Artikkelikuva
Punaiset kengät-installaatiossa yhdistyy henkilökohtainen ja jaettu kokemus. Työpajat ovat osa installaatiota.

”Kotikaupungissani on sairaala, jonka vitriinissä on punaiset kengät” – Työpajassa maalattiin kenkiä ja keskusteltiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta

Maailma kylässä -festivaalilla 25.-26.5. esillä olevan Punaiset kengät -installaation osia maalattiin Tiivistämöllä.

Punaiseksi maalatut kengät on asetettu riviin lattialle. Pöydissä sudit heiluvat ja puhe sorisee.

Käytetyt kengät saivat uuden värin maanantaina 13.5., kun Tiivistämöllä pidettiin Punaiset kengät -työpaja. Muodonmuutos tehtiin osana Zapatos Rojos-installaatiota.

Maailma kylässä -festivaalilla esillä oleva installaatio ottaa kantaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja naismurhia vastaan. Kenkien punainen väri kuvastaa sekä vuodatettua verta että rakkautta, yhtenäisyyttä ja toivoa.

Installaation on kehittänyt vuonna 2009 meksikolainen Elina Chauvet. Se on järjestetty eri ryhmien toimesta ympäri maailmaa, Suomessakin useamman kerran.

Maailma kylässä -festarin installaation tuottavat Mailman Kuvalehti ja PlusCollective ry yhteistyössä Otroas Feminismoaksen kanssa.

Boliviassa naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, mutta siitä ei puhuta yhtä paljon eikä se ole niin näkyvästi mediassa esillä kuin joissakin muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Kenkiä tulivat Tiivistämölle maalaamaan äiti ja tytär Sabine Vilhonen ja Sophia Vilhonen. He olivat löytäneet työpajan festivaalin nettisivuilta.

”Teen työtä kieltenopettajan kansainvälisessä työyhteisössä. Aihe kiinnosti meitä molempia”, Sabine Vilhonen sanoo.

Belgialaistaustainen Ben Sterk ja bolivialaistaustainen Martha Mamani tulivat maalaamaan kenkiä, koska pitävät aihetta tärkeänä.

”Boliviassa naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, mutta siitä ei puhuta yhtä paljon eikä se ole niin näkyvästi mediassa esillä kuin joissakin muissa Latinalaisen Amerikan maissa”, Mamani sanoo.

Sophia Vilhonen ja Sabine Vilhonen tulivat maalaamaan kenkiä yhdessä.
Ben Sterk ja Martha Mamani tapasivat toisensa Barcelonassa. He muuttivat Suomeen puolitoista vuotta sitten.

Outi Sädekallio-Snellman kertoo olevansa kiinnostunut työpajoista yhteiskunnallisen osallistumisen tapana. Kenkien maalatessaan hän käsitteli lapsuudenkotinsa ilmapiiriä ja sen jättämiä jälkiä.

”Todistin lapsena lähisuhdeväkivaltaa ja olen onnekas, että olen itse päätynyt elämässä turvallisiin parisuhteisiin. Olen osannut lukea ennusmerkkejä ja lähtenyt huonoista suhteista.”

Barbara Raffelli löysi työpajan PlusCollectiven kautta. Hän kertoo, että Punaiset kengät -installaatio on tunnettu ja yleinen Italiassa.

”Kotikaupungissani on sairaala, jonka virtriinissä on punaiset kengät. Ne muistuttavat naisiin kohdistuvasta väkivallasta.”

Outi Sädekallio-Snellman (vas.) toimii tuottajana yhteisöllisessä teatteriryhmässä nimeltä ILMI Ö. Hän on kiinnostunut työpajoista yhteiskunnallisen osallistumisen välineinä. Oikealla kenkiä maalaa Otroas Feminismoaksen jäsen Eva Gallegos.
Barbara Raffelli näyttää kännykästään kuvaa, jossa Punaiset kengät -installaation osa on laitettu vitriiniin. Vitriini sijaitsee Raffellin kotikaupungin Empolin sairaalassa.

Punaiset kengät-installaatio on esillä Maailma kylässä -festivaalin ajan 25.-26.5. Helsingin Suvilahdessa. Lisätietoja installaatiosta täältä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!