Auringonnousuun mennessä puuhiilen tuottama savu kiemurtelee jo Loliondo-Kibahan liha- ja karjatorin yllä. Vuohet roikkuvat sisalköysistä, ja keitot kiehuvat hiljalleen mustuneissa kattiloissa. Kaupankäynti alkaa aamupäivään mennessä.
Pwanin alueella, lähellä Dar es Salaamia, järjestetään joka lauantai tori, jonne tullaan ostamaan liharuoka-annoksia ja tuoretta lihaa kotiin vietäväksi. James Mathayo on työskennellyt yhdellä sen myyntikojuista viisi vuotta.
Hyvänä kuukautena, kun sadetta on tasaisesti ja eläimet saapuvat terveinä, hän tienaa riittävästi perheensä tarpeisiin ja pystyy lähettämään hiukan rahaa ikääntyneille vanhemmilleen.
Huonoina kuukausina hän pääsee omilleen vain vaivoin. Torilla ruuaksi päätyvät eläimet saattavat saapua alipainoisina, ja niiden kylkiluut voi nähdä jo ennen teurastusta.
Kaikki riippuu sateista.
”Joudumme kohtaamaan asioita, joita emme voi kontrolloida”, Mathayo sanoo naurahtaen.
”Mutta laskut ja kotona odottavat suut eivät pienene yhtään.”
Näiden haasteiden alkulähde on kaukana kaupungista. Sateiden ennustamisesta on tullut Tansaniassa yhä vaikeampaa ja laidunmaat kärsivät kuivuudesta. Vuodenajat eivät enää noudata tuttua kaavaa.
Yli kolme neljäsosaa kotitalouksista on raportoinut (pdf) sateiden vähentymisestä viime vuosina, ja lähes yhtä moni sanoo, että sadekaudet ovat vaihtaneet paikkaa tai muuttuneet epäluotettaviksi.
Loliondo-Kibahan tyyppisiä toreja kutsutaan Tansaniassa nimellä minada, huutokauppa. Ne yhdistävät kaukaisten laidunmaiden karjankasvattajat kaupungeissa asuviin perheisiin, jotka tarvitsevat kohtuuhintaista lihaa. Asiakkaat saapuvat ostamaan grilliannoksia ja keittoa, tapaamaan ystäviä, jakamaan uutisia – ja venyttämään budjettiaan.
Lihatoreilla on kaupunkilaisille tärkeä merkitys, sillä vaikka lihaa saa myös lihakaupoista ja ravintoloista, niissä hinta on korkeampi.
Annoksen, joka voi kaupungin ravintolassa maksaa 60 000 Tansanian shillinkiä, eli noin 19 euroa, voi torilla saada puoleen hintaan tai halvemmallakin, kun välikäsiä on vähemmän ja asiakas voi neuvotella hinnasta suoraan. Ruokaa ostetaan myös kotiin vietäväksi.
Jokainen eläin on tärkeä perheeni tulevaisuuden kannalta.
Tansanian ilmatieteen laitos varoitti joulukuussa 2025, että sateet saattavat olla normaalia vähäisempiä isossa osassa maata huhtikuuhun 2026 asti. Pääministeri Mwigulu Nchemba pyysi kansalaisia varastoimaan ruokaa ja kehotti paimentolaisia valmistautumaan niukempiin kuukausiin.
Nämä varoitukset vahvistivat sen, minkä karjankasvattajat ja viljelijät jo tietävät. Laidunsyklit lyhenevät, vesipisteet kuivuvat aiemmin ja eläimet laihtuvat nopeammin.
”Sään muuttuminen tekee perinteisistä laidunkalentereista epäluotettavia. Karjankasvattajien täytyy suunnitella ja sopeutua jatkuvasti”, kertoo Neema Mbilinyi, joka on hallituksen maatalousasiantuntija Pwanissa.
Sopeutumiskeinoja on rajallisesti. Karjankasvattaja Daniel Lekui kertoo myyvänsä eläimet joskus normaalia aikaisemmassa vaiheessa, koska pelkää muuten menettävänsä ne.
Varhainen myynti voi suojella karjaa, mutta se pienentää tuloja. Pienemmät tai laihemmat eläimet tuottavat vähemmän, ja vakavien kuivuuskausien aikana karjankasvattajat usein hyväksyvät hinnan kuin hinnan, jotta eivät menettäisi koko karjaa.
Syyskuun 2021 ja tammikuun 2022 välillä pitkittynyt kuivuus johti yli 300 000 eläimen kuolemaan koko maassa. Se vei mennessään vuosien investoinnit.
Vaikka Tansania tuottaa vain 0,31 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, maa on hyvin haavoittuvainen ilmastomuutoksen vaikutuksille.
Karja on keskeistä maaseudun elämän kannalta. Maassa on noin 36,6 miljoonaa lihakarjaan kuuluvaa lehmää (pdf) – toiseksi eniten koko Afrikassa – sekä lisäksi miljoonia vuohia ja lampaita. Noin 4,6 miljoonaa kotitaloutta on riippuvaisia eläimistä. Ne tarjoavat tuloja, säästöjä ja turvaverkon.
”Jokainen eläin on tärkeä perheeni tulevaisuuden kannalta. Yhden menettäminen on enemmän kuin rahan menettämistä – se horjuttaa toivoani”, sanoo Lekui.
Kun karja saapuu torille terveenä, kaksi vuohta on riittävästi, jotta myyntikojua pitävän James Mathayon asiakkaat saavat lihaa koko päivän. Kuivuuden aikana jokainen ruho tarjoaa vähemmän lihaa.
Karjankasvattajat voivat hyväksyä matalammat hinnat, mutta kaupunkilaisten liha ei siitä halvemmaksi muutu. Liikenne, puuhiili ja kojujen maksut ovat samat, joten myyjien pitää nostaa annosten hintaa. Pienikin hinnannousu voi pitää asiakkaat poissa.
“Kun hinta nousee, jotkut ihmiset eivät tule”, sanoo Fatma Dau, joka matkustaa Kimara Sukasta Dar es Salaamiin päästäkseen ostoksille torille.
Hyvinä viikonloppuina Mathayo voi saada 30–39 euron voitot. Pitkittyneiden kuivuuskausien aikana summa voi yli puolittua tai voittoja ei tule lainkaan.
”On viikkoja, joina menen kotiin lähes tyhjin käsin. On vaikea tietää, millä viikolla se tapahtuu.”
Osa kauppiaista ostaa eläimiä luotolla ja maksaa toimittajille myynnin jälkeen. Huono viikonloppu voi vaikuttaa koko tuotantoketjuun.
“Jos myynti on huonoa, on vaikea maksaa toimittajille ajoissa. Tämä vaikuttaa koko ketjun luottamukseen”, sanoo Bahati Lazaro, kauppias Kibambassa, Dar es Salaamin liepeillä.
Toisin kuin supermarketit, lihatorit toimivat ilman jääkaappeja, vakuutuksia tai hintapuskureita. Silti niitä nähdään harvoin valtion ilmastosuunnitelmissa, vaikka niillä on merkitystä kaupunkien ruuanhinnan kannalta.
”Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt eivät ole enää harvinaisuus vaan niistä tulee normaaleja. Jos politiikassa keskitytään vain tuotantoon ja jätetään epäviralliset markkinat huomiotta, unohdamme, miten kuivuus vaikuttaa kaupunkien kotitalouksiin”, Mbilinyi sanoo.
Iltaan mennessä savu hälvenee ja luut pinotaan ämpäreihin. Mathayo laskee päivän tienestit ja kuuntelee tarkasti, kun toimittajat kertovat kuivista laidunmaista tai pidemmistä vedenhakumatkoista. Nämä raportit ovat yhtä tärkeitä kuin päivän myynti.
Ajan mittaan hän on oppinut suunnittelemaan tarkasti. Hän ostaa vähemmän eläimiä, kun sateet ovat myöhässä ja säästää enemmän hyvinä kuukausina. Hintoja hän seuraa tarkasti.
”Emme voi kontrolloida säätä mutta voimme sopeutua siihen”, hän sanoo hymyillen.
Ensi lauantaina, ennen auringonnousua, puuhiili palaa taas. Oli sateita tai ei, minada aukeaa taas.