Setara (nimi muutettu) herää edelleen joka aamu herätyskellonsa helinään. Hän poimii yliopiston opiskelijakorttinsa kirjojensa joukosta, tuijottaa sitä hetken ja asettaa sen hiljaa takaisin paikoilleen.
Oppikirjat makrotaloudesta, tilastotieteestä ja talousjohtamisesta keräävät pölyä hänen pöydällään.
Setarasta piti tulla taloustieteilijä. Hän suunnitteli työskentelevänsä jonakin päivänä Parwanin maakunnan johtavissa talousalan yrityksissä. Jos kaikki olisi sujunut suunnitelmien mukaan, hän olisi jo valmistunut opinnoistaan ja hakenut töitä talousalan koulutettuna osaajana. Mutta jo yli neljän vuoden ajan yliopiston ovet ovat pysyneet kiinni.
Talibanien valtaantulo pysäytti kaiken. Setara on yksi miljoonista afgaanitytöistä, joilta koulutus estettiin. Päätös ei ole vaikuttanut ainoastaan nuorten naisten arkeen ja elinpiiriin vaan kokonaisten sukupolvien tulevaisuuteen. Kun yliopistot suljettiin tytöiltä ja naisilta, unelmat riippumattomuudesta ja valoisammasta tulevaisuudesta sammuivat.
Setara opiskeli taloustieteitä 26-vuotiaana kolmatta vuotta, kun opintomahdollisuudet katkaistiin. Mutta hänen tarinansa ei päättynyt siihen.
Kaksi vuotta sitten hän menetti isänsä, ja nyt viisihenkisen perheen toimeentulo on hänen sekä hänen äitinsä ja 17-vuotiaan sisarensa harteilla. Sisarkin pakotettiin lopettamaan opintonsa. Perheeseen kuuluvat tyttöjen lisäksi 12- ja 14-vuotiaat veljet.
Setara viettää nyt enimmän osan ajastaan kotona opettaen sisariaan, eikä hän tiedä, voiko milloinkaan palata yliopistoon.
Toimeentulon Setara hankkii ompelukoneensa avulla. Se korvaa opiskelukirjat. Kotiin on kasvamassa ompelimo.

“Kun menetimme isäni, meillä ei ollut ketään, joka olisi ylläpitänyt perheen taloutta. Apua ei löytynyt edes lähisukulaisten joukosta. Keskustelimme äitini kanssa tilanteesta ja päätimme perustaa pienen ompelimon, tai oikeastaan räätälöintiyrityksen.”
“Nyt jokainen ompelemani vaatekappale, olkoon se vaikka yksinkertainen asuste, arjen vaate tai lasten pukine, auttaa hankkimaan rahaa. Tällä tavalla voin hieman auttaa perhettäni.”
Setaran äiti halusi auttaa tytärtään löytämään tien eteenpäin elämässä. Äiti sisusti pienen huoneen ulko-oven lähettyville ompelimon pikkuiseksi työpajaksi ja osti ompelukoneen. Sen hän rahoitti myymällä kaksi kultaista vihkisormustaan. Tämän päätöksen hän teki rakkaudella toivoen, ettei hänen tyttärensä jäisi työttömäksi tulevaisuudessa.
Uusi työ on paljon enemmän kuin vain tulonlähde. Setara opettaa ompelutaitoja nuorille naisille, joilta on kielletty koulutus. Se antaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Setara opettaa joka päivä nuorille naisille ompelutaitoja kahdessa sessiossa. Yksi pidetään aamulla ja toinen iltapäivällä. Kumpikin koulutusrupeama kestää pari-kolme tuntia kerrallaan. Oppilaita mahtuu kerralla mukaan noin kymmenen, koska työpajan tilat ovat rajalliset.
Viimeisen parin vuoden aikana yli 30 nuorta naista on saanut opetusta. Monet olivat saaneet oppia myös naapureiltaan ja ystäviltään sekä suosituksia aiemmilta opiskelijoilta. Jotkut heistä tekevät jo ompelutöitä omissa kodeissaan.
Perheet eivät vastusta tytärtensä osallistumista työpajoihin, koska ne on tarkoitettu vain naisille ja työ tapahtuu kodeissa. Setara laskuttaa oppijoiltaan pienen maksun. Jos joillakin ei ole varaa näihin maksuihin, he saavat ohjauksensa maksutta.
Ensin opetellaan perusasioita, kuten kankaiden leikkaamista, nappien ompelua ja yksinkertaisia ompeleita, kunnes siirrytään naisten vaatteiden kokoamiseen.

Setara hyödyntää työpajoissa ylijääneitä tarvikkeita ja kankaita, ettei opiskelijoille tulisi yllättäviä kustannuksia.
”Käytän asiakkailtani ylijääneitä kankaita oppilaitteni hyväksi. Näillä pienilläkin palasilla he voivat harjoitella leikkaamista, nappien ompelua ja muita vaatevalmistuksen perustaitoja.”
Pieni työpaja ei ole vain ompelupaikka. Siitä on tullut toivon, itseluottamuksen ja uuden oppimisen tila. Setara haluaa laajentaa työpajojensa toimintaa niin, että yhä useammat tytöt oppivat ja voivat ehkä jopa ansaita tuloja tekemisellään.
Setara ei ole ainoastaan perheensä leivänhankkija, hänestä on kasvanut roolimalli. Häntä seuraamalla useat tytöt ja naiset uskovatkin siihen, että vaikeissakin olosuhteissa on mahdollista olla vahva, oppia uusia asioita ja rakentaa itselleen uusia mahdollisuuksien polkuja.
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä. Samoin salataan haastateltavien oikeat nimet.