Exoduksen maanosa, josta pakolaiset ja turvapaikanhakijat pyrkivät Eurooppaan ja muihin länsimaihin. Afrikka-kuva ja käsitys Afrikan muuttoliikkeestä kumpuaa yhä vahvasti uutisten usein esittämästä köyhyyskuvastosta ja jutuista, joissa maanosa esitetään vahvasti negatiivisten tilastojen kautta.
Moni länsimaalainen olettaa Afrikan muuttoliikkeen olevan kiihtymässä ja sen kohdistuvan ennen kaikkea länsimaihin. Länsi olettaa Afrikan muuttoliikkeen perustuvan köyhyyteen, sotaan ja ympäristön heikkenemiseen.
Mutta tutkimukset osoittavat kuitenkin päinvastaista; suurin osa Afrikan muuttoliikkeestä ei kohdistu Eurooppaan, vaan muihin Afrikan maihin. Yhtä suosittuja kuin Eurooppa ovat Aasia, Pohjois- ja Etelä-Amerikka ja Lähi-itä.
Tutkimusten mukaan suurin osa afrikkalaisista muuttaa perheen, töiden tai opintojen vuoksi. Syyt ovat siis aivan vastaavat kuin muuttoliikkeen syyt muualla maailmassa.
Ympäri maailman valtioiden kehittyessä ihmisillä on entistä enemmän resursseja ja laajempia sosiaalisia verkostoja. Ihmiset ovat myös kouluttautuneempia ja sekä median kulutus että tiedon määrä suurempia. Kun infrastruktuuri ja liikenne kehittyvät, kustannukset ja matkustamisen riskit vähenevät.
Vaikka köyhä väestökin liikkuu, se tapahtuu vaurasta väestöä harvemmin. Lisäksi vähävarainen väestö matkustaa lyhyempiä etäisyyksiä. Tästä syystä korkeasti kouluttautuneet ja kohtalaisen varakkaat maahanmuuttajat edustavat suurempaa osaa ihmisistä kansainvälisissä maahanmuuttajatilastoissa. Näin on myös afrikkalaisten kohdalla.
Afrikkalaisten maasta ja maahanmuutto toteutuukin pääasiassa mantereen sisällä. Maastamuutto mantereen sisällä on vilkkainta Länsi-Afrikassa, kuten Malissa ja Burkina Fasossa sekä eteläisen Afrikan alueella, esimerkiksi Lesothossa.
Maastamuutto Maghrebin alueella Pohjois-Afrikassa suuntautuu puolestaan pääasiassa Eurooppaan alueen historian ja maiden välisten sopimusten vuoksi. Myös väestörikkaissa Nigeriassa, Egyptissä ja Etelä-Afrikassa maastamuutto suuntautuu pitkälti mantereen ulkopuolelle. Myös melko vauraista Ghanasta ja Senegalista maahanmuuttajien määrä mantereen ulkopuolelle kasvaa.
Monet Afrikan maat ovat olleet huolissaan aivovuodosta, jonka muuttoliike voi saada aikaan.
Mutta muuttoliike Afrikassa ja Afrikasta on laskenut viime vuosien aikana. Tutkijat arvioivat, että muuttoliikkeen hiljenemisen taustalla vaikuttavat muun muassa maiden itsenäistymiset ja valtioiden rajapolitiikka. Suuri osa Afrikan maista itsenäistyi vuosien 1950 ja 1975 välillä. Ennen kolonisaation päättymistä maat, jotka kuuluivat samalle siirtomaavallalle, harjoittivat keskenään lievempää rajavalvontaa. Kolonisaation päätyttyä ja maiden itsenäistyttyä rajojen valvontaa ja maahan saapumisen kriteerejä kiristettiin. Lisäksi nationalismi nosti päätään useissa Afrikan maissa.
Vaikka konfliktit ja poliittinen epävakaus sekä ksenofobia ovat aiheuttaneet maastamuuttoa useista Afrikan maista, ovat monet maat rajoittaneet kansalaistensa lähtöä erilaisin viisumirajoituksin. Monet Afrikan maat ovat olleet huolissaan aivovuodosta, jonka muuttoliike voi saada aikaan.
Sosioekonominen kehitys ja maastamuutto sekä maastamuuton suuntautumismaat ovat kytköksissä toisiinsa. Mitä marginaalisempi ja köyhempi sisämaa on kyseessä, sitä vähemmän niiden maastamuutto on suuntautunut Afrikan ulkopuolelle. Mitä vauraampi maa – ja erityisesti jos kyseessä on rannikkovaltio – sitä todennäköisempää on, että maastamuutto on suuntautunut mantereen ulkopuolelle.
Suuri osa zimbabwelaisista on vuosien varrella suunnannut naapurimaa Etelä-Afrikkaan.
Zimbabwe on maa, joka on 1990-luvun alun jälkeen jatkuvasti menettänyt väestöään sekä naapurimaihin että mantereen ulkopuolelle. Maailmanpankin mukaan vuonna 1987 Zimbabween väestö kasvoi yli 80 000 henkilöllä, mutta vuonna 1992 maasta muutti pois jo lähes 300 000 henkeä. Vuonna 1997 määrä kasvoi yli puoleen miljoonaan ja vuonna 2002, Zimbabwen kamppaillessa vuosia jatkuneen maareformin seurauksista, maasta lähti lähes 700 000 ihmistä. Maailmanpankin tuoreimpien tilastojen mukaan Zimbabwesta muutti vuonna 2017 pois lähes 600 000 henkilöä.
Suuri osa zimbabwelaisista on vuosien varrella suunnannut naapurimaa Etelä-Afrikkaan, joka rekisteröi ja tilastoi maahan virallisesti saapuvat zimbabwelaiset. Etelä-Afrikka ei kuitenkaan tilastoi maasta poistuvia. Lisäksi suuri osa zimbabwelaisista saapuu Etelä-Afrikkaan ylittämällä rajan epävirallisesti, joten Etelä-Afrikassa asuvien ja työskentelevien zimbabwelaisten määrää on mahdoton arvioida; arviot vaihtelevat sadoista tuhansista yli kolmeen miljoonaan.
Vuonna 2002, 1,25 miljoonaa zimbabwelaista ylitti Etelä-Afrikan rajan, mutta kukaan ei tiedä tarkkaan, kuinka moni heistä on jäänyt maahan. 2000-luvun taitteessa kärjistyneen Zimbabwen taloudellisen romahduksen seurauksena zimbabwelaiset ovat muuttaneet ympäri maailman.
YK:n siirtolaistietokannan mukaan Zimbabwen diaspora on erittäin kansainvälinen: noin 20 prosenttia maasta muuttaneista on Länsi-Euroopassa. Entinen siirtomaavalta Iso-Britannia on Etelä-Afrikan jälkeen toiseksi suosituin maahanmuuttokohde. Viisi prosenttia zimbabwelaisista on Pohjois-Amerikassa, neljä prosenttia Australiassa ja kolme prosenttia muualla Afrikassa.
Toisin kuin esimerkiksi Somalian, Kongon ja Sierra Leonen sisällissotia muualle Afrikkaan ja Eurooppaan paenneet, zimbabwelaisten maasta muuttaneiden kirjo on suuri. Zimbabwesta on lähtenyt lähes yhtä paljon naisia kuin miehiä, niin lapsia kuin vanhuksia. Osa on paennut poliittista vainoa diktatuurisen valtapuolueen vuoksi, suurempi osa on lähtenyt taloudellisen kurimuksen ja heikkojen työmahdollisuuksien seurauksena.
Noin 15 miljoonan asukkaan Zimbabwen diaspora on maailman suurimpia. Vaikka diasporan todellista kokoa on lähes mahdoton arvioida, korkeimmat arviot asettavat Zimbabwen diasporan määrältään lähes yhtä suureksi kuin maan väestön.

Yksi Zimbabwesta lähteneistä on 36-vuotias Natasha Venables. Venables muutti Zimbabwesta Australiaan vuonna 2003 maassa toteutetun maareformin jälkimainingeissa. Hänen vanhempansa omistivat maatilan, josta he joutuivat luopumaan, kun presidentti Robert Mugabe määräsi suuren osan valkoisen väestön omistamista maatiloista pakkolunastettaviksi.
”Perheeni pakotettiin lähtemään. Äitiäni uhattiin aseella kotonamme ja työntekijöiden palkat varastettiin. Se oli hetki, jolloin vanhempani tunsivat turvattomuutta, ja päätimme muuttaa”, Venables kertoo Zimbabwen pääkaupunki Hararessa.
Perhe haki viisumioikeutta Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Australia myönsi viisumit, ja Venables lähti kotimaastaan 17-vuotiaana.
Venablesin vanhemmat ja vanhempi veli asuvat yhä Australiassa. Pikkuveli asuu Britanniassa. Venables itse muutti takasin Zimbabween pari vuotta sitten.
Kriisinhallintatyöhön erikoistunut Venables suoritti yliopistotutkintonsa Australiassa, mutta ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi.
”Vaikka näytän melko australialaiselta, tunsin aina oloni kotoisammaksi muissa kehittyvissä maissa. Arvoni, huumorintajuni ja koko elämänkäsitykseni ei istunut siihen yhteiskuntaan”, Venables sanoo.
Venables ystävystyi maahanmuuttajien ja monien Zimbabwesta Australiaan muuttaneiden kanssa. Hän asui Australiassa noin kymmenen vuoden ajan, mutta kriisinhallinnan työt veivät pätkissä eri puolille Aasiaa ja Tyynenmeren aluetta. Venables asui muutaman vuoden Indonesiassa, Vanuatun saarella, Kambodzhassa ja Japanissa.
Zimbabwe veti kuitenkin aina takaisin. Venables matkusti takaisin kotimaahansa muutaman vuosien välein.
”Lastenhoitajani Gogo on minulle erittäin tärkeä, hän oli iso osa lapsuuttani. Palasin Zimbabween tapaamaan häntä ja parasta ystävääni sekä silloin tällöin häiden tai muiden tapahtumien vuoksi.”
Yksi suurimmista haasteista Zimbabwen diasporan paluussa kotimaahansa on maan taloudellinen tilanne.
Venables on palannut maatilalle useita kertoja sen jälkeen, kun perhe menetti tilan ja kotinsa. Muutaman kerran uudet omistajat ovat häätäneet Venablesin ja hänen ystävänsä pois, viimeisimmän kerran uudet omistajat lähes avasivat portit vierailijoille. Venables kertoo palaavansa tilalle ja yrittävänsä keskustella kunnioittavasti uusien omistajien kanssa, koska hänen isovanhempiensa haudat ovat puutarhassa, ja hänelle on merkityksellistä käydä hautapaikalla.
Huolimatta perheen läpikäymästä traumasta, Venables palasi Zimbabween, koska hän uskoo maan vahvaan yhteisöön ja pitää Zimbabwea kotinaan.
”Tuoksut, äänet ja paikat ovat tuttuja. Lisäksi ihmisten ystävällisyys ja yhteisöllisyys on ihmeellistä”, Venables kertoo.
Venables palasi rakkauden vuoksi, ja vaikka suhde sittemmin päättyi, Venables on onnellinen paluustaan. Hän uskoo, että moni Zimbabwen diasporaan kuuluva haluaisi palata, mutta maan olosuhteet huolestuttavat.
”Moni kokee, että poliittinen ja taloudellinen tilanne ovat liian haastavia, eivätkä he halua nähdä ihmisten kärsimystä. Sekin on ymmärrettävää, koska se luo usein voimattomuuden tunteen”, Venables sanoo.
Venables kertoo tehneensä paljon ajatustyötä ja muuttaneensa asenteitaan palatessaan Zimbabween. Hän huomauttaa, että köyhyys ei välttämättä tarkoita että kaikki olisivat onnettomia – tai että ihmisillä ei olisi toimijuutta omassa elämässään.
”Yhteisöjen merkitys täällä on todella suuri, ja se on myös rikkaus.”
Venables tunnustaa kuitenkin olevansa onnekas. Mikäli maan tilanne heikkenisi tai työmahdollisuudet vähenisivät, hänen on mahdollista muuttaa pois Australian tai Irlannin passin turvin.
”Minulla on vaihtoehtoja, se on etuoikeus. Australia ja Irlanti ovat kuitenkin kakkosvaihtoehtoja, haluan kotini olevan täällä.”
Venablesin mukaan yksi suurimmista haasteista Zimbabwen diasporan paluussa kotimaahansa on maan taloudellinen tilanne. Moni lähtenyt ei usko voivansa löytää riittävän hyvin palkattua työtä. Hän arvioi, että toinen tekijä on sopeutuminen ylipäätään; vuodet tai vuosikymmenet maan ulkopuolella muokkaavat omaa identiteettiä, ja sopeutuminen kovia kokeneeseen maahan voi tuntua vaikealta.
”Täällä on paljon hurjia epävarmuustekijöitä ja hallinnon korruptio tekee elämästä hankalaa. Moni eli kovin erilaisessa Zimbabwessa maan kukoistuksen aikaan, ja tilanne on nyt erilainen. Joudun itsekin nipistämään itseäni ja muistuttamaan, että tämä on kuin uusi maa”, Venables sanoo.

Nelikymppinen Chandi Danha muutti Zimbabwesta vuonna 2001. Euroopan kautta Yhdysvaltoihin suunnannut Danha muutti maasta opintojen ja töiden vuoksi. Danha opiskeli Havaijin yliopistossa biologiaa ja biotekniikkaa.
”Isäni maksoi yliopisto-opintoni, urapolkuni tähtäsi hammaslääketieteeseen”, Danha kertoo.
Kandin tutkinnon suoritettuaan Danha vaihtoi Yhdysvaltain Georgia State -yliopistoon, jossa hän viimeisteli maisterintutkintonsa stipendin turvin. Tämän jälkeen hän piti pari välivuotta ja muutti Kaliforniaan. Lääketieteen sijaan Danha oli kiinnostunut bisneksestä ja markkinoinnista, joten hän teki yliopistossa kurssin kirjanpidosta ja valmistuttuaan perusti veroihin keskittyvän kirjanpitoyrityksen.
”Tiesin jo yliopistossa opiskellessani, etten aio työllistyä lääketieteen ja biokemian parissa. Kirjanpito kiinnosti minua huomattavasti enemmän.”
Danha työskenteli kirjanpidon parissa noin vuosikymmenen, kunnes yhtäkkiä uusi uramahdollisuus avautui: Etelä-Kaliforniaan oltiin avaamassa Amazonin uutta varastoa, ja Danhan ystävä suositteli miestä siirtymään logistiikan pariin. Pian hän oli perustanut kuljetusyrityksen Amazon pääasiakkaanaan.
”Työskentelin Amazon asiakkaanani kaksi vuotta, jonka jälkeen siirryin tekemään FedExin toimituksia. Nyt hallinnoin paitsi omia kuorma-autojani, myös muiden yritysten autoja.
Danha näkee, että logistiikka voisi olla ala, joka mahdollistaisi osittaisen paluun Afrikkaan ja Zimbabween. Danha on vieraillut kotimaassaan vain kolmesti lähtönsä jälkeen, mutta haaveilee siitä, että voisi jakaa aikansa paremmin Yhdysvaltojen ja Zimbabwen välillä. Danhalla on nyt Yhdysvaltain kansalaisuus, joka helpottaa maiden välillä liikkumista.
”Tunnen oloni sekä amerikkalaiseksi että zimbabwelaiseksi. Elin Zimbabwessa 18 vuotta, Yhdysvalloissa nyt yli 20 vuotta. Lapseni ovat Yhdysvalloissa, joten haluan asua molemmissa”, Danha kertoo.
Mustana Yhdysvalloissa ei koskaan koe oloaan täysin turvalliseksi. Rauhallisuus on minulle sitä, että koen täyttä vapautta olla kuka olen ympäristössäni.
Danha vahvistaa saman kuin Venables; muuttuneen Zimbabwen järjestelmän hahmottaminen maan taloudesta ja useista valuutoista siihen, miten arki toimii on haastavaa.
”Tarvitsen aikaa oppiakseni ja ymmärtääkseni millainen esimerkiksi maan yrityskulttuuri on. Miten ihmiset ajattelevat bisneksessä, ja miten asiat hoituvat.”
Danha kertoo, että Kaliforniassa ollessaan hän ikävöi tunnetta, ettei hänen tarvitse jatkuvasti katsoa olkansa yli ja yhteisöllisyyttä, jonka hän kokee Zimbabwessa olevan läsnä.
”Mustana Yhdysvalloissa ei koskaan koe oloaan täysin turvalliseksi. Rauhallisuus on minulle sitä, että koen täyttä vapautta olla kuka olen ympäristössäni. Afrikassa ihmiset nauttivat elämästä, ja ihmisten välinen kommunikaatio on aitoa”, Danha sanoo