Mitä yhteistä on saunomisella, moottorisahaveistolla sekä afrikkalaisella tanssilla ja musiikilla? Ne kaikki ovat aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, jota harjoitetaan arjessa tai juhlassa.

Esimerkiksi, kun suomalainen perinnetekstiili on ryijy, aineeton perinne sen takana on ryijyn valmistus.

Museovirasto kerää esimerkkejä Elävän perinnön wikiluetteloon, josta löytyvät kaikki yllä mainitut sekä yli kaksisataa muuta perinnettä, esimerkiksi polttopallo, vapun juhlistus ja Suomen romanien lauluperinne.

”Listauksen tarkoituksena on pitää esillä perinteitä ja lisätä niiden arvostusta”, kertoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastolta.

Luettelon takana on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus.
Sen on allekirjoittanut 180 maata. Maat ovat sitoutuneet listojen lisäksi vaalimaan perinteitä esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Sopimuksen piiriin kuuluvat myös vähemmistöjen perinteet.

”Tähän mennessä listallamme on vielä aika vähän Suomen moninaisuutta heijastavia artikkeleita, mutta onneksi lista laajenee tänä vuonna myös tältä osin”, Marsio sanoo.

Tänä vuonna juhlistetaan maailmanlaajuisesti Unescon aineettoman kulttuuriperintösopimuksen 20-vuotissynttäreitä ja Euroopassa elävän perinnön teemavuotta. Marsio haastaa ihmiset pohtimaan perinteiden merkitystä omassa elämässä.

”Moni löysi perinteiden luokse pandemian aikana. Ihmiset ryhtyivät neulomaan ja metsät täyttyivät retkeilijöistä. Uskon ajatukseen, että kun tuntee omaa kulttuuriaan, voi oppia myös muista kulttuureista.”