Outi Haanperä
Ohjelmajohtaja, kestävyysohjelmat, Sitra
”Aurinkoenergian tuotanto on kasvanut”
Tietyt trendit jäävät tällä hetkellä negatiivisten uutisten ja klikkiotsikoiden jalkoihin. Yksi niistä on puhtaan energian voittokulku. Uusiutuvan energian osuus globaalista sähköntuotannosta oli viime vuonna 32 prosenttia. Vielä vuonna 2000 se oli 18 prosenttia. Hyppy on valtava. Etenkin aurinkoenergian tuotanto on kasvanut viime vuosina huimasti. Se ohittaa tuulivoiman aivan lähivuosina.
Yksittäinen hyvä uutinen on Kiinan päästöjen kääntyminen laskuun. Sitä on odotettu kauan. Alkukesästä tuli tieto, että maan päästöt olivat vuoden ensimmäisellä neljänneksellä laskeneet 1,6 prosenttia. Vuositasolla tämä pudotus vastaa nelinkertaisesti Suomen päästöjä. Toki Kiinan päästöt ovat aiemminkin supistuneet esimerkiksi koronapandemian aikana, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun energiankulutus on samaan aikaan kasvanut.
Uutinen on ihmiskunnan kannalta merkittävä, ja siitä olisi voitu puhua julkisuudessa enemmänkin, sillä ilman Kiinan päästöjen vähentämistä voimme unohtaa ilmastokriisin torjunnan. Kiinassa ei niinkään ole puhuttu ilmastokriisin ratkaisemisesta vaan siellä on nähty puhdas energia talouden, investointien ja työpaikkojen näkökulmasta. Nyt jo noin neljäsosa sen bruttokansantuotteen kasvusta tulee puhtailta aloilta.
Samaa pragmaattista ajattelua voisi ehkä soveltaa muuallakin. Voisimme esimerkiksi Suomessa keskustella siitä, miten suuri osuus BKT:n kasvusta voisi tulla vihreästä siirtymästä.
Ei ole kovin kauaa siitä, kun sähköautoille lähinnä naureskeltiin. Nyt ne ovat tuttu näky Suomen teillä.
Toki asioilla on aina kaksi puolta. Globaalien päästöjen kannalta on hienoa, että on olemassa halpoja kiinalaisia sähköautoja ja tuulivoimaloita, mutta se ei ole ongelmatonta Euroopan talouden näkökulmasta.
Lisäksi uusiutuvan energian kasvuun liittyy epävarmuustekijöitä, kuten tekoälyn vaikutukset energian kysyntään, mineraalien riittävyys, geopoliittiset jännitteet sekä puhtaan energian hankkeiden luontovaikutukset ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys paikallisesti.
Työssäni on pakko olla optimisti. Yksi tapa ennakoida tulevaisuutta on miettiä, miten aiemmat ennusteet ovat toteutuneet. Lyhyessä ajassa voi tapahtua paljon. Ei ole esimerkiksi kovin kauaa siitä, kun sähköautoille lähinnä naureskeltiin. Nyt ne ovat tuttu näky Suomen teillä. Voi siis olla, että jokin kehityskulku tuntuu nyt vaikealta, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne on toinen.
Pia Rattenhuber
Tutkija, YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitos UNU-WIDER
”Olisin hölmö, jos en olisi optimisti”
Kehitän työkseni mallinnuksia, joiden tarkoituksena on auttaa kehittyvien maiden hallintoja ennakoimaan, miten eri vero- ja sosiaaliturvamallit toimivat, mitä ne maksavat ja miten ne vaikuttavat köyhyyteen ja eriarvoisuuteen. Koulutamme esimerkiksi ministeriöiden virkahenkilöitä ja veroviranomaisia rakentamaan ja käyttämään malleja politiikkaa suunniteltaessa. Tavoitteena on, että lopulta meitä ei enää tarvita.
Viime vuosina olen havainnut, että sekä avunantajat että kehittyvien maiden hallitukset ymmärtävät yhä paremmin, miten tärkeä asia valtioiden omien verotulojen lisääminen on. Hallitukset haluavat myös ymmärtää paremmin, miten tuloja käytetään parhaiten esimerkiksi sosiaaliturvaan. Maailman isojen kriisien keskellä tämä vaikuttaa ehkä pieneltä asialta, mutta emme pääse minnekään, ellemme etene pienin askelin.
Valtioiden verotulojen kasvua voi tarkastella suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tilastojemme mukaan esimerkiksi Ugandassa osuus on kasvanut 2000-luvulla noin viisi ja Ruandassa noin yhdeksän prosenttiyksikköä. Sosiaaliturvan piiriin kuuluvien osuus taas on kasvanut globaalisti noin kymmenen prosenttiyksikköä vuosina 2015–2023.
Joskus minusta tuntuu, että elän kahdessa maailmassa: luen kauheita uutisia konfliktialueilla elävistä ihmisistä, mutta toisaalta työssäni koen vahvaa optimismia.
Verotulojen kasvu ei kuitenkaan yksiselitteisesti johda köyhyyden vähenemiseen, vaikka uskonkin kyllä vahvasti, että jos maa haluaa vähentää köyhyyttä pitkällä aikavälillä, sillä täytyy olla riittävästi verotuloja.
Yksittäisissä maissa on silti tapahtunut erinomaista kehitystä. Olemme saavuttaneet hyviä tuloksia esimerkiksi Sambiassa, jossa on viime vuosina keskusteltu syvällisesti koko sosiaaliturvajärjestelmästä ja sen rahoittamisesta. Sen seurauksena hallitus on esimerkiksi laajentanut maksutonta koulutusta.
Patenttiratkaisuja ei ole olemassa. Riippuu maasta ja kontekstista, millainen vero- ja sosiaaliturvamalli on sopiva. Ymmärryksen syveneminen vie kuitenkin aikaa, ja joskus saavutetut tulokset menetetään, koska aikaa ei ole käytetty tarpeeksi. Se on viestini myös avunantajille, vaikka se ei olekaan muodikasta: tähän prosessiin täytyy sitoutua, eikä vain muutamaksi vuodeksi.
Joskus minusta tuntuu, että elän kahdessa maailmassa: luen kauheita uutisia konfliktialueilla elävistä ihmisistä, mutta toisaalta työssäni koen vahvaa optimismia. Saan tehdä työtä sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat aidosti parantaa maataan ja tekevät töitä korjatakseen asiat. Olisin hölmö, jos se ei tekisi minusta optimistia.