Eivätkö ongelmat sittenkään päättyneet?
Näin moni suomalainen ajatteli viime viikolla, kun kilpailu- ja kuluttajavirasto paljasti laajan kartellin luonnonmarja-alalla. Järjestelmä vahingoitti KKV:n mukaan suoraan poimijoita, jotka saivat työstään pienemmän korvauksen.
Suomalaisten laajamittainen suuttumus kertoo arvoistamme. Me emme halua, että yritykset hyväksikäyttävät marjasiirtolaisia.
Julkisuudessa käyty keskustelu ei kuitenkaan lupaa hyvää. Thaimaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden asemassa on edelleen ongelmia, mutta niin kaupat, valmistajat kuin marjayhtiöt välttelevät niihin tarttumista.
Siksi lähikauppojemme luonnonmarjatuotteissa on ihmiskaupan riski, joka jatkuu yhä.
Luonnonmarja-alan isoin ongelma ei ole yhtiöiden vanhoissa kartelleissa vaan siinä, että siirtotyöläiset joutuvat maksamaan suuren määrän erilaisia kuluja.
Kalevi Sorsa -säätiön raportti näytti tammikuussa, kuinka monen poimijan tulot uhkaavat edelleen huveta niihin. Vaikka poimijat on palkattu työsuhteeseen, TES:in minimipalkasta tulee maksettavaksi lennot, laittomat rekrytointimaksut, perheen elättäminen kotimaassa ja paljon muuta.
Ratkaisu olisi tiedossa, mutta yhtiöt välttelevät sitä.
Thaimaalaiset siirtotyöläiset ottavat siis yhä velkaa voidakseen tehdä töitä Suomessa. Se synnyttää ihmiskaupan riskin, jonka esimerkiksi S-ryhmä ja Lidl ovat avoimesti myöntäneet.
Kaupat ovat silti olleet haluttomia puuttumaan asiaan, saati keskustelemaan siitä. Kun Maailman Kuvalehti julkaisi helmikuussa laajan jutun kauppojen suhtautumisesta luonnonmarjojen ihmiskauppariskiin, vain S-ryhmä antoi haastattelun.
Ratkaisu olisi tiedossa, mutta yhtiöt välttelevät sitä. Reilu kauppa on luonut suomalaisia luonnonmarjoja varten sertifikaatin, joka edellyttäisi yrityksiä muun muassa maksamaan poimijoiden lentoliput.
Oikeastaan tilanne on absurdi: esimerkiksi S-ryhmän, Lidlin, Keskon, Fazerin ja Valion yritysvastuuehdot edellyttävät lippujen maksamista jo nyt. Yritykset rikkovat omia periaatteitaan.
Luonnonmarja-ala pelottelee jälleen, kuinka poimijoita ei välttämättä saada kesäksi eikä marjoja kauppoihin.
Kartellikohukaan ei ole auttanut yrityksiä tarttumaan Reilun kaupan sertifikaattiin. S-ryhmä yritti jopa harhautusta: se kertoi pohtivansa marjatoimittajiensa vaihtamista. Ihmiskauppariskiin se ei auttaisi, koska poimijat joutuisivat yhä velkaantumaan työntekoa varten.
Keskustelu näyttää tyrehtyvän. Jatkokysymyksiä yrityksille on esitetty vain vähän.
Suomessa on seurattu heikosti thaimaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden nykytilannetta. Kalevi Sorsa -säätiön tammikuisessa raportissa vaadittiinkin selvitystä siitä, millaisia vaikutuksia marjasiirtolaisten siirtymisellä työsuhteisiin on ollut.
Viimeksi mediaa on kiinnostanut luonnonmarjayhtiöiden huoli siitä, että siirtotyöläisten viisumiprosessia on tiukennettu. Luonnonmarja-ala pelottelee jälleen, kuinka poimijoita ei välttämättä saada kesäksi eikä marjoja kauppoihin.
Valtaosasta juttuja kuitenkin puuttuu ulkoministeriön näkökulma. Siinä korostuu siirtotyöntekijöiden suojelu sekä hyväksikäytön ja ihmiskaupan ehkäiseminen. Konsulipäällikkö Jussi Tanner totesi toukokuussa Lapin Kansan haastattelussa, että muutokset ovat välttämättömiä alalla pitkään jatkuneiden väärinkäytösten vuoksi.