Tarina on meille kaikille tuttu: talouskasvua tarvitaan, jotta hyvinvointi lisääntyy. Tähän ajatukseen nojaa koko talousjärjestelmä.

Tarinassa on eräs ongelma: sillä ei ole tieteellistä perustaa. Tutkimusten mukaan talouskasvu ei Suomessa eikä muissakaan teollisuusmaissa ole lisännyt ihmisten hyvinvointia enää vuosikymmeniin.

Nykyisen kaltaiselle kasvulle on joka tapauksessa alettava miettiä vaihtoehtoja, sillä talouskasvu on ollut hidasta jo pitkään. Maailmanpankki ennustaa 2020-luvusta “menetettyä vuosikymmentä”. Esimerkiksi Suomessa talous ei kasva vuonna 2024 lainkaan, arvioi Suomen Pankki.

Olemmeko matkalla kohti kasvun jälkeistä aikaa?

“Kyllä se siltä vaikuttaa. Haluamme tai emme, niin kutsutun helpon kasvun aika alkaa olla ohi”, sanoo ekologisen taloustieteen tutkija Kristoffer Wilén.

Kuluneen vuosisadan talouskasvun on mahdollistanut pitkälti fossiilienergia. Nyt halpaa ja helposti käytettävää öljyä on yhä vaikeampi löytää.

“Jos yritämme saada kasvua väkisin aikaan, negatiiviset haittavaikutukset tulevat olemaan liian suuret. Vaikka öljyä olisikin rajattomasti saatavilla, emme voi enää polttaa sitä.”

Fossilisten polttoaineiden mahdollistamaa kasvun aikaa kutsutaan fossiilikapitalismiksi. Fossiilikapitalismi on eräänlainen paranteesi: lyhyt, epänormaali ajanjakso historiassa.

“Olemme ruvenneet pitämään normaalina jotain, joka on oikeastaan täysin epänormaalia. Tällainen ajanjakso, kun fossiilisia on voinut polttaa nopeasti, on ollut ihmiskunnan historiassa vain lyhyt hetki. Nyt se on tulossa tiensä päähän”, Wilén sanoo.

Samalla ekokriisin kustannusvaikutukset alkavat näkyä koko ajan enemmän. Potsdam Institute for Climate Impact Research on arvioinut, että vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen korjaus vie liki viidenneksen maailman bruttokansantuotteesta.

On hullua olettaa, että kaikki voisi jatkua kuten ennenkin.

On siis perusteltua olettaa, että jatkossa talouskasvu käy yhä vaikeammaksi. Silti kasvun kyseenalaistamista pidetään yhä idealistisena. Ei ehkä kannattaisi, sanoo Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Tuuli Hirvilammi.

“On hullua olettaa, että kaikki voisi jatkua kuten ennenkin. Nyt tarvitaan realistinen lähestymistapa, joka pohjautuu faktoihin ja uskaltaa katsoa tosiasioita silmiin.”

Tällaisella lähetymistavalla on nimi: postgrowth, suomeksi kasvun jälkeinen talous. Postgrowthin ytimessä on ajatus siitä, että talouden päämäärien täytyy muuttua: ei taloutta kasvun vaan hyvinvoinnin vuoksi. Hyvinvointia pitää luoda maapallon kantokyvyn rajoissa.

“Emme voi enää pyöritellä finanssimarkkinoiden liikkeitä irrallaan todellisuudesta. Kaiken talouden pohjalla ovat energiat, luonnonvarat ja ekosysteemit. Ne ovat meidän hyvinvointimme edellytys.”

Nykyisessä kasvuun pohjautuvassa taloudessa ekokriisiin voi vastata vain yhdellä tapaa: irtikytkennällä. Irtikytkennäksi kutsutaan tilannetta, jossa bruttokansantuote jatkaa kasvamistaan mutta haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät.

Asiassa on yksi mutta. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että tällainen olisi mahdollista. Lukuisat mallinnokset osoittavat, että jos talous kasvaa oletusten mukaisesti, Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia päästötavoitteita on hyvin vaikea toteuttaa.

“Tämä yhtälö on mahdoton ratkaista ilman rohkeita uudistuksia”, Hirvilammi sanoo.

Suomessa ja EU:ssa päästöjä on onnistuttu kytkemään irti vain osittain. Talouskasvun yhteyttä luonnonvarojen käyttöön ja luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen taas ei ole pystytty irtikytkemään missään.

Erilaisia huiputustemppuja voi toki yrittää – ja on yritetty.

“Irtikytkentä näyttää tilastoissa hyvältä, jos kaikki likainen tuotanto siirretään pois omasta maasta. Silloin se ei näy oman maan tuotannossa”, Kristoffer Wilén sanoo.

Paljon parjatut kiinalaisten päästöt ovat suurelta osin länsimaisten kuluttajien päästöjä, myös suomalaisten. Pelkästään elokuussa 2024 suomalaiset ostivat kiinalaisista verkkokaupoista 3,2 miljoonaa tuotetta.

Parhaiten yhteiskunnan tilaa luonnehtii sana kasvuriippuvuus. Kuten kaikista riippuvuuksista, myös tästä on vaikea päästä irti.

”Kasvuriippuvuus on syvällä yhteiskunnan rakenteissa. Julkisten palveluiden rahoitus on viritetty kasvuhakuisen palkkatyön ja kulutuskeskeisen elämäntavan varaan”, Tuuli Hirvilammi sanoo.

Riippuvuuden purkamista vaikeuttaa entisestään se, ettei sitä nähdä ongelmana.

“Kasvun pakkoa ei ole lähdetty riittävällä tavalla haastamaan, eikä sitä kyseenalaisteta julkisesti juuri lainkaan. Se on kuin lukko, joka estää kaikkia muita uudistuksia.”

Kyse ei ole vain siitä, että julkinen talous tarvitsee kasvua. Kyse on kokonaisesta maailmankuvasta ja ajattelutavan hegemoniasta.

“Haluamme talouskasvua, koska ajattelemme sen yhdistyvän edistykseen ja hyvinvointiin.”

Kasvu on siis reaalitaloutta, ajattelutapoja – ja valtaa.

“Kasvuriippuvuutta pitää yllä se, että rikkailla on kapitalistisessa maailmanjärjestelmässä eniten valtaa. Niillä, jotka hyötyvät kasvuhakuisesta taloudesta eniten, on kaikkein voimakkain ääni.”

Hirvilammen mukaan tarvitaan kokonaisvaltaista rakennemuutosta: ekologista jälleenrakennusta kohti ekohyvinvointivaltiota.

Jollain julkiset palvelut pitää kuitenkin rahoittaa. Postgrowth-ajattelussa visioidaan nykyistäkin laajempaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Mistä rahat?

Ekologisen talouden väitöskirjatutkijan Anni Marttisen mukaan kyse ei ole siitä, etteikö rahaa olisi, vaan siitä kenellä raha on. Maailmassa on nykyään paljon enemmän rahaa kuin hyvinvointivaltioiden perustamiseen aikaan.

Se on kuitenkin yhä harvempien käsissä. Maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet ihmiskunnasta.

“1980-luvulta lähtien valta on annettu yksityiselle omistukselle. Ennen valtiot olivat rikkaampia kuin yksityishenkilöt, mutta nykyään Elon Musk on rikkaampi kuin Yhdysvaltain valtiovarainministeriö”, Marttinen muistuttaa.

Talouskasvun merkittävimpänä etuna pidetään kasvaneita verotuloja valtiolle. Veroparatiisit, verosuunnittelu ja veronkierto kuitenkin mutkistavat kuviota.

Arvioiden mukaan kymmenen prosenttia maailman bruttokansantuotteesta on piilossa veroparatiiseissa. Eikä veroja makseta tarpeeksi sielläkään, missä pitäisi. Kun uutissivusto ProPublica sai vuonna 2021 haltuunsa Yhdysvaltojen rikkaimpien salaisia verotietoja, paljastui karu totuus. Amerikan neljä rikkainta maksoivat keskimäärin vain prosentin verran veroja.

“Niin kauan kuin emme tee varallisuuden uudelleenjakoa, emme pääse ekologiseen jälleenrakennukseen. Se on pelkkää juhlapuhetta”, Marttinen sanoo.

Samalla Marttinen toivoisi myös lisää puhetta kasvun laadusta, ei vain määrästä.

“Ajatus ei ole pelkästään se, että kasvu loppuu, vaan että sen muoto muuttuu. Kun rahaa ohjataan esimerkiksi soteen ja cleantechiin, pääsemme materiaali-intensiivisestä kasvusta laadullisesti parempaan.”

Ehkäpä suurin yksittäinen ongelma on talouden mittareissa. Anni Marttisen mielestä bruttokansantuote saisi jäädä jo historiaan – tai ainakin sen vajavaisuus täytyisi ymmärtää.

“BKT arvottaa oudolla tavalla yhteiskunnan hyvinvointia. Sairaalasänky näkyy samanlaisena lisäyksenä kuin asetuotanto. Olemme rakentaneet talousmallin, joka on täysin sokea sille, mistä hyvinvointi oikeasti muodostuu”, Marttinen sanoo.

Vaihtoehtoiset mittarit sen sijaan ottavat paremmin huomioon hyvinvoinnin ja taloudellisesta toiminnasta syntyvät haitat. Yksi tällainen mittari on Genuine Progress.

Tilastokeskuksessa on laskettu, miltä Suomen talouskasvu näyttää Genuine Progressin näkökulmasta. Tulos on hätkähdyttävä. Vielä 1980-luvun puoliväliin asti BKT ja Genuine Progress kulkivat käsikkäin. Sen jälkeen Genuine Progress jämähti paikoilleen.

“Haitat ovat kasvaneet nopeammin kuin hyödyt. Sellaista todellista kasvua, jossa olisi kysymys hyvinvoinnin lisäämisestä, ei ole tapahtunut enää neljäänkymmeneen vuoteen”, Kristoffer Wilén sanoo.

Anni Marttinen kehottaa tarkastelemaan, millaista valtaa valtiovarainministeriöissä käytetään. Marttisen mukaan siellä on paljonkin valtaa päättää, millaisia mittareita ja malleja analyysien ja suositusten pohjalla käytetään.

“Nykyiset mallit ovat osin vanhentuneita, eivätkä aja ekologisen jälleenrakennuksen asiaa. Ekonomit ovat tehneet malleja, on dataa ja indikaattoreita, mutta niitä ei haluta käyttää. Siinä on kyse vallasta ja ihan tietoisesta politiikasta.”

Maailmalta tulee nyt iso viesti, että talous on muuttumassa.

Fossiilitalouteen pohjaava kasvumalli on jäänyt historiaan. Näin lausui Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen toukokuussa 2023, osana Euroopan parlamentissa järjestettyä Beyond Growth -konferenssia.

Puheenvuoroa on pidetty merkittävänä, jopa käänteentekevänä.

“Nyt kun ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä yhä vahvemmin, tuntuu että uudenlaiselle ajattelulle on vakavampaa tilausta”, Tuuli Hirvilammi sanoo.

Hirvilammin tutkimusryhmä on mukana kolmessa suuressa EU-hankkeessa. Tutkimuksen rahoittamista voi pitää merkkinä siitä, että vaihtoehtoja kaivataan.

Myös Anni Marttinen on toiveikas sen suhteen, että muutos on tulossa.

“Maailmalta tulee nyt iso viesti, että talous on muuttumassa. On jo yleinen konsensus, että vanhat mallit eivät toimi, ja samalla käynnissä on sukupolvenvaihdos. Kun uusia malleja saadaan eteenpäin, päättäjät ottavat muutoksesta kiinni”, Marttinen uskoo.

Uusia hyvinvointitalouden indikaattoreita on otettu käyttöön Walesissa, Skotlannissa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Bruttokansantuote hylättiin Uudessa Seelannissa jo vuonna 2018. Merkkejä samasta näkyy myös Ruotsissa, Belgiassa, Italiassa ja Espanjassa.

Mutta entä Suomessa? Marttinen lähettää Orpon hallitukselle kipakat terveiset.

“Progressiivinen ajattelu on jo valtavirtaa muualla, mutta kun viestin tuo Suomeen, se kaikuu kuuroille korville. Tässä kun jarrutellaan, voidaan menettää paljon taloudellista potentiaalia.”

Orpon hallitus on nostanut suurimmaksi politiikkatavoitteekseen valtionvelan suitsimisen. Jos katsotaan dataa, muissa EU-maissa ollaan velkaantumista enemmän huolissaan esimerkiksi epätasa-arvosta ja ilmastonmuutoksesta.

“Muualta tullaan Suomeen ihmettelemään, miten talouskuri on pysynyt täällä tällaisessa asemassa. Täällä ollaan jumissa 90-luvulla.”

Marttisen mukaan ekologista jälleenrakennusta pitäisi verrata maailmansotia seuranneeseen jälleenrakennukseen.

“Tämän pitäisi yhdistää kaikki ihmiset yli puoluerajojen. Jos emme uudista, tulevaisuutta ei ole. Tavoista voidaan neuvotella, mutta tavoitteen pitää olla yhteinen. Suunta on selvä, ja ne jotka eivät ole tässä junassa mukana, tippuvat kyydistä.”