Maailmaamme on rakennettu vuosisatoja. Elämämme pohjaa ajatukseen edistyksestä, jossa ihminen kehittää asioita lineaarisesti toistensa päälle järkevästi ja tehokkaasti. Markkinoille tulee jatkuvasti tarkempia sähköhammasharjoja, ohuempia televisioita, nopeampia videoyhteyksiä ja edullisempia rakennusmateriaaleja.
Älykkyydellemme, teknologiselle kehitykselle ja vauraudelle ei ole mielikuvituksessamme päätepistettä. Ihmisen tahto ja kyvyt ylittävät maapallon fyysiset esteet.
Modernismi on keskiajan jälkeen alkanut aate, jolle länsimainen elämäntapa rakentuu. Sen vastakohtaa edustavat menneet tai muunlaiset elämisen tavat, joissa poikkeavat ja kummallisetkin ajattelut ja käyttäytymiset ovat vallalla. Läpi historiaan olemme halunneet tyrehdyttää, hallita, tai tehdä rahaa niillä. Voimme esimerkiksi tehdä joogasta clean girl -bisneksen ja unohtaa täysin, missä sen juuret ovat.
Modernismi katkoo juuria perinteisiin ja kulttuureihin.
Modernissa yhteiskunnassa elämme illuusiossa siitä, että olemme erillisiä paitsi muusta luonnosta, myös köyhyydestä ja kurjuudesta. Kokemuksellisesti modernin erillisyyden illuusio on sitä vahvempi, mitä ylemmässä yhteiskuntaluokassa elämme. Poiskatsominen on välttämätöntä, jotta luotto moderniin projektiin voi jatkua.
Moderni edistys on aikanaan verhottu sivistykseksi, mutta tähän harhaan ei pidä astua.
Jos seuraava askel ihmiskunnan kehityksessä on pako avaruusasemille ja koneellistettu vuorovaikutus, en halua mukaan. Rakastan maapalloa, ihmisyyttä ja sen elämän runsautta, enkä kaipaa muualle. Niiden tuhoaminen ei ole sivistystä.
Modernissa yhteiskunnassa teknologia näyttäytyy ihmisiä palvelevana ja edistystä vauhdittavana tekijänä. Teknologinen kehitys on puheissamme poikkeuksetta positiivinen asia riippumatta siitä, mitä päämääriä teknologia palvelee. Juuri nyt sillä on enenevissä määrin pyrkimyksiä hiljentämiseen ja väkivaltaan esimerkiksi valvontakapitalismin myötä.
Nuo pyrkimykset piiloutuvat meiltä viihteen ja kehityksen nimissä. Olen hyvin epäkiinnostunut yhdestäkään tekoälykuvahaasteesta tai tavoista automatisoida LinkedIn-päivityksiä.
Modernismi suhtautuu ahnehtien tai vihamielisesti poikkeuksiin. Se pakottaa omituisuudet rajojen sisään ja laatikoihin. Kun muutat suurkaupunkiin, muistakin jättää vanhanaikainen kotiseutu (tai kotimaasi!) taaksesi. Modernismi katkoo juuria perinteisiin ja kulttuureihin. Niinpä modernia on näyttää samalta, kuulostaa samalta, maistua samalta ja käyttäytyä samoin. Elintila loppuu, jos ei mukaudu.
Modernismi on pyramidihuijaus. Sen tarkoitus ei ikinä ollut vaurastuttaa kaikkia vaan saada sen osallistujat uskomaan niin, sillä modernismi lupaa myös keventää, helpottaa ja tehostaa elämää. Kaiken epäsiistin, omituisen ja epämukavan voi ohittaa tai ostaa pois.
Voimme lukea kirjoja kaukosäätimellä, tilata einekset kotiin sadekelillä, jättää vastaamatta epämiellyttävälle tyypille ja shoppailla lapsillemme paremman koulun.
Moderni yhteiskunta on häntäänsä syövä käärme, jonka rikkain promille suunnittelee omaa pakomatkaansa.
Vastoin edistyksen odotusta, modernin projektin myötä tulemmekin yksinäisemmiksi, vihaisemmiksi ja uupuneemmiksi. Modernissa projektissa elämme sairastuttavassa yltäkylläisyydessä. Kun annamme pois ihmisenä olemisen epämiellyttävyyden ja kitkan, ei mukavuuskaan tunnu mukavalta.
Mistä sitten syntyisi tunne, että elämällä on väliä?
Monilla mittareilla elämme ihmisen luoman kehityksen korkeinta kukoistusta. Samalla olemme äärimmäisen herkistyneitä ja haavoittuvia romahduksen pelon edessä. Edistyksen irvikuva lienee sellainen, jossa vakaus nojaa näin ohueen pohjaan. Moderni yhteiskunta on häntäänsä syövä käärme, jonka rikkain promille suunnittelee omaa pakomatkaansa.
Kun puhumme maailman lopusta, puhumme itseasiassa meidän modernin maailmamme lopusta. Ehkä siksi teknoveljetkin suunnittelevat pakoa ulkoavaruuteen. Moderni on tulossa tiensä päähän, ja siksi he pakenevat. Minä toivotan heille hyvää matkaa ja jään rakentamaan maailmaa, joka rakastaa poikkeuksia, elämän runsautta, kitkaa ja kummallisuuksia.
Tätä tekstiä kirjoittaessa olen lukenut Naomi Kleinia ja Astra Tayloria, Jason Hickeliä ja Sally Daviesia.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden kustantajan Fingon ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija.