On ilahduttavaa, että samalla kun yhteiskuntamme muuttuu, myös lastenkirjoissa kuullaan yhä moninaisempia tarinoita.

Yksi tuoreimpia on lastenkirjailija Sanna Pelliccionin ja Safa Solatin yhteistyönä syntynyt kuvakirja Tyttö, joka tahtoi tanssia.

Kaunis ja maalauksellinen kuvakirja kertoo iranilaisen Solatin tarinan pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi, joka löytää ilmaisumuodokseen suufitanssin.

Ikivanhan suufitanssin juuret ovat muinaisen Persian alueella, ja sen historia ulottuu jopa kivikaudelle saakka.
Suufitanssi on niin sanottua kosmista tanssia, joka viittaa planeettojen liikkeisiin. Jo pelkkä pyörimistanssin katsominen voi olla hypnoottinen kokemus.

Lastenkirjan taustalla ovat Solatin todelliset kokemukset, joista hän kertoi myös Maailman Kuvalehdelle neljä vuotta sitten.

Tie tanssin pariin on vaatinut Solatilta uhrauksia ja rohkeita valintoja. Hän vietti lapsuutensa islamilaisen vallankumouksen jälkeisessä Iranissa, jossa julkinen, esittävä taide oli kielletty.

Vasta kotimaasta lähdettyään Solati on voinut omistautua rakastamalleen taidemuodolle.

“Maailmassa on useita paikkoja, joissa ihmisten tanssimista ja pukeutumista rajoitetaan.

Tämä kirja on haave. Unelma siitä, että kaikki saavat olla vapaita, pukeutua ja tanssia niin kuin haluavat”, kuuluvat kirjan päätössanat.

Sanna Pelliccioni ja Safa Solati: Tyttö joka tahtoi tanssia. Teos.