Talibanit ottivat Afganistanin haltuunsa elokuun 15. vuonna 2021, ja tasavalta romahti. Sen jälkeen naiset ja tytöt ovat eläneet kuin vangit vailla oikeutta sivistykseen, koulutukseen tai vapauteen.

Afganistanissa toimii kuitenkin vastarintaliikkeitä. Yksi ahkerista on Purppuralauantai. Viiden viime vuoden aikana se on vastustanut Talibania järjestämällä useita protesteja.

Talibanin rajoitukset tiukkenevat vuosittain, kertoo liikkeen johtaja Maryam Marouf Arwin.

”Heidän mielestään kenenkään ei pitäisi uskaltaa sanoa edes pientä kritiikkiä – etenkään elokuun 15. päivänä.”

Ennen talibanien vallankaappausta Arwin oli ehdolla Takharin maakuntaneuvostoon. Hän sanoo aina olleensa valmis sitoutumaan kansan palvelijaksi. Sama asenne pitää hänet edelleen käynnissä.

Talibanien vastustaminen on ajanut hänet elämään piilossa Afganistanissa oman turvallisuutensa takia. Kun Purppuralauantai-liike järjestää mielenosoituksen, Arwin saapuu paikalle pukeutuneena talibanien tiukan ohjeistuksen mukaisesti niin, ettei häntä pystytä tunnistamaan. Mielenosoituksen jälkeen hän palaa turvapaikkaansa.

Viiden viime vuoden aikana Purppuralauantai-liike on järjestänyt mielenosoituksia ainakin muutamissa maakunnissa. Jotkut toteutettiin kaduilla, jotkut sisätiloissa. Samalla on muun muassa poltettu talibanin johtajien kuvia.

Elokuun 15. päivänä protestoidaan taas.

”Vain muutaman päivän kuluttua Afganistanissa alkaa jälleen uusi vuosi talibanien synkän ja autoritaarisen vallan alla. Meille tämä päivä on todellakin kansallisen surun päivä – ja yksi pimeimmistä päivistä Afganistanissa”, Arwin sanoo.

Tänä vuonna on tarkoitus myös käyttää somessa hashtageja, kirjoittaa lausuntoja ja protestitekstejä sekä lähettää avoimia kirjeitä järjestöille. Protesteja järjestetään kadulla ja sisätiloissa turvallisuustilanteesta riippuen.

Purppuralauantain protestit voi löytää myös Facebookista sekä X:stä. Mielenosoituksia valmistelevat tiimit työskentelevät sekä Afganistanissa että sen ulkopuolella. Tietoa levitetään. Tavoitteena on, että kansainvälinen yhteisö tietää, missä mennään.

”Nyt tahdomme, että äänemme kuuluu paremmin kuin koskaan.”

Arwinin mukaan naisten elämän suojaaminen on mielenosoituksissa aina ensimmäinen tavoite. Vain siten naiset voivat jatkaa työtään ja jonakin päivänä nähdä taistelunsa tulokset.

Mielenosoituksia järjestetään vain, jos pidätykset pystytään välttämään mahdollisimman hyvin. Nuorten naisten tiimi pyrkii selvittämään tapahtumapaikkojen turvallisuustilanteen etukäteen. Vasta, kun turvatiimi on tutkinut tilanteen, protestoijat tulevat esiin. Jos talibanien nähdään lähestyvän, mielenosoittajat poistuvat välittömästi läheisille kaduille ja piiloutuvat.

Arwin kertoo, että joka vuosi ennen aktiviteettien järjestämistä Purppuralauantai-liikkeen jäsenet keskustelevat maakuntien koordinaattorien kanssa. Tänä vuonna he ovat kuulleet, että talibanit ovat löytäneet uusia tapoja pysäyttää ja estää mielenosoitukset elokuun 15. päivänä.

Talibanit ovat varautuneet laajoihin pidätyksiin eri puolilla maata. He aikovat myös tehdä kotitarkastuksia ja uhkaavat tehdä mielivaltaisia pidätyksiä useissa maakunnissa.

Arwinin mukaan Talibanin tavoite on kasvattaa pelkoa ja uhkaa niin, ettei kukaan nainen uskaltaisi osoittaa mieltään elokuun 15. päivän tapahtumissa.

”Naisten mielivaltaiset pidätyksiä on nähty jo erityisesti Heratissa mutta myös useissa muissa maakunnissa. Pidätykset jatkuvat. Osa toteutetaan systemaattisesti ja jopa salaisesti. Kaikki tämä kasvattaa pelkoa naisten joukossa Afganistanissa.”

Arwin kertoo, että moni pidätetty nainen on ahdistunut pidätyksen jälkeen. Yhteisö stigmatisoi heidät. Jotkut ovat riistäneet hengen itseltään.

”Monet naiset kertovat näkevänsä jatkuvasti painajaisunia öisin. He näkevät unessa kävelevänsä kadulla, kun yhtäkkiä Talibanin moraalipoliisi kaappaavat heidät niin kutsutun hyveiden edistämisen ja paheiden torjumisen ministeriön autoihin.”

”Voi vain kuvitella nöyryyttämistä, loukkauksia ja jopa seksuaalista hyväksikäyttöä, joita monet ovat kokeneet. Useat eivät edes uskalla puhua näistä ikävistä kokemuksista. Nämä ovat kuitenkin totuuksia, jotka on syytä paljastaa.”

Naisia ja tyttöjä on edelleen paljon Heratin vankiloissa. Tiedossa on, että joukossa on ainakin kaksi alle 16-vuotiasta. Purppuralauantai järjesti kesäkuun 7. päivänä mielenosoituksen, jossa tuomittiin talibanien epäinhimillinen käytös.

”Naiset tulivat useista maakunnista, monet olivat Purppuralauantain jäseniä. Toiminta ei keskity ainoastaan Kabuliin. Mielenosoituksia pidetään useissa maakunnissa, ja viestit koskevat kaikkia Afganistanin naisia.”

Arwin sanoo, että kyse on naisten oikeudesta ihmisyyteen.

”Vaadimme myös kaikkien vangittujen naisten ja tyttöjen vapauttamista.”

Heratin lisäksi naisia pidätetään myös muualla. Heitä on jopa ruoskittu.

Ei sillä ole väliä, mitä tapahtuu. Mikään ei saa estää meitä vastustamasta nykymenoa. 

Arwin kertoo myös eräästä koskettavasta tapauksesta. Hän tapasi köyhän äidin, jolla ei riittänyt rintamaitoa vauvansa ravinnoksi.

”Naisen olisi ollut pakko mennä ostamaan maitoa kaupasta. Hän kuitenkin odotti miehensä paluuta töistä iltamyöhään. Sinä aikana hän syötti vauvalleen sokerivettä ja makeaa teetä. Hän ei uskaltanut mennä ulos, koska pelkäsi talibanien vangitsevan hänet.”

Naisten on pakko vastustaa nykytilannetta, Arwin korostaa.

”Ei sillä ole väliä, mitä tapahtuu. Mikään ei saa estää meitä vastustamasta nykymenoa. Meillä on vastuu tulevaisuudesta. Olemme sen velkaa kotimaallemme ja kansallemme.”

”Pahimmassa tilanteessa tämä voi viedä meiltä elämän. Emme kuitenkaan saa vaieta. Meidän on nostettava äänemme kuuluviin.”