Kestävä kehitys, ilmastonmuutos ja ympäristö ovat keskeisellä sijalla vain harvassa suomalaisessa elokuvassa tai tv-sarjassa. Aihe jakaa myös katsojien mielipiteitä, käy ilmi elokuva- ja tv-alan edunvalvontajärjestön APFIn (Audiovisual Producers Finland) julkaisemasta kahdesta selvityksestä.
”Ekoteemat ovat vielä aika pienessä osassa suomalaisissa sisällöissä. Valtavaa näiden aiheiden vyöryä ei ole”, sanoi APFIn kestävän kehityksen hankepäällikkö Anne Puolanne selvityksen julkistustilaisuudessa.
Hän tähdensi, ettei järjestö sen puolesta varsinaisesti lobbaakaan.
”Kun tehdään viisaita valintoja, ihmisille voidaan kuitenkin tuoda vähän toivoa tulevaisuuteen.”
Selvityksessä oli mukana 103 elokuvaa tai tv-sarjan jaksoa. Mukaan oli valittu vuonna 2024 ilmestyneitä elokuvia ja tv-sarjoja, jotka olivat ehdolla elokuva-alan Jussi-palkinnon tai tv-alan Kultainen Venla -palkinnon saajiksi. Joukossa oli sekä fakta- että fiktiosisältöjä mutta ei urheilua.
Peräti 80 prosentissa niistä viitattiin jollakin tavalla ympäristökysymyksiin, ilmastonmuutokseen tai ekologiseen kestävyyteen. Suurin osa 802 viittauksesta oli kuitenkin lyhyitä ja epäsuoria, selvityksessä kerrotaan.
Esimerkiksi yksityisautoilua esiintyi enemmän kuin kestäviä liikkumistapoja yhteensä.
Yleisin käsitelty aihe oli kuluttaminen. Noin 40 prosenttia havainnoista oli ekologisuuden kannalta kielteisiä, eikä niitä yleensä kritisoitu sisällöissä lainkaan. Esimerkiksi yksityisautoilua esiintyi enemmän kuin kestäviä liikkumistapoja yhteensä.
”Lentämisen näyttäminen on yllättävän yleistä verrattuna kestävämpiin liikkumistapoihin”, Puolanne kertoi.
Merkittävällä sijalla ekologiseen kestävyyteen liittyvät teemat olivat vain neljässä elokuvassa tai tv-sarjan jaksossa. Erityisen ympäristötietoisia hahmoja oli vain 12 tuotannossa, niistä esimerkkinä Arto Halosen dystopiaelokuvan Jälkeemme vedenpaisumus hahmot.
Selvitys tehtiin kuuden Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijan avustuksella. He katsoivat elokuvat ja kirjasivat, millaisia viittauksia ympäristökysymyksiin niissä oli, mihin aiheisiin ne liittyivät ja minkälaisia ne olivat sävyltään.
Pienetkin viittaukset kirjattiin. Ekologiseksi kirjattu havainto saattoi olla vaikkapa se, että tv-sarjan hahmo tilasi vegaanista ruokaa. Epäekologiseksi kirjattu havainto oli esimerkiksi bensa-auton käyttö.
Elokuva- ja tv-alalla on aiemmin keskitytty enemmänkin tuotantojen päästöjen laskemiseen, ei siihen, miten ympäristöteemoja käsitellään lopputuotteessa. APFI haluaa pureutua niihinkin, sillä se katsoo, että alalla on yleisöön paljon vaikutusvaltaa.
“Voimme vaikuttaa ihmisiin ja heidän ajatteluunsa, ja siksi myös se, mitä ruudulla näkyy, on tärkeää – ei vain se, mitä kameran takana tapahtuu”, sanoi APFIn toiminnanjohtaja Laura Kuulasmaa julkistustilaisuudessa.
Se ei tarkoita, että tekijöille haluttaisiin sanella, millaisia sisältöjä saa tehdä ja millaisia ei.
28 prosenttia ihmisistä kertoi muuttaneensa elämäntapojaan kestävämpään suuntaan elokuva- ja tv-sisältöjen ansiosta.
Ainakin osa katsojista toivoo ympäristöteemojen käsittelyä tv-sarjoissa ja elokuvissa, käy ilmi APFIn toisesta selvityksestä. Tuhannesta vastaajasta noin 48 prosenttia piti tärkeänä kestävyyskysymysten tuomista esiin elokuvissa ja tv-sarjoissa, 19 prosenttia ei.
Avovastauksissa osa toivoi ekologisen teemojen normalisointia niin, ettei niitä tuputeta tai päälleliimata osaksi tuotantoja.
28 prosenttia ihmisistä kertoi myös muuttaneensa elämäntapojaan kestävämpään suuntaan elokuva- ja tv-sisältöjen ansiosta.
Toisaalta osa ei kaivannut ekologisia sisältöjä lainkaan varsinkaan fiktiivisiin elokuviin, koska se tuntuisi ”paasaukselta”, vastauksista selviää. Osassa vastaajista aihe myös herätti ahdistusta.