Sodankylän elokuvajuhlat aloittavat elokuvanystävien kesän. Festivaaleille saapuu ohjaajavieraita ympäri maailman, ja yleisö saa nähdä heidän elokuviaan uran eri vaiheista. Elämyksiä ovat taatusti ainakin malilaistaustaisen Abderrahmane Sissakon läpimurtoelokuva Waiting for Happiness ja brasilialaisen Gabe Klingerin esikoinen Porto.
Monelle suomalaiselle napapiirin pohjoispuolella keskiyön valossa kylpevä elokuvafestari on kiehtova ajatus, mutta silti kehuttu festivaali tuntuu aina käynnistyvän alkukesästä yllättäen eikä sinne sittenkään tule lähdettyä.
Lohdutuksen sana heille. Tänäkin vuonna Sodankylän Suomen ensi-iltaelokuvia pääsee festarin jälkeen katsomaan eri puolilla maata teatterilevityksessä. Tulit Sodankylään tai et, nämä maailmalla mainetta niittäneet teokset kannattaa painaa mieleen.
Minne kuulun, miettii liettualaismies
Liettua on nouseva elokuvamaa. Samalla kun Liettuan hallinto tukee kansainvälisiä tuotantoja, pääsee myös moni kotimainen nuori tekijä myös ohjaamaan pitkää leffaa. Yksi heistä on aiemmin kuvaajana toiminut Vytautas Katkus.
Svečias –The Visitor kertoo työn perässä Liettuasta Norjaan muuttaneesta Danielusista. Vuodet ovat vierineet, Danielus on perustanut Norjaan perheen ja Liettuassa elämä on muuttunut. Kun Danielus palaa synnyinmaahansa myymään lapsuudenkotiaan, hän joutuu oudon juurettomuuden valtaan.
Katkus on kuvannut elokuvansa itse, 16-milliselle filmille. Svečias –The Visitor vie katsojan viehättäviin kesäpäiviin meren rannalle samalla, kun Danielus etsii yhteyttä lapsuudenmaisemiinsa.
Teatterintekijät pakenevat Istanbuliin
Ilker Çatak on kasvanut turkkilaistaustaisessa perheessä Berliinissä. Tänä vuonna häneen voi törmätä Sodankylän kaduilla ja jonottamassa näytöksiin. Sodankylässä ei nimittäin ole punaisia mattoja eikä kuuluisuuksien VIP-aitioita.
Çatakin uusin elokuva Yellow Letters voitti tänä vuonna Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon. Jännärin keskiössä on turkkilainen teatteria tekevä pariskunta, joka joutuu poliittisen ajojahdin kohteeksi ja muuttaa Ankarasta avaramielisempään Istanbuliin. Festariyleisö pääsee näkemään myös kaksi Çatakin aiempaa elokuvaa, Oscar-ehdokkaanakin olleet Opettajainhuoneen (2021) ja varhaisemman teoksen I Was I Am I Will Be (2019).
Intissä sota voi olla sekä harjoitusta että totta
Cannesin opiskelijaelokuvien La Cinef -sarjaan haki tänä vuonna 2 750 teosta, joista mukaan pääsi 19. Yksi niistä on Aalto-yliopistosta valmistuvan Yasmin Najjarin ohjaama lyhytelokuva TJ28.
Palestiinansuomalainen Najjar tekee elokuvassa myös pääosan. Elokuva perustuu hänen omiin armeijakokemuksiinsa. Päähenkilö Amani Lillak saa kesken intensiivisen sotaharjoituksen kriittisiä uutisia isoisänsä kotiseudulta Gazasta. Tilanne on Lillakille liikaa. Mikä avuksi?
Unkarilaissisarukset uuden edessä Vancouverissa
Muuttoliike on yksi teema myös kanadanunkarilaisen elokuvantekijän Sophy Romwarin elokuvassa Blue Heron. Kuten moni Sodankylän ensi-illoista, myös Romwari ammentaa teokseensa omista lapsuusmuistoistaan.
Elokuvan keskushenkilö on kahdeksanvuotias Sasha, joka muuttaa perheensä kanssa 1990-luvulla Unkarista Kanadaan. Sahan isoveljelle Jeremylle muutto aiheuttaa vaikeuksia, joita katsoja saa tarkastella Sashan silmin.
Vancouverin merenrantamaisemissa on kesä ja sisarusten välillä on syvää rakkautta, mutta Jeremyn mielenterveysvaikeudet alkavat heijastua myös Sashaan.
Ennen pitkää esikoiselokuvaansa Romwari teki peräti 11 lyhytelokuvaa samasta aiheesta. Blue Heron on palkittu Locarnon elokuvajuhlilla ja sitä on kiitelty eritysesti hellyydestä, jolla se tarkastelee liian vaikeiden muistojen käsittelemistä. Ihmismieli on joustava, ja sillä on monenlaisia keinoja selvitä.
Sodankylän elokuvajuhlat 10.–14. kesäkuuta 2026.