Artikkelikuva
Afrikan Reilun kaupan ohjelmajohtaja Chris Oluoch (vas.) ja toiminnajohtaja Isaac Tongola tutkivat Suomessa myytäviä Reilun kaupan tuotteita.

Kauppaa, ei ruoka-apua – Afrikan Reilun kaupan johtajat toivovat tukea maanosan ruuantuotannon vahvistamiseen: ”Jos nälänhätää ei ratkaista, turvallisuusuhka voi levitä rajojen yli”

Afrikan ruokakriisi on syventynyt. Isaac Tongolalla ja Chris Oluoch'lla on esittää yksi ratkaisu: EU-maiden tulee tehdä yhteistyötä Afrikan valtioiden kanssa, jotta kauppa saadaan kaikille reiluksi.

Hotellin nuokkuvan aamiaisbuffetin äärellä on hieman irvokasta puhua Afrikan ruokakriisistä, mutta nyt se on tehtävä. Nimittäin hotelliaamiaisella odottavat Reilun Kaupan Afrikan toiminnanjohtaja Isaac Tongola ja ohjelmajohtaja Chris Oluoch. He ovat Suomessa tapaamassa yhteistyökumppaneitaan ja keskustelemassa ohjelmiensa edistymisestä.

Aamiaiselle he ovat tulleet tuomaan Afrikan viljelijöiden ja asiantuntijoiden viestin. Viesti on yksinkertaisuudessaan seuraava: Afrikan omaa ruuantuotantoa pitää vahvistaa ja siihen tarvitaan kansainvälistä tukea.

”Afrikka on yksi viimeisistä maailman kolkista, jota ei ole saatu täysin hyödynnettyä ruuantuotannon osalta. Asia voidaan muuttaa yhteistyöllä. Afrikka voi olla merkittävä ruuantuottaja, josta ruokaa viedään maailmalle. Ja samalla parannetaan maanosan ruokaturvaa”, Tongola avaa.

Mutta tämä ei tapahdu ihan kädenkäänteessä. Siksi Tongola ja Oluoch ovat istuneet alas kertomaan, mitä pitäisi tehdä, jotta visio toteutuisi.

Ruuan puute on turvallisuuskysymys. Ihmiset, jotka ovat haavoittuvaisessa asemassa, voidaan houkutella helpommin taisteluun.

On aloitettava ruokakriisistä. Afrikan ruokakriisi on syventynyt. Esimerkiksi Länsi-Afrikassa tullaan YK:n arvion mukaan kärsimään kovemmasta nälänhädästä kuin kymmeneen vuoteen ja ruuanhinnan nousu on johtanut protesteihin muun muassa Keniassa.

Ukrainan ja Venäjän sota on yksi viimeisimmistä maailman tapahtumista, joka on lietsonut ruokakriisiä. Molemmista maista nimittäin on kuljetettu ruokaa, etenkin viljaa, Afrikkaan. Nyt tätä viljaa ei ole saatavilla. Myös Afrikan maiden oma ruuantuotanto on kärsinyt sodasta.

”Meiltä puuttuu sodan takia tarvikkeita, esimerkiksi viljelyssä käytettäviä lannoitetta”, Oluoch sanoo.

Lannoitteita on viety Afrikkaan Venäjältä. Afrikan maiden ruuantuotannon vahvistamiseen liittyy siis muutakin kuin itse viljelyn kehittämistä, esimerkiksi juuri lannoitteen tuottamista paikallisesti.

Myös maanosan sisäiset konfliktit pahentavat ruokakriisiä. Niissä maissa, joissa taistellaan, ruokaa ei voida viljellä tai tuotantoa kehittää tarvittavalla tavalla, Tongola sanoo.

Oluoch lisää, että nälänhätä puolestaan lisää konfliktiriskiä.

”Ruuan puute on turvallisuuskysymys. Ihmiset, jotka ovat haavoittuvaisessa asemassa, voidaan houkutella helpommin taisteluun. Jos nälänhätää ei ratkaista, turvallisuusuhka voi levitä rajojen yli.”

Afrikan Reilun kaupan toiminnanjohtaja Isaac Tongola kehuu Suomen rahoituksella tehtäviä Reilun kaupan kehitysprojekteja. ”Luomme niillä sukupuolien välistä tasa-arvoa, autamme viljelijöitä toimimaan kestävämmin ja vastaamme ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin.”

Sitten on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat vain pahenemaan, mutta viljely on jo nyt vaikeutunut monessa maassa. Tongola ja Oluoch ovat nähneet sen omin silmin. Kuivuus on yksi viljelmien vitsauksista.

”Ongelma on, että viljelijöiden täytyy investoida tuotantoon rahaa niin kuin ennenkin, mutta viljelmät tuottavat ilmastonmuutoksen takia vähemmän satoa”, Tongola avaa.

Viljelijöillä on myös muita huolia. Heillä on esimerkiksi vaikeuksia päästä osaksi kauppaa. Yksi syy tähän ovat kaupankäynnin säännöt, jotka eivät aina ole edulliset, ainakaan kansainvälisesti.

”Kansainvälisten säännösten on mahdollistettava kaupankäynti, jossa voimme viedä ja tuoda tuotteita tasapuolisesti”, Tongola esittää.

Juuri kansainväliset säännökset ovat asia, josta Tongola ja Oluoch kertovat aamiaisella ensimmäiseksi. He toivovat, että esimerkiksi EU-maat tekisivät yhteistyötä paikallisten valtioiden kanssa, jotta kauppa saadaan kaikille reiluksi.

”Afrikan ja Euroopan hallitusten on käytävä keskusteluja ja löydettävä harmonia.”

Miten Afrikan Reilun kaupan johtajien esittämä tulevaisuuden visio voisi toteutua? Se, että Afrikka tuottaisi ruokaa omavaraisesti niin itselleen kuin maailmalle? Yksi keskeinen tapa on avoin tiedon, osaamisen ja resurssien jakaminen.

”Jokaisella alueella on paikallisia tahoja, jotka tuntevat alueensa hyvin. Kun eri maiden tahot tekevät yhteistyötä, monet haasteista voidaan ratkaista”, Tongola selittää.

Tästä voisi päätellä, että yhteistyötä ei ole ollut tarpeeksi, sillä ruokakriisiä ei ole saatu hillittyä. Mitä mieltä Tongola ja Oluoch ovat: ovatko läntiset maat tukeneet Afrikkaa riittävästi?

Lyhyt vastaus on: eivät. Kysymys ei kuitenkaan ole ihan näin suoraviivainen.

”Uskomme kehitykseen, emme ruoka-apuun. Haluamme tukea, jonka avulla tuotantoamme voidaan vahvistaa kestävällä tavalla. Haluamme käydä kauppaa”, Oluoch vastaa.

Afrikan Reilu kauppa

  • Afrikan Reilu kauppa (Faretrade Africa) on tuottajaverkosto, joka edustaa Reilun kaupan tuotteita viljeleviä pientuottajia, työtekijöitä ja muita tuottajien sidosryhmiä Afrikassa ja Lähi-idässä.
  • Afrikan Reilulla kaupalla on kehitysyhteistyöohjelmia ympäri maanosaa. Suomen Reilu kauppa osallistuu Afrikassa ulkoministeriön rahoittamana 12 eri ohjelmaan.
  • Yhteistyöohjelmat sijaitsevat Keniassa, Etelä-Afrikassa, Etiopiassa, Ghanassa, Norsunluurannikolla ja Madagaskarissa. Tuotteet hankkeissa ovat: kaakao, kukat, viini, kahvi ja vanilja.
  • Hankkeiden teemat liittyvät ilmastoon, toimeentuloon, työoikeuksiin ja lasten oikeuksiin. Esimerkiksi Ghanassa on hanke, jossa edistetään lasten oikeuksia kaakaoyhteisöissä kitkemällä lapsityövoimaa. Keniassa ja Etiopiassa on puolestaan hankkeet, joiden tavoitteena on kahvintuottajien auttaminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
  • Lisätietoja Reilun kaupan (Suomi) kehitysyhteistyöprojekteista saat täältä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!