1. Teit tutkija Minna Lyytikäisen kanssa tutkimusosan Plan International Suomen selvitykseen (pdf) seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien roolista ulkopolitiikassa. Mikä tekee aiheesta ajankohtaisen juuri nyt?
Antigender-liike on noussut vaivihkaa viimeisten 10–20 vuoden aikana, mutta Trumpin toisen kauden aikana sen valta on kulminoitunut. Viimeisen vuoden aikana Yhdysvaltain ulko- ja kehityspolitiikan kärkenä on ollut seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien heikentäminen. Vauhti on ollut aivan järkyttävä. Kyse ei ole vain näistä oikeuksista, vaan samalla horjutetaan oikeusvaltion perustaa ja demokratiaa laajemminkin.
2. Miten seksuaali- ja lisääntymisterveys liittyvät oikeusvaltioon ja demokratiaan?
Kyse on kehollisesta itsemääräämisoikeudesta. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää itse kehostaan ja seksuaalisuudestaan, kuten esimerkiksi siitä, haluaako saada lapsia vai ei ja miten haluaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Jos tämä perusta ei ole kunnossa, emme elä vapaassa emmekä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa emmekä voi sanoa, että demokratia ja ihmisoikeudet olisivat kunnossa.
Juuri tämän vuoksi seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia horjuttamalla voidaan rapauttaa koko oikeusvaltiojärjestelmää. Ja sen antigender-liike tekee taitavasti.
3. Ovatko jotkut tietyt oikeudet nyt erityisen uhattuina?
Sitä on vaikea arvioida. Paljon kiteytyy aborttioikeuteen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuviin uhkiin. Vähemmistöjen oikeudet ovat olleet rankan hyökkäyksen kohteena, eivät vain Yhdysvalloissa vaan myös muualla länsimaissa. Kyse ei ole vain vähemmistöistä, sillä sortaminen lähtee aina heistä ja laajenee sitten siitä.
Esimerkiksi [YK:n hiv- ja aids-järjestö] UNAIDSin toimintojen alasajo viime vuonna tarkoitti sitä, että miljoonat ihmiset ympäri maailman menettivät mahdollisuuden saada turvallisen abortin sekä ehkäisy- ja äitiysneuvontaa. Se on aiheuttanut myös kuolemia.
4. Selvitys korostaa sitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat myös ulkopoliittinen kysymys. Miten?
Ne vaikuttavat esimerkiksi globaaliin terveyspolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön ja talouteen. Esimerkiksi Yhdysvaltain toimet tulevat entisestään rajoittamaan ihmisten pääsyä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden piiriin maailmanlaajuisesti, mikä heijastuu myös muille politiikan aloille.
Ne liittyvät myös kovaan turvallisuuteen, kuten hybridivaikuttamiseen, sillä antigender-liike toimii taitavasti some-alustoilla ja pystyy luomaan erilaisia kohuja. On olemassa tutkimusta siitä, että myös vieraan vallan toimijat voivat hyödyntää näitä kohuja.
Antigender-liike pyrkii vaikuttamaan myös kansainväliseen sopimusjärjestelmään ja muuttamaan sopimuksia konservatiivisempaan ja kansallismielisempään suuntaan. Vaikuttaminen on hyvin hienovaraista. Jos termistöstä ja taktiikoista ei ole perillä, omatkaan neuvottelijamme eivät sitä välttämättä huomaa. Se tarkoittaa, että muutos pääsee tapahtumaan vaivihkaa, ja siksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden laajemmat merkitykset tulisi ymmärtää.
Antigender-liikkeellä on vahvaa ylikansallista rahoitusta. Selvityksemme mukaan esimerkiksi vuosina 2009–2018 sitä rahoitettiin Euroopassa yli 700 miljoonalla dollarilla.
5. Mitä muita keinoja antigender-liike käyttää?
Liike lobbaa kaikilla tasoilla ja osallistuu esimerkiksi aihetta koskeviin kansainvälisiin kokouksiin. Kaikkeen liittyy vahvasti kielen muuttaminen. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ei mainita välttämättä suoraan. Sen sijaan puhutaan esimerkiksi perinteisistä perhearvoista ja naisten terveydestä, mutta vain lisääntymistarkoituksessa. Tai puhutaan sikiön oikeudesta elämään riippumatta siitä, kuoleeko synnyttäjä vai ei.
6. Mistä antigender-liike saa rahoituksensa?
Antigender-liikkeellä on vahvaa ylikansallista rahoitusta. Selvityksemme mukaan esimerkiksi vuosina 2009–2018 sitä rahoitettiin Euroopassa 700 miljoonalla dollarilla. Taustalla oli muun muassa yhdysvaltalaisia äärikonservatiivisia järjestöjä ja venäläisiä oligarkkeja.
7. Millaisia konkreettisia seurauksia liikkeen toiminnalla on ollut?
Esimerkiksi konservatiivisten maiden alulle panema niin sanottu Geneven julistus (Geneva Consensus Declaration) on suunnattu seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, kuten aborttioikeutta, vastaan. 40 valtiota on allekirjoittanut sen.
Samaan aikaan Yhdysvallat on jäänyt pois Maailman terveysjärjestöstä ja ehdollistanut kehitysyhteistyövarojensa myöntämisen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia sortaville arvoille. Näin vaihtoehtoinen järjestelmä on valtaamassa tilaa maailmanpolitiikassa.
8. Selvityksessä käydään läpi myös Suomen roolia seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistäjänä. Kuinka hyvin pärjäämme?
Suomelle tämä on perinteisesti ollut hyvinkin keskeinen kysymys, joka määrittelee ulkopoliittista identiteettiämme jopa YK-areenoilla. Suomi on esimerkiksi merkittävä YK:n väestörahaston rahoittaja.
Selvityksemme mukaan resurssit ovat kuitenkin todella ohuet ja läpileikkaavuus puuttuu. Nämä oikeudet on ikään kuin lokeroitu erilleen muusta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Se heikentää Suomen ulkopolitiikkaa, sillä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat keskeinen kokonaisturvallisuuskysymys.
9. Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ovat keskeinen osa myös nykyisen hallituksen kehityspolitiikkaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa niistä puhutaan kuitenkin väestönkasvun hallinnan välineenä, ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.) on suhtautunut niiden edistämiseen osin kielteisesti. Mitä vaikutuksia sillä on Suomen pitkään linjaan?
On vaikea sanoa, mitä yksi hallituskausi pystyy tekemään, mutta on naiivia ajatella, että se ei jollakin tavalla vaikuttaisi. Yksi hallituskausi on pitkä aika tällaisessa maailmanajassa, kun asioita tapahtuu nopeasti.
10. Mitä Suomi sitten voisi tehdä paremmin?
Selvityksessä on seitsemän erilaista suositusta. Yksi koskee resursseja. Lisäksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien merkitystä pitäisi korostaa järjestelmällisesti, eivätkä ne saa jäädä erilliseksi lokeroksi, jossa on vain naisten ja tyttöjen oikeudet. Suosittelemme myös esimerkiksi kattavan terveydenhuollon nostamista ulkopoliittiselle agendalle, koulutusta antigender-liikkeestä päättäjille ja viranhaltijoille sekä sen selvittämistä, miten kauppaa painottava kehityspolitiikka vaikuttaa näihin oikeuksiin.