Vuoden 2025 lopulta tammikuulle 2026 hanat pysyivät Dar es Salaamissa kuivina. Jokien pinnat olivat matalalla viivästyneiden sateiden takia. Asukkaat jonottivat tunteja vettä ämpärien ja kanisterien kanssa. Osa maksoi yksityisille myyjille vedestään monta kertaa tavallista enemmän.

Tilanteessa oleville tämä ei ollut abstrakti kriisi. Kyse oli päivittäin toistuvasta huolesta: miten löytää vettä ja olisiko sitä huomenna tarpeeksi.

Tällä tavalla ilmastonmuutos näkyy Tansaniassa. Vuodenajat eivät enää seuraa tuttua kaavaa. Maassa, jossa runsaat 70 prosenttia ihmisistä on riippuvaisia sadevesiviljelystä, sateiden häiriintyminen tarkoittaa enemmän kuin huonoa satoa. Se tarkoittaa tyhjiä lautasia, maksamattomia koulumaksuja, hauraita paikallisia markkinoita.

Tansania aiheuttaa alle prosentin globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Silti sen asukkaiden veden- ja ruuansaanti sekä työpaikat ovat yhä suuremmassa vaarassa. Saman taakan jakavat muutkin globaalin etelän maat.

Tiedän, että tämä on pahasta, mutta lasteni täytyy syödä, puuhiilen myyjä kertoi minulle.

Tietoisuus ei aina heijastu kieleen. Vuoden 2025 Afrobarometri-kyselyn mukaan alle neljä kymmenestä tansanialaisesta tuntee termin ”ilmastonmuutos”. Silti melkein kaikki kokevat sään ja elämän koventuneen, ja monet ymmärtävät, että vaikutusvaltaisilla mailla ja kaukaisilla teollisuudenaloilla on siinä iso rooli.

Ihmiset reagoivat ympäristöpaineisiin erin tavoin. ”Tiedän, että tämä on pahasta, mutta lasteni täytyy syödä”, puuhiilen myyjä kertoi minulle. Hän kuvaili näin valintaa ympäristöhaittojen aiheuttamisen ja välittömän selviytymisen välillä.

Nuoremmat kaupunkilaisaktivistit taas pitävät ilmastonmuutosta oikeudenmukaisuus- ja vastuukysymyksenä ja tekevät työtä kestävän viljelyn, puhtaan energian ja suojelun eteen.

Näiden ryhmien välissä on miljoonia tansanialaisia, jotka välittävät syvästi maasta, vedestä ja metsistä – mutta joilla on vain vähän mahdollisuuksia valita toisin.

Noin kaksi kymmenestä on sopeutunut: vaihtanut viljelykasvia, vähentänyt karjaa, muuttanut laiduntamista. Nämä kaikki ovat resilienssiä lisääviä toimia mutta myös merkkejä rajallisista mahdollisuuksista.

On tärkeää välittää maasta, mutta elämää on ylläpidettävä myös tänään.

On tärkeää välittää maasta, mutta elämää on ylläpidettävä myös tänään. Ympäristönsuojelu, joka jättää tämän todellisuuden huomiotta, on helppo ohittaa. Ei siksi, että ihmiset eivät välitä vaan siksi, että heillä ei ole varaa.

Tehokkaiden ilmastotoimien pitää alkaa eletystä kokemuksesta. On oltava
luotettavia vesijärjestelmiä, ilmastokestävää viljelyä, kohtuuhintaista energiaa. On suojeltava sekä ekosysteemejä että elinkeinoja. Liian usein hallitusten, avunantajien tai kansainvälisten toimijoiden tekemät suunnitelmat eivät ole yhteydessä todellisuuteen, koska ne ovat kaukana näistä arjen kamppailuista.

Perheille, jotka yhä jonottavat vettä, ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden uhkakuva tai tekninen käsite. Se on päivittäistä elämää – johon kuuluu hiljainen kysymys siitä, onko tulevaisuus reilu.

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Tansanian-kirjeenvaihtaja.