Kun sää on lämmin tai suorastaan kuuma, ihmisille tapahtuu jotain kummallista. Se on havaittu esimerkiksi Indonesiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa: he tekevät tavallista enemmän rikoksia.
Suurkaupungeissa taustalla voi olla esimerkiksi se, että ihmiset ovat kuumalla säällä ulkona tavallista enemmän ja kohtaavat toisiaan. Helle voi kiristää pinnaa, ja harkintakyky voi pettää.
Ilmastonmuutoksen seurauksena vastaavista sään ääri-ilmiöistä voi kuitenkin seurata myös jotain vakavampaa: poliittista epävakautta, täysimittaisia konflikteja.
Tutkijat ovat olleet siitä tietoisia jo pitkään, mutta uuden tutkimuksen avaintulos on se, että väkivallan riski on erityisen suuri kaikkein köyhimmissä maissa, varoittaa Kalifornian yliopiston taloustieteen professori Edward Miguel. Tutkimus keskittyy Afrikkaan.
”Afrikka on maailman köyhin manner, ja siellä on historiallisesti eniten konflikteja. Siellä on pahimmat mahdolliset olosuhteet, ja siellä äärimmäiset sääilmiöt johtavat todennäköisimmin väkivaltaan.”
Afrikan maat voivat jumiutua pahaan köyhyyden, väkivallan ja äärisäiden kierteeseen, mutta sitä voi myös ehkäistä, hän sanoo.
Miguel luennoi viime viikolla Suomessa YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimusyksikön UNU-WIDERin vieraana. Hän on käynyt kollegoidensa kanssa tuoretta tutkimustaan varten läpi dataa 51:stä Afrikan maasta vuosilta 1960–2023. Tutkimus on määrä julkaista ensi vuoden alussa tiedelehti PNAS:ssa.
Tavoitteena oli selvittää, miten ilmastonmuutoksen seurauksena nouseva lämpötila, sen taloudelliset vaikutukset ja konfliktit kietoutuvat yhteen.
Aihetta on kyllä tutkittu aiemminkin, mutta Miguelin tutkimuksessa erilaista on, että siinä arvioidaan monien eri ilmiöiden suhdetta yhtenäisellä tavalla samassa aineistossa ja ennustetaan sen perusteella tulevaa.
Tulokset ovat saaneet hänet huolestumaan, sillä näyttää siltä, että köyhien maiden riski ajautua väkivaltaan ilmastonmuutoksen seurauksena on paljon suurempi kuin aiemmin on ymmärretty.
Miguel puhuu niin sanotusta köyhyysansasta. Se on kierre, jossa äärimmäiset sääilmiöt heikentävät maiden taloutta. Kun talous sakkaa, syntyy herkemmin epätoivoa, poliittista epävakautta ja konflikteja.
Ja jos maa ajautuu konfliktiin, sen talous lähtee entistä pahempaan luisuun. Seuraavaan sään ääri-ilmiöön on taas vaikeampi varautua. Köyhyysansa on valmis.
Samaa ei tapahdu rikkaissa maissa yhtä herkästi. Eroa selittää muun muassa köyhien maiden riippuvuus maataloudesta. Esimerkiksi Afrikan maissa merkittävä osa väestöstä työllistyy maataloussektorilla. Kun sateet jäävät tulematta, ihmisten tulot putoavat ja talous kärsii. Silloin seurauksena on herkemmin konflikti.
Ilmasto luo riskitekijöitä, jotka voivat muuttua konfliktiksi.
Miguel ei halua nimetä maita, joissa ilmaston voisi nimetä konfliktin aiheuttajaksi, sillä kyse on enemmän kaavasta kuin yksittäistapauksista.
Hän nostaa kuitenkin esiin Sahelin alueen, Saharan eteläpuolisen kuivan kaistaleen, joka kulkee Länsi-Afrikasta Itä-Afrikkaan. Siellä sijaitsevat muun muassa Mali, Niger, Burkina Faso, Sudan ja Tšad.
”Kaikissa tämän alueen maissa on ollut konflikti tai vallankaappaus viime vuosina. Ne ovat maailman köyhimpiä maita, niissä on äärimmäiset sääolosuhteet ja konflikti, joka tekee niistä köyhiä. Kun lämpötila nousee ja sateista tulee epäsäännöllisempiä, tämä kaava voi jatkua.”
Toki konfliktien taustalla on muutakin, Miguel tähdentää. Politiikalla, uskonnolla ja vaikkapa etnisillä jakolinjoilla on väliä. Ilmasto kuitenkin luo riskitekijöitä, jotka voivat muuttua konfliktiksi.
Afrikka ei ole poikkeus, ja sen osoittavat esimerkiksi juuri muualla maailmassa helleaaltojen aikana tapahtuvat rikokset. Tutkimustulos on Miguelin mukaan kuitenkin keskeisin Afrikan kannalta, koska siellä sijaitsevat maailman köyhimmät maat.
Niillä on myös valmiiksi pitkä konfliktihistoria: yli 80 prosenttia maanosan maista on kärsinyt vuoden 1980 jälkeen aseellisesta konfliktista.
Köyhyysansasta voi Miguelin mukaan murtautua ulos varsin konkreettisella tavalla: rikastumalla. Jos valtion talous on riittävän vahva, se selviää äärimmäisistä sääilmiöistä, ei ajaudu konfliktiin eikä köyhdy entisestään.
”Tutkimme tilannetta, jossa Afrikan maiden talous kasvaisi maltillisesti, prosentin vuodessa. Se tarkoittaisi sitä, että seuraavina vuosikymmeninä niistä tulisi niin rikkaita, että ne voisivat välttää konfliktin.”
Ongelmana on, ettei tarkkaa kaavaa siihen ole olemassa. Esimerkiksi vahvemmat talouden instituutiot, sosiaaliturva ja uudet teknologiat voivat kuitenkin tarjota vaihtoehtoja.
”On olemassa todisteita siitä, että kun kuivuusaikana varmistetaan, että ihmisillä on töitä ja ruoka-apua, vakaus lisääntyy, koska ihmisistä ei tule epätoivoisia. Näin on tehty esimerkiksi Botswanassa, joka on yksi Afrikan vakaimmista talouksista.”
Miguel uskoo myös, että globaalin pohjoisen antamalla kehitysyhteistyörahoituksella voisi purkaa köyhyysansaa. Rahoitus on viime vuosina kuitenkin vähentynyt. Se vaikuttaa väistämättä myös talouteen.
On helppoa olla Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, jossa on korkea elintaso, ja sanoa, että kasvusta voi luopua ympäristösyistä.
”Katso vaikka Kongoa. Vielä vuoden 2025 alussa USAID rahoitti ebolan ja muiden tautien tarkkailua Afrikassa. Yhdysvallat vetäytyi, ja nyt siellä on hirveä ebolaepidemia, joka vaikuttaa talouteen monin tavoin.”
Lisäksi globaalin pohjoisen maat voisivat puuttua ongelmaan tarjoamalla apua konfliktien ratkaisemiseen. Miguel ottaa esimerkiksi Sudanin sisällissodan, johon ei tällä hetkellä ole konkreettisia ratkaisuehdotuksia.
”Se on iso ero verrattuna 10–30 vuoden takaisiin aikoihin, jolloin johtavilla valtioilla olisi ollut laaja yksimielisyys konfliktin lopettamisesta.”
Entä sitten talouskasvun suhde ympäristöongelmin? Globaalin pohjoisen maissa osa tutkijoista puhuu jo talouskasvusta luopumisesta, koska planeetan rajat tulevat vastaan.
Miguelin mukaan Afrikassa talouskasvuun täytyy yhä tähdätä. Afrikan maat eivät ole syy päästöjen kasvuun, hän muistuttaa.
”On helppoa olla Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, jossa on korkea elintaso, ja sanoa, että kasvusta voi luopua ympäristösyistä. Afrikan maissa ainakaan koko väestön perustarpeet eivät tule tyydytetyiksi, ja siksi niissä on pyrittävä kasvuun.”
Jos Afrikan maat ajautuvat köyhyysansaan yhä pahemmin, se vaikuttaa väistämättä myös muuhun maailmaan, Miguel sanoo. Hän muistuttaa, että YK:n tämänhetkisten ennusteiden mukaan vuoteen 2100 mennessä kolmannes maailman asukkaista on afrikkalaisia. Jos he elävät köyhyysansassa, sen pitäisi kiinnostaa myös muuta maailmaa.
”Jos kolmannes väestöstä ei etene taloudellisesti mihinkään, se on huono juttu muulle maailmalle. Tulee pakolais- ja siirtolaiskriisejä, ja investoinnin ja kaupan mahdollisuudet vähenevät.”
Tällä hetkellä kuvioon vaikuttaa erityisesti sääilmiö El Niño: se on jälleen aktivoitunut, ja sen povataan olevan tänä vuonna erityisen vahva. Miguel uskoo, että se voi johtaa vielä suuriin ongelmiin: kuivuuteen, sisällissotiin ja talousongelmiin.
”Vaikka tämä tiedetään, koordinoitua kansainvälistä avustusoperaatiota ei ole. Se on huolestuttavaa.”