1.  Perustamanne Identity 2.0-studio järjestää erilaisia näyttelyitä ja projekteja, jotka tarkastelevat ihmisen ja teknologian suhdetta kriittisesti taiteen keinoin. Miten se sai alkunsa ja mitä halusitte sillä saavuttaa?

Savena Surana (SS): Ystävystyimme jo yliopistossa. Päädyimme työskentelemään teknologian parissa start-upeissa, ja kumpikin meistä huomasi, miten data muokkaa yhteiskuntaamme. [EU:n tietosuoja-asetusta] GDPR:ää oltiin juuri ottamassa käyttöön, ja ymmärsin, miten vähän suojaa meillä oli ennen sitä ja miten vähän valtaa meillä olisi toteuttaa sitä. Juttelimme kerran siitä, miksi kukaan ei puhu aiheesta. Päätimme tehdä jotain ja järjestää pop up -näyttelyn.

Arda Awais (AA): Halusimme tuoda turhautumisemme esiin. Monet puhuivat GDPR:stä mutta eivät itse sääntelystä vaan siitä, miten sähköpostien saaminen on ärsyttävää. Me taas ajattelimme, että se, miten olemme olemassa verkossa, on tärkeää ja vaikuttaa moniin ihmisiin. Meillä kaikilla on digitaalisen identiteetin muotoja, mutta emme puhu siitä.

Järjestimme näyttelyn helmikuussa 2019, ja sen jälkeen tarkoituksena oli vain lähteä kotiin. Ihmiset kuitenkin pitivät näyttelyn toteutuksesta ja siitä, että se oli hauska. He kysyivät, mitä teemme seuraavaksi ja miten he voivat suojella itseään verkossa. Sen jälkeen jatkoimme ja rahoitimme toimintamme itse kaksi ensimmäistä vuotta.

Vuonna 2020 teimme digitaalisen näyttelyn, jonka näki yllättävän suuri määrä ihmisiä. Se johti siihen, että meistä tuli luova studio.

2. Millaisia elementtejä näyttelyissänne ja projekteissanne on?

SS: Esimerkiksi ensimmäisessä näyttelyssä halusimme käsitellä tiedon säilymistä verkossa. Etsimme näyttelyyn ennakkoon ilmoittautuneista tietoa verkosta ja kirjoitimme tiedot taululle tussilla, jonka jälkiä ei voinut pyyhkiä pois. Monelle ihmiselle oli hätkähdyttävä kokemus tajuta, että paljastimme heidän verkossa jakamaansa tietoa – se oli heille ok netissä, mutta nyt se oli heidän edessään ja muut näkivät sen. Printtasimme myös Facebookin käyttäjäehdot ja yksityisyyssäännöt.

AA: Tulosteesta tuli oven kokoinen, ja ihmisiltä vei aikaa tajuta, että kyseessä on taideteos ja että he ovat hyväksyneet sen kaiken. Minulla se on vieläkin kotona.

3. Haluatte saada keskusteluun teknologian vallasta mukaan nimenomaan tavallisia ihmisiä. Mitkä siinä ovat tärkeimpiä keinoja?

AA: Käytämme äänensävyä, joka on saavutettava. Yritämme lisätä huumoria emmekä käytä pitkiä sanoja tai lyhenteitä, jotta ihmiset eivät kokisi jäävänsä ulkopuolelle tai ajattelisi, että he eivät ole riittävän fiksuja puhuakseen tästä. Jos haluamme jotain muutosta siihen, miten olemme olemassa verkossa, useamman ihmisen pitää tajuta, mitä tapahtuu. Sitä yritämme edistää.

4. Miten saatte ideat projektien toteutukseen?

SS: Teemme ensin perustutkimusta: luemme tylsät raportit, kirjat ja haastattelut, tapaamme ihmisiä konferensseissa. Kun perehtyy aiheeseen syvällisesti, alkaa samalla pohtia, miten saman asian voisi sanoa näyttelyssä.

AA: Yritämme miettiä, mitä haluamme ihmisten ymmärtävän ja tuntevan näyttelyä katsoessaan. Se toimii luovan työn pohjana.

5. Olette kritisoineet muun muassa digitaalista dehumanisaatiota. Mitä se tarkoittaa?

SS: Se on prosessi, jossa ihmisen toiminta luokitellaan dataksi ja sen datan pohjalta tehdään päätöksiä, joilla voi olla kielteisiä seurauksia.

Kaikki tekoälyjärjestelmät tarvitsevat dataa, jotta niitä voidaan kouluttaa. Jos tämä data peritään yhteiskunnalta, joka on ennakkoluuloinen ja patriarkaalinen, jossa on ksenofobiaa ja digitaalista kolonialismia ja rasismia – silloin datakin perii nämä ongelmat. Data ei voi koskaan kuvitella erilaista tulevaisuutta, vaan se voi vain heijastaa menneisyyttä. Siksi automatisoitujen päätösten haitat ovat samanlaisia kuin yhteiskunnassa muutenkin, mutta ne moninkertaistuvat, koska järjestelmälle ei voi kertoa, että se tekee väärin.

Data ei ole neutraalia, eikä myöskään sinänsä hyvää tai pahaa. Se vain heijastaa sitä, mistä se tulee.

Ajatus siitä, että meidän pitää vain seurata kehitystä, on teknologiateollisuuden ja tekoälyn kehittäjien tarkoituksellinen viesti. Viisi isoa yritystä päättää sitä, miten netti toimii.

6. Identity 2.0 -studiolla on kriittinen näkökulma teknologiaan, mutta samalla haluatte myös luoda parempaa teknologista tulevaisuutta. Millainen se voisi olla?

AA: Käsitys siitä muuttuu koko ajan. Itse teen työtä sen eteen, että järjestelmät suunniteltaisiin eettisemmin ja asioita rakennettaisiin hitaasti. Tekoälyn ja kaiken muunkin teknologian kehityksessä on hirveä kiire. Kaikki rakennetaan mahdollisimman nopeasti, mikä voi aiheuttaa paljon haittaa. Kehityksen pitäisi olla hitaampaa ja ihmisiä pitäisi ottaa enemmän mukaan sen kehittämiseen. Tällä hetkellä ajatellaan, että jos jokin menee vikaan, sen voi korjata jälkikäteen, vaikka oikeasti järjestelmät voisi suunnitella paremmin alun perinkin.

7. Voiko tavallinen ihminen vaikuttaa siihen, miten tekoäly, datankeruu ja teknologia kehittyvät? Välillä tuntuu, että kuluttajat voivat vain sopeutua nopeaan kehitykseen eikä valinnanvaraa ole.

AA: Ajatus siitä, että meidän pitää vain seurata kehitystä, on teknologiateollisuuden ja tekoälyn kehittäjien tarkoituksellinen viesti. Viisi isoa yritystä päättää sitä, miten netti toimii. Ne yrittävät edistää sitä, missä niillä on eniten rahaa kiinni, eli tekoälyä, ja saada asiat näyttämään siltä, ettei ihmisillä ole vaihtoehtoja. Ne haluavat, että ihmiset hyväksyvät niiden käyttöehdot eikä alustoille pääse, jos ehtoja ei hyväksy. Se luo vaikutelman siitä, etteivät ihmiset voi tehdä mitään.

Muutoksia voi kuitenkin saada aikaan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa opiskelijat alkoivat protestoida, kun korona-aikana käytettiin tekoälyjärjestelmää antamaan yliopistoon pääsyyn vaikuttavat arvosanat ilman kokeita. Yksityiskoulujen oppilaat saivat parempia arvosanoja kuin vähemmistöjen ja matalamman tulotason oppilaat. Opiskelijaprotestien vuoksi opettajat pantiin antamaan arvosanat. On siis tärkeää tehdä ihmiset tietoisiksi siitä, että he voivat vaikuttaa.

8. Toimitte aluksi omakustanteisesti, mutta nykyisin olette yritys. Keitä ovat asiakkaanne?

SS: Olemme tehneet paljon yhteistyötä järjestöjen kanssa, muun muassa Stop Killer Robots -kampanjan kanssa. Olemme tehneet yhteistyötä myös esimerkiksi British Councilin, Royal Societyn ja National Archiven kanssa.

9. Miten isot teknologiayritykset suhtautuvat teihin?

AA: Taidamme olla liian pieni toimija. En usko, että ne edes tietävät meistä tai pitävät meitä uhkana. Jotkut ihmiset sanovat, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä niiden kanssa, mutta juuri senkaltaisia firmoja vastaan me toimimme.

10. Mikä on oma suhteenne teknologiaan?

AA: Olen deletoinut Facebook-tilini. Olen leikkinyt ChatGPT:llä, mutta yritän olla käyttämättä sitä. Aivan kaikesta ei voi pysyä poissa: minulla on Instagram-tili ja käytän WhatsAppia, koska koko perheeni on siellä. Teen, mitä voin: käytän Signalia ja Telegramia, pidän VPN:n päällä, käytän vaihtoehtoisia selaimia.

SS: Teen samoja asioita ja yritän myös pysyä erossa puhelimestani enemmän. Tällä hetkellä ihmiset puhuvat paljonkin puhelinvapaista päivistä ja ostavat puhelimia, joilla ei pääse nettiin. Itse en nuku puhelimen vieressä ja olen siivonnut sieltä kaiken turhan pois. Minulla ei esimerkiksi ole enää somea puhelimessani.

Arda Awais ja Savena Surana vierailivat toukokuussa 2025 Maailma kylässä -festivaaleilla puhumassa muun muassa autonomisista aseista. Katso puheenvuoro täältä.