YK:n uuden pääsihteerin on sanottu perivän aina jonkin kriisin. Seuraavalla, tammikuussa virkaansa astuvalla pääsihteerillä, on edessään kuitenkin aivan erityisen suuren kriisin ratkaiseminen.

”Seuraava pääsihteeri perii jotain syvempää kuin sarjan kriisejä. Hän perii luottamuskriisin, joka kohdistuu monenkeskiseen järjestelmään sinänsä”, tiivistää Farah Munayer, globaalin etelän ajatushautomoja edustavan Southern Voice -verkoston strategiakoordinaattori. 

Maailmalla riittää nyt kriisejä: YK:lla on akuutti rahoituspula. Turvallisuusneuvosto ei saa eripuraisuutensa takia päätöksiä tehtyä, ja koko kansainväliseen sopimiseen perustuvaa järjestelmää haastetaan Venäjän ja Yhdysvaltain johdolla. Samalla pitäisi ratkaista ilmastonmuutos, luontokato, eriarvoisuus ja konfliktit. 

”Ainakin tehokkuuden parantaminen tulee olemaan pääsihteerin agendalla – ja samalla luottamuksen palauttaminen maailmanjärjestöön ja toivottavasti myös suurvaltojen välille. Koko YK:n toimintaa leimaa kuitenkin polarisaatio ja se, että se ei pysty tuottamaan niitä palveluita, joita se on luvannut”, arvioi myös Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja, tutkija Katja Creutz. 

YK:n 15-jäseninen turvallisuusneuvosto on jo aloittanut salaiset koeäänestykset seitsemästä pääsihteeriehdokkaasta. Se esittelee ehdokkaansa todennäköisesti syys- tai lokakuussa yleiskokoukselle, joka äänestää valinnasta.

Turvallisuusneuvosto äänestää niin monta kertaa, että joku ehdokkaista saa vähintään yhdeksän ääntä eikä yksikään viidestä pysyvästä jäsenmaasta käytä veto-oikeuttaan tätä vastaan. 

Tähän mennessä äänestyksiä on ollut yksi. Julkisuuteen vuodettujen tietojen mukaan eniten puoltoääniä heinäkuisessa äänestyksessä sai Costa Rican asettama Rebeca Grynspan. Hän johti ennen ehdolle asettumistaan YK:n kauppa- ja kehitysjärjestöä UNCTADia ja oli mukana Mustanmeren viljasopimuksen neuvottelemisessa Ukrainan sodan alussa. 

Tulos on jonkinlainen yllätys, sillä pienenä ennakkosuosikkina oli kansainvälisen ydinenergiajärjestön johtaja Rafael Grossi, Creutz sanoo.  

Melkein kuka tahansa voi kuitenkin yhä tulla valituksi, sillä äänimäärissä ei ole suuria eroja. Epätodennäköisimpiä voittajia ovat eniten vastustavia ääniä saaneet Senegalin Macky Sall, Ugandan Olara Otunnu sekä Chilen Michelle Bachelet. Bachelet on toiminut YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna, mikä ei ole kaikkien suurvaltojen mieleen. 

”Bachelet’n ihmisoikeustausta ei houkuttele Kiinaa, ja myös Yhdysvaltain republikaanit ovat sanoneet, että häntä vastaan pitäisi äänestää, koska hänen aborttinäkemyksensä eivät mene yhteen republikaanien kanssa. Hän on voimakastahtoinen nainen, joka on edistänyt sellaista agendaa, jota kaikki suurvallat eivät halua”, Creutz luonnehtii. 

Toisaalta on varsin todennäköistä, että YK:n seuraava pääsihteeri tulee olemaan joku Bachelet’n kaltainen, eli latinalaisamerikkalainen nainen. Heitä on ehdolla neljä. Yleiskokous on suositellut asettamaan ehdolle naisia, ja epävirallisen säännön mukaan nyt olisi Latinalaisen Amerikan vuoro. 

“Naisen valinta olisi nyt paikallaan. Se varmasti palauttaisi etenkin monen pienen valtion ja kansalaisyhteiskunnan uskoa järjestöön”, Creutz huomauttaa. 

Pääsihteeri tulee myös pitkästä aikaa edustamaan globaalia etelää; edellinen tällainen pääsihteeri oli vuosina 1997–2006 virassa ollut Ghanan Kofi Annan.

Globaalin etelän painoarvo on maailmanpolitiikassa kasvanut, Munayer muistuttaa. Niissä sijaitsevat monet tulevaisuuden kannalta tärkeät resurssit: kriittiset mineraalit, biodiversiteetti ja hiilinielut. Niiden väestö ja samalla markkinat kasvavat, ja suurvallat haluavat niitä kumppaneikseen. 

”Sillä, että pääsihteeri tulee Latinalaisesta Amerikasta tai globaalista etelästä, on väliä. Mutta se, mistä ihminen tulee, on vain osa kokonaisuutta. Hänen täytyy muuttaa globaalin etelän kasvava painoarvo suuremmaksi vaikutusvallaksi YK:n painopisteisiin ja päätöksiin”, Munayer sanoo. 

Juuri nyt valintaprosessissa jännitetään turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan eli Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Ranskan kantoja, sillä ne voivat estää kenen tahansa valinnan veto-oikeudellaan. 

Toistaiseksi niiden kannoista ei tiedetä mitään. Ehkä juuri siksi tunnelma on hieman odottava, ”hajuton ja mauton”, Creutz kuvaa. 

”Kaikki odottavat, tekevätkö Yhdysvallat ja Trump jonkun siirron.” 

Trumpin näkyvin ulostulo on ollut toistaiseksi se, että hän on mediatietojen mukaan ehdottanut pääsihteeriksi kansainvälisen jalkapalloliiton eli Fifan pääsihteeriä Gianni Infantinoa. Tämä hiljattain herättänyt pahennusta myös oman järjestönsä sisällä ehdottamalla jalkapallon MM-kisojen osittaista kaupallistamista. 

Pääsihteerin valinta kiinnostaa myös Venäjää ja Kiinaa, Creutz sanoo. 

”Venäjän suurvalta-asemasta ei ole enää paljon jäljellä, joten turvallisuusneuvoston jäsenyys ja veto-oikeus ovat oleellinen osa sen asemaa. Kiina taas on kulisseissa aika hiljaa, mutta kyllä sitäkin kiinnostaa, mikä tulevan pääsihteerin painopiste on.” 

Asiantuntijoidenkin on vaikea seurata YK:n pääsihteerin valintaprosessia, sillä se on sekava ja läpinäkymätön, mitä etenkin kansalaisjärjestöt ovat pitkään kritisoineet. 

Koeäänestykset käydään salassa. Niiden määrästä, aikatauluista ja tuloksista ei kerrota virallisesti julkisuuteen. Kummallisuuksiin kuuluu muun muassa se, että neuvosto itse päättää, missä vaiheessa se alkaa äänestää värillisillä lapuilla, joista voi päätellä, onko äänestäjä ollut pysyvä jäsenmaa vai ei.  

“Tällä hetkellä tiedämme koeäänestysten tapahtumista, koska tulokset vuodetaan. Näemme numerot, mutta emme tiedä, kuka äänesti tiettyä ehdokasta vastaan ja miksi. Näin tärkeässä tehtävässä tällaista salailua on vaikea oikeuttaa”, Munayer toteaa. 

Southern Voice on mukana järjestöjen kansainvälisessä 1 for 8 billion -kampanjassa, joka vaatii prosessiin lisää avoimuutta. Se haluaisi esimerkiksi, että yleiskokoukselle esiteltäisiin useampi ehdokas, jotta useammalla maalla olisi päätösvaltaa. Pääsihteerille pitäisi olla myös selkeät valintakriteerit.

Läpinäkyvyyden lisäksi tarvitaan myös selkeät säännöt, Munayer sanoo. Nyt viimeisin ehdokas asettui ehdolle vasta kuusi päivää ennen äänestystä, ja periaatteessa kisaan voi vieläkin ilmoittautua uusia ehdokkaita. Ehdokkaiden pitäisi julkistaa kampanjarahoituksensa, ja heiltä pitäisi kieltää “takahuonesopimukset“ eli erilaiset etukäteislupaukset äänestäjämaille.

“Nämä ovat hyvin käytännöllisiä muutoksia. Ne eivät vaadi koko valintaprosessin uudelleen keksimistä”, Munayer muistuttaa. 

Hän itse toivoo näkevänsä riippumattoman johtajan, joka on riippumaton myös ulkopuolelta tarkasteltuna.

“Se tarkoittaa halukkuutta puolustaa YK:n peruskirjaa ja instituutiota silloinkin, kun niin tekeminen on epämukavaa vaikutusvaltaisille maille.”