Suomalaisissa luonnonmarjatuotteissa on edelleen ihmiskaupan ja pakkotyön riski, sanoo Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen. Tästä huolimatta suomalaiset kaupat jatkavat luonnonmarjatuotteiden myymistä eikä ongelmiin puuttuvaa Reilun kaupan sertifiointia ole otettu käyttöön.

Thaimaalaisten siirtotyöläisten eli niin kutsuttujen thaipoimijoiden oikeudet nousivat laajaan keskusteluun vuonna 2023, kun suuria suomalaisia luonnonmarjayhtiöitä alettiin epäillä ihmiskaupasta ja ministeriön virkamiestä lahjuksen vastaanottamisesta. 

Iso joukko siirtotyöläisiä oli jäänyt tappiolle poimittuaan useita tuhansia kiloja marjoja, minkä lisäksi työpäivät venyivät vuorokauden ympäri. Myös majoitusolosuhteissa ja ruokailussa oli merkittäviä puutteita.

Tilanne muuttui seuraavana keväänä. Ulkoministeriö lakkasi myöntämästä luonnonmarja-alan siirtotyöläisille turistiviisumeita, joihin maahantulo oli perustunut, ja yritykset alkoivat rekrytoida thaimaalaisia luonnonmarjanpoimijoita työsuhteisiin. 

Se, että poimija maksaa lentolipun kulut, on epäeettistä. Piste.

Työsuhde toi thaimaalaisille marjanpoimijoille minimitulot, mutta marjojen vastuullisuutta se paransi vain osittain.

Sivosen mukaan luonnonmarja-alan keskeinen ongelma onkin pysynyt samana.

Poimijat ottavat edelleen poimintatyötä varten velkaa, jota syntyy muun muassa matkakustannuksista, majoituksesta ja ruokailusta, perheen elättämisestä Thaimaassa sekä luvattomista rekrytointimaksuista. Näistä seuraa pakkotyön riski.

”Se, että poimija maksaa lentolipun kulut, on epäeettistä. Piste”, Sivonen sanoo. 

Myös Kalevi Sorsa -säätiön tuore raportti (pdf) nostaa esiin ongelmia, joita työsuhteisuuteen siirtyminen ei ole ratkaissut. Esimerkiksi rekrytointimaksujen periminen näyttää sen mukaan olevan edelleen tavallista. Lisäksi raportista selviää, että työsuhteen takaamasta vähimmäispalkastakaan ei välttämättä jää poimijoille juuri mitään käteen kaikkien kulujen jälkeen.

Kansalaisjärjestöt ovatkin tiukentaneet puhetapaansa ja alkaneet puhuneet poimijoiden riiston jatkumisesta. Ilmausta ovat käyttäneet niin yritysvastuujärjestö Finnwatch kuin Reilu kauppakin.

Esimerkiksi Reilun kaupan vaikuttavuustiedon asiantuntija Grete Vaatmann kirjoitti tammikuussa, että luonnonmarjatuotteiden ostaminen tukee marjanpoimijoiden riistoa, koska yksikään suuri suomalaisyritys ei maksa poimijoiden lentolippuja kokonaan. Lentoliput ovat siirtotyöntekijöiden suurin yksittäinen kuluerä.

Vaatmannin mukaan poimijoiden 2–3 kuukauden työsuhteesta jopa kuukausi kuluu matkakustannusten maksamiseen. Kalevi Sorsa -säätiön raportin lukujen perusteella poimijalle voi syntyä siirtotyöläisyydestä vielä nykyäänkin yhteensä noin 5 000 euron kustannukset.

Asiantuntijoiden mukaan ongelmaan olisi ratkaisu. Sitä vain ei ole hyödynnetty.

Reilu kauppa ryhtyi vuonna 2024 luomaan sertifiointikriteerejä luonnonmarjoille oikeudenmukaisten työolojen takaamiseksi. Ne julkistettiin kesäkuussa 2024.

Sivosen mukaan pyyntöjä sertifikaatista tuli sekä kuluttajilta, yrityksiltä että viranomaisilta. 

Kriteerien käyttöönottoa kannattavat myös Thaimaassa järjestäytyneiden entisten marjanpoimijoiden ammattiyhdistys, Kalevi Sorsan säätiön tuore raportti, Finnwatch sekä Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI. 

Reilun kaupan Janne Sivonen luonnehtii kriteereitä vaativiksi. Ne edellyttävät esimerkiksi rekrytointi- ja matkakustannusten maksamista työntekijöiden puolesta, asianmukaisten elinolojen takaamista sekä ihmisoikeusrikkomuksiin puuttumista. Toistaiseksi sertifiointia ei ole haettu yhdellekään luonnonmarjatuotteelle. 

Sivonen kertoo ymmärtävänsä, että kriteerien käyttöön ottaminen ensimmäisenä kesänä ei kerta kaikkiaan olisi ollut mahdollista. Ulkoministeriön päätös poimijoiden maahantulon muutoksista syntyi vuoden 2024 huhtikuussa. 

Sen sijaan vuoden 2025 poimintakaudelle hänellä oli jo odotuksia.

“Ajattelin, että viime kesänä olisi löytynyt tähän maahan toimitusketju, joka haluaisi myydä Reilun kaupan marjaa.”

Sivonen kirjoitti blogitekstissään viime marraskuussa, että kesän 2026 poimintakausi ”kertoo paljon siitä, mihin suuntaan luonnonmarja-ala on menossa”.

Hän uskoo, että mikäli yritykset eivät tänäkään vuonna lähde mukaan Reilun kaupan luonnonmarjojen sertifiointiin, ne eivät tee sitä myöhemminkään. Aiemmin osapuolet vetosivat neuvotteluihin, mutta nyt Sivosen mukaan on keskusteltu tarpeeksi.

”Jos yritykset eivät muuta toimintatapojaan nyt, silloin on selvää, että ratkaisu on ollut tarjolla pitkään, mutta asioita ei ole lähdetty muuttamaan.”

Sivonen suhtautuu kriittisesti siihen, että yritykset korvaavat kolmannen osapuolen sertifikaatin omalla valvonnalla, jota luonnonmarja-alalla on lisätty. Hän pitää omavalvontaa tervetulleena, mutta kyseenalaistaa sen riittävyyden: se ei poistanut alan ongelmia aiemminkaan.

Sivosen mukaan yritykset suhtautuvat Reilun kaupan kriteereissä kriittisimmin juuri siirtotyöntekijöiden matkakustannusten korvaamiseen. Riskejä on kuitenkin niin kauan kuin poimijat saapuvat Suomeen velkarahalla, hän sanoo.

Vastuullisuusriskit ja äärimmäiset ihmiskauppariskit ovat ilmeisiä ja läpäisevät koko alan.

”Vastuullisuusriskit ja äärimmäiset ihmiskauppariskit ovat ilmeisiä ja läpäisevät koko alan.”

Kaupoille aihe on vaikea. Ne eivät kommentoi mielellään luonnonmarjatuotteiden sisältämää ihmiskauppariskiä ja Reilun kaupan kriteereitä. 

Maailman Kuvalehti lähetti haastattelupyynnöt Suomen kolmelle suurimmalle päivittäistavarakaupan toimijalle: Keskolle, Lidlille ja SOK:lle. Ainoastaan SOK suostui haastatteluun. 

Yrityksiltä kysyttiin muun muassa sitä, jatkavatko ne sertifioimattomien luonnonmarjatuotteiden myyntiä ihmiskaupan riskistä huolimatta, onko niille tulossa myyntiin Reilun kaupan luonnonmarjoja ja millaisilla toimilla ne aikovat puuttua asiantuntijoiden esiin nostamaan ihmiskauppariskiin.

Olemme tunnistaneet riskejä ja tehneet toimenpiteitä.

Niin sanovat SOK:n huolellisuusvelvoitteesta vastaava Head of Sustainability Anna Mäenpää ja vastuullisuusasiantuntija Ilora Hossain useaan kertaan videohaastattelun aikana.

”Kenttä on niin sanotusti liikkeessä. Kehitystyötä tapahtuu”, Mäenpää kuvailee.

He eivät anna suoraa vastausta siihen, alkaako yritys myydä Reilun kaupan luonnonmarjoja. Mäenpää sanoo, että he näkevät Reilun kaupan kriteerit luonnonmarjoille ”ihan potentiaalisena”. Hänen mukaansa kriteeristö on vielä ”tosi uusi” ja sitä arvioidaan yrityksessä.

”Olemme tosi avoimia keskustelulle.”

SOK jatkaa sertifioimattomien luonnonmarjojen myymistä –  siitä huolimatta, että niihin liittyy ihmiskaupan ja pakkotyön riskejä.

Mäenpää korostaa, että yritys on tunnistanut luonnonmarja-alaan liittyviä riskejä ja vähentänyt niitä sekä aikoo vähentää niitä lisää. Riskit liittyvät hänen mukaansa esimerkiksi velkaantumiseen, pakkotyöhön ja ylipitkiin työpäiviin. Myös matkakulut ovat hänen mukaansa suuret suhteessa ansioihin, ja siihen ”pitää kehittää työkaluja ja löytää ratkaisuja”.

”Toimenpiteitä on tehty sen pohjalta, mitä haasteita on tunnistettu. Asiat ovat kehittyneet oikeaan suuntaan, mutta tarvitaan lisää toimenpiteitä”, hän sanoo.

Olemme tosi avoimia keskustelulle.

Mäenpään mukaan esimerkiksi työntekijöiden velkaantumisriski on pienentynyt. Tämä johtuu yhtäältä siitä, että työsuhteisuus takaa vähimmäistulot, ja toisaalta siitä, että yritykset maksavat matkakustannukset ja vähentävät ne työntekijän ansioista. 

Reilun kaupan Janne Sivosen näkökulma on toinen. Hän totesi viime kesänä Kauppalehdessä, että myös työnantajalta lainatut matkarahat luovat ihmiskauppariskiä, koska työntekijä on edelleen velkariippuvuussuhteessa yritykseen. 

Mäenpää kertoo, että yritys on myös tarkastellut kolmannen osapuolen tekemiä auditointiraportteja. Hän ei kuitenkaan avaa, millaisia ongelmia niissä on tullut esiin ja millaisilla toimenpiteillä ja aikatauluilla niihin puututaan.

SOK ei ole ”odottanut tumput suorina”, Anna Mäenpää ja Ilora Hossain sanovat kolmesti haastattelun aikana. 

Sitä se on viestinyt myös julkisuuteen. Viime syksynä yritys uutisoi thainkielisestä kyselystä, jonka se oli teettänyt yli 700 poimijalle heidän kokemustensa kartoittamiseksi.

Lisäksi SOK on tehnyt oman marjakriteeristön. Toisin kuin Reilun kaupan kriteerit, se ei ole julkinen, mutta yritys on julkaissut siitä osia blogitekstissään. 

Kriteeristö edellyttää esimerkiksi kulurakenteen selkeyttämistä poimijoille, poimijoiden perehdyttämistä ennen Suomeen tulemista ja sitä, että poimija ei maksa rekrytoinnista. 

SOK:n kriteeristössä ei kuitenkaan mainita niitä asioita, joihin Reilu kauppa kertoo toivovansa luonnonmarja-alan sitoutuvan. Niitä ovat esimerkiksi velkasuhteeton rekrytointi ja ulkoisen tahon tekemä auditointi niin, että tuloksista viestitään ulospäin. Sellaisia lainsäädäntö ei takaa, vaikka yritykset lakimuutoksia korostavatkin.

Blogitekstissään SOK myös väittää marjakriteeristönsä pohjautuvan olemassa oleviin sopimuksiin ja vaatimuksiin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Suomalaiset kaupan alan yritykset ovat sitoutuneet sosiaalisen yritysvastuun amfori BSCI -järjestelmään, joka muun muassa edellyttää (pdf), että työntekijöiden matkakustannukset katetaan.

SOK:n omissa marjakriteereissä kuitenkin edellytetään ainoastaan, että matkakustannukset eivät saa olla kohtuuttomia. Näin se rikkoo omia yritysvastuuperiaatteitaan – niin kuin myös Kesko ja Lidl – ja vaatii kriteeristössään vähemmän kuin mihin se on jo toisaalla sitoutunut.

Mäenpään mukaan asiassa ei ole suoraa ristiriitaa, sillä yrityksellä kuitenkin on pyrkimys parantaa toimintaansa esimerkiksi kieltämällä korkojen periminen poimijoiden veloista. 

Valitettava tosiasia on, että tämän kaliiperin ongelmaa ei voi ratkoa yksin.

Mäenpään mukaan asiaa koskevat kirjaukset ovat ”selkeä ilmaus” siitä, että he haluavat kiinnittää huomiota aiheeseen. Hänen mukaansa SOK yrittää hakea polkua siihen, että alan pelisäännöistä voitaisiin sopia yhteisesti.

Mäenpää kiertää kysymyksen siitä, miten vastuullisia heidän kauppojensa myymät luonnonmarjatuotteet ovat. Hänen mukaansa heillä ei ole ”antaa numeroa” tuotteen vastuullisuusasteesta.

”Olemme tunnistaneet riskejä, tehneet toimenpiteitä ja tunnistaneet kehitystarvetta edelleen.”

Mutta voiko S-ryhmän kaupoista ostaa jatkossa luonnonmarjatuotteita ilman pelkoa ihmiskaupan ja pakkotyön riskistä?

”Kuluttaja voi luottaa siihen, että noudatamme huolellisuusvelvoitetta ja teemme toimenpiteitä, joilla riskejä pienennetään.”

Myös Kesko korostaa tähänastisia toimenpiteitään sähköpostivastauksessaan Maailman Kuvalehdelle. Sen mukaan yritys on esimerkiksi järjestänyt koulutustilaisuuksia marjantoimittajille ja vaatinut korjaavia toimenpiteitä yritysten omissa auditointiraporteissa esiin tulleisiin käytäntöihin.

Yritys ei vastannut Maailman Kuvalehden jatkokysymyksiin siitä, minkälaisiin käytäntöihin korjauksia vaadittiin ja miksi yritys ei ole puuttunut poimijoiden matkakustannuksiin.

Lidlin viestinnän lähettämän sähköpostivastauksen kirjoittajaksi on merkitty vastuullisuuspäällikkö Maija Moisander. Siinä yritys kertoo tunnistavansa, että luonnonmarjojen ”toimitusketjuun liittyy kohonnut pakkotyön riski”. 

Lidl viittaa vuosina 2022–2023 teettämiinsä ihmisoikeusvaikutusten arviointiin suomalaisten luonnonmarjojen toimitusketjussa ja vaatimuksiin, jotka se tuolloin asetti.  Se ei kuitenkaan kerro, kuinka vaatimukset ovat toteutuneet. Yritys ei myöskään ole vaatinut poimijoiden matkakustannusten korvaamista.

Lidl kertoo selvittäneensä mahdollisuutta tarjota Reilun kaupan marjoja.

”Toistaiseksi päätöksiä niiden hankinnasta ei ole tehty”, se kirjoittaa.

Kaikki Maailman Kuvalehden kuulemat kaupat toivovat siirtotyöntekijöiden matkakustannuksiin yhteistä ratkaisua, johon kaikki luonnonmarja-alan osapuolet sitoutuisivat. Lidl viittaa lausunnossaan lainsäädännön muuttamiseen, kuten Kesko aikaisemmissa kommenteissaan.

SOK:n Anna Mäenpään mukaan alalle tarvitaan pelisäännöt ja yhteinen dialogi. Siinä pitäisi kuulla esimerkiksi toimitusketjun osapuolia, työmarkkinaosapuolia ja viranomaisia sekä määrittää tavoitteet, ehdot ja niiden valvoja, kuten kansainvälinen työjärjestö ILO yrityksen mukaan suosittaa.

Eli ilmeisesti jotain muuta kuin Reilu kaupan sertifiointi. 

”Valitettava tosiasia on, että tämän kaliiperin ongelmaa ei voi ratkoa yksin”, Mäenpään kollega, vastuullisuusasiantuntija Ilora Hossain sanoo.

Lainsäätäjä sen sijaan on jo heittänyt palloa yritysten suuntaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta piti vuonna 2024 antamassaan lausunnossaan vastuullisuuskriteereihin sitoutumista tärkeänä.

Lausunto mainitsi erikseen työntekijöiden Reilun kaupan luonnonmarjakriteerit sekä rekrytointikustannusten kattamisen, mikä sisältäisi matkakustannukset.