannettava tappio. Se oli hyvin raskasta.” 

Joyful Women Organizationistakaan ei ollut apua.  

Matheri päätti erota ryhmästä. Sijoittamistaan rahoista hän sai takaisin noin 1 300 euroa. Loput oli hävitty. 

Ryhmän pottiin kertynyt lainaajille käyttöön yli kaksi miljoonaa Kenian šillinkiä. Siis yli 13 000 euroa. Se oli suuri raha. 

Potissa myös piili syy väsymykseen. 

“Koska rahaa oli tarjolla enemmän, jotkut päätyivät lainaamaan suurempia summia ilman mahdollisuutta maksaa velkoja takaisin.” 

Pandemia alkoi, ja yhä useampi kohtasi maksuvaikeuksia.  

Nyt Matheri asuu Suomessa, opiskelee ja harjoittelee sijoittamista. “Otin ryhmästä saamani rahat ja vein ne virallisille rahamarkkinoille. En enää halua kuulua table banking -ryhmiin.” 

Alle vuoden oleskelu uudessa kotimaassa on kuitenkin poikinut jo pyynnön. Helsingissä kokoontuu viiden naisen raharyhmä, joka olisi kiinnostunut uudesta jäsenestä. 

“En usko, että liityn enää näihin ryhmiin. Olen 42-vuotiaana nähnyt paljon elämää. Ihmisten kanssa toimiminen on väsyttävää. En halua kohdata konflikteja.” 

Mutta sen Matheri haluaa sanoa, että ryhmissä on potentiaalia. 

“Mieti, miten upeita asioita suomalaiset luottamuksen kulttuurissa kasvaneet nuoret voisivat saada aikaan raharyhmillä?” 

“Imagine the margins, mietipä mitkä osuudet ja katteet”, Matheri huokaa.  

Kaiken voisi sijoittaa omiin unelmiin.