Kirja. Meikattu nainen seisoo kadulla ja nostaa hameensa helmaa. Auto lipuu kohdalle, ja nainen kumartuu miehen arvioitavaksi. Neuvotellaan hinnasta. 

Tällainen tilannekuva prostituutiosta on tuttu esimerkiksi elokuvista. Tilastot kertovat ihmiskaupan olevan maailmanlaajuinen rikollisuuden muoto, mutta uhrien äänet ja kasvot puuttuvat. Kristiina Markkasen Nimeni on Itohan antaa ansiokkaasti ihmiskaupan uhrille mahdollisuuden kertoa tarinansa. 

Teos kertoo Nigeriasta Italiaan ihmiskaupan uhriksi 15-vuotiaana päätyneen Itohan Okundayen tarinan, josta olemme Maailman Kuvalehdessäkin voineet lukea. Köyhyydessä elävästä tytöstä uusi elämä Euroopassa kuulostaa houkuttelevalta. Niinpä Italiassa asuva sukulainen saa houkuteltua tytön matkaan. Italiassa Itohanille paljastuu karmea totuus: hän on velkaa matkajärjestelyistä 40 000 euroa. Velka maksetaan myymällä seksiä.

Myöhemmin Okundaye tulee myös raskaaksi, päätyy Suomeen, ja saa lapsen. Kirja kuvaa myös oleskelulupaprosessin kiemuraisuutta. Ääneen pääsevät Okundayen lisäksi Markkanen, naisen Suomessa asuvat tuttavat ja asiantuntijat. 

Vaikka teos antaa äänen yhdelle ihmiskaupan uhrille, kirja kuvaa ilmiötä laajemmin. Nigeriasta Eurooppaan suuntautuva ihmiskauppa on ongelma, jolla on kymmeniä tuhansia uhreja. Teosta voisikin luonnehtia elämäkerrallista ainesta sisältäväksi tietokirjaksi. Samalla kirja on sukellus Nigerian historiaan ja kulttuuriin. 

Erityisen kiinnostavaa on kuvaus tytön elämästä ja vaihtoehdottomuudesta Nigeriassa. Okundayen kodissa eletään kaaoksen keskellä perheessä, jossa isällä on monta vaimoa. Teos tarjoilee syitä siihen, mitkä asiat ylläpitävät ihmiskauppaa Nigerian ja Euroopan välillä. 

Lukijalle avataan esirippu tytön sisäiseen maailmaan. Ihmiskaupan uhri menettää minuutensa, elämä on roolin esittämistä: Okundayesta tulee öisin ”Sharon”. ”Siinä elämässä oppii valehtelemaan, olemaan hiljaa tai sanomaan mitä tahansa. Omaa itseä ei enää ole.”

Ennen kaikkea Nimeni on Itohan on nuoren naisen kasvutarina. Teoksen merkittävä ansio on se, että vaikka Okundayen tarina on sarja raskaita kokemuksia, ei teos uhriuta häntä. Okundaye ponnistaa tarinassaan aktiiviseksi toimijaksi ja selviytyjäksi, jonka rohkeuden ansiosta Maahanmuuttovirasto Migri on tarkistanut käytäntöjään.

Samalla teos nousee ainutlaatuiseksi puheenvuoroksi ihmiskauppaa ja siirtolaisuutta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.