Zimbabwen Victorian putouksia, Egyptin pyramideja ja Intian Taj Mahalia yhdistää kaksi asiaa.
Niistä jokainen on Unescon maailmanperintökohde ja niistä jokaista uhkaa veteen liittyvä tuho.
Lisäksi ne eivät suinkaan ole ainoita.
Maailmanperintökohteet voivat kadota lopullisesti, varoittaa Maailman luonnonvarainstituutin (WRI) uusi raportti. WRI:n analyysit osoittavat, että kohteita uhkaavat sekä kuivuudet että tulvat.
Noin 73 prosenttia muista kuin merien maailmanperintökohteista uhkaa vähintään yksi vakava vesiriski, kuten kuivuus, tulvat tai vedennousu joessa tai rannikolla. WRI:n Aqueduct-dataa käyttäneen analyysin perusteella noin 21:tä prosenttia kohteista uhkaa sekä liiallinen vesi että vedenpuute.
Maailmanperintökohteet ovat paikkoja, joilla on huomattava kulttuurinen, historiallinen, tieteellinen tai luontoon liittyvä merkitys.
Maailmanperintökohteiden listaamisesta vastaa YK:n kasvatus, tiede ja kulttuurijärjestö Unesco.
Globaalilla tasolla maailmanperintökohteita uhkaavan vesistressin arvioidaan nousevan merkittävästi vuoteen 2050 mennessä.
Esimerkiksi Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevat mahtavista vesimassoistaan tunnetut Victorian putoukset ovat kärsineet toistuvista kuivuuksista ja kuivuneetkin ajoittain lähes puroiksi.
WRI:n mukaan viime vuosina Victorian putoukset ovat kärsineet kuivuudesta vuosina 2016, 2019 ja 2024. Alueella tehdyn tutkimuksen mukaan sadekausi, joka yleensä tulee lokakuussa, saapuu entistä myöhemmin. Kuivana vuonna helpotusta joudutaan odottamaan pidempään ja mitä kauemmin kuivuus jatkuu, sitä suuremmat vaikutukset sillä on alueen ihmisiin, satoihin ja talouteen.
”Ilmastonmuutoksen ei odoteta vain tekevän kuivuuskausista säännöllisempiä, niistä toipuminen myös kestää pidempään erityisesti siellä, missä siihen ei ole varauduttu”, raportissa todetaan.
Myös esimerkiksi Taj Mahalia uhkaa veden vähyys, joka lisää saastumista ja heikentää pohjavettä. Seurauksena mausoleumi rapautuu.
Vuonna 2022 valtava tulva sulki Yellowstonen kansallispuiston ja infrastruktuurin korjaaminen ennen uudelleen avaamista maksoi 20 miljoonaa dollaria.
Joen tulviminen vaikuttaa Chan Chanin erämaakaupunkiin Perussa. Vuoteen 2050 mennessä tulvia kokemaan joutuneen väestön arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan nykyisestä 16 tuhannesta.
Luonnoltaan monimuotoinen Serengetin kansallispuisto Tansaniassa, Chichén Itzán pyhä kaupunki Meksikossa ja Fezin Medina Marokossa kuuluvat nekin vesiriskien uhkaamiin alueisiin.
Raportissa suositellaan mahdollisimman nopeita ennallistamistoimia sekä investointeja luontoon perustuviin ratkaisuihin. Esimerkiksi puiden istuttaminen ja kosteikkojen elvyttäminen auttaa keräämään tulvavesiä ja täydentämään pohjavesivarantoja.
”Poliittista tahtoa investoida luontoon on kaikkialla maailmassa”, toteaa Samantha Kuzma, Aqueduct datan johtaja Maailman luonnonvarainstituutista.
Ongelma on, että pyrkimykset ovat hajanaisia, eikä toimien mittakaava ole riittävä.
”Olemme tilanteessa, jossa toimimattomuus tulee kalliimmaksi kuin toiminta”, Kuzma toteaa.
Kulttuurin menettämisen riskin lisäksi tilanne vaikuttaa miljooniin ihmisiin, joiden toimeentulo on riippuvainen esimerkiksi turismista.
Hän korostaa, että maailman on ymmärrettävä veden perustavanlaatuinen asema kestävässä taloudessa. Veden arvo on näkymätön kaikkialla, kunnes siitä tulee uhanalainen.
”Unescon maailmanperintökohteiden taloudellinen ja kulttuurinen arvo on mittaamaton ja puhtaasti pragmaattisesti ne ovat usein paikallisen talouden keskeinen tekijä”, Kuzma sanoo.
Oikaisu 6.10.2025 21:tä prosenttia kohteista uhkaa sekä liiallinen vesi että vedenpuute, ei pelkästään jompikumpi, kuten alkuperäisessä versiossa kerrottiin.