Voiko digiteknologia ratkaista ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit ongelmat? Näin ainakin teknologia-alan yritykset sanovat, mutta Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen kritisoi tätä kertomusta.

”Meille on pitkään syötetty ajatusta siitä, että kaikki digitaalinen on vihreää, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuluttaa ihan valtavasti sähköä, vettä ja mineraalivarantoja, jotta voimme katsoa jotain tekoälyllä tehtyä Tiktok-videota. Teknologia ei myöskään toimi itsestään taianomaisesti, vaan taustalla on ihmistyötä.” 

Laaksonen on tutkinut alustayhteiskunnan organisoitumista ja internetin ympäristövaikutuksia. Hänen yhdessä Mervi Pantin ja Olga Dovbyshin kanssa toimittamansa tuore kokoomateos Platforms and the Planet pureutuu alustojen ja ympäristöjen monimutkaiseen suhteeseen.  

Alustat voivat parhaimmillaan mahdollistaa esimerkiksi ympäristöliikkeiden järjestäytymisen ja tiedon jakamisen, mutta samalla ne lisäävät energiankulutusta. Vastuu sysätään herkästi yksittäiselle käyttäjälle, jonka on vaikea tehdä kestävämpiä valintoja. 

”Ajattelenkin, että vastuu kuuluisi enemmän palveluntarjoajille ja lopulta alustayhtiöille, jotka kannustavat jatkuvaan ja lisääntyvään sisältöjen kulutukseen. Paraatiesimerkki tästä ovat erilaiset tekoälyn päälle tehdyt lisätoiminnot ja chattibotit, joille ei ole oikeaa tarvetta.” 

Tekoälyn yleistyminen on lisännyt datakeskusten veden- ja energiankulutusta nopeasti. Google on ilmoittanut, että sen päästöt ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa tekoälyn vuoksi. Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tuottaa nykyään jo puolet sosiaalisen median sisällöistä, mikä lisää energiankulutusta entisestään. 

Tieto- ja viestintäteknologiasektorin päästöt ovat jo nyt hieman suuremmat kuin lentoliikenteen. Vaikka suurin osa digitaalisten palveluiden päästöistä johtuu palveluiden kulutuksesta, digitalisaation ympäristövaikutukset alkavat jo teknologian valmistuksesta ja näkyvät vielä sen jälkeen, kun laite on poistettu käytöstä. 

Niin älypuhelimet kuin datakeskusten palvelimetkin ovat keskimäärin käytössä vain muutaman vuoden ajan.

Esimerkiksi älypuhelimen lataaminen kattaa vain murto-osan kuormituksesta, sillä päästöjä syntyy digiteknologian koko elinkaaren aikana: laitteiden valmistuksessa, raaka-aineiden louhinnassa, tiedon siirtämisessä sekä tietoliikenneverkoston rakentamisessa ja jäähdyttämisessä. 

Yhdessä laitteessa voi olla parisataa erilaista mineraalia, joista monien tuotantoon liittyy ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Teknologiateollisuudelle välttämätön koboltti tuotetaan pitkälti pakkotyöllä vaarallisissa ja väkivaltaisissa olosuhteissa Kongossa. 

Toisen kriittisen mineraalin, litiumin, tuotanto taas on herättänyt huolen veden riittävyydestä jo ennestään kuivilla ja ekologisesti herkillä aavikkoalueilla Chilessä, Argentiinassa ja Boliviassa. 

Niin älypuhelimet kuin datakeskusten palvelimetkin ovat keskimäärin käytössä vain muutaman vuoden ajan. Käytön jälkeen ne päätyvät jätteenä usein Aasian ja Afrikan maihin, joissa laitteiden kierrätys polttamalla päästää ilman myrkyllisiä kemikaaleja ja aiheuttaa terveysongelmia. 

Monesti ympäristön kannalta haitalliset toimintamallit kietoutuvat sosiaalisiin kysymyksiin. Esimerkiksi datakeskukset sijoitetaan usein paikkoihin, joissa on vähemmän sääntelyä ja halvemmat hinnat. Samalla tavoin kuormittavimmat digitaalisen työn tehtävät on ulkoistettu globaalin etelän maihin.  

Tekoälyä kouluttavat sisällönluokittelijat työskentelevät usein epävarmoissa työsuhteissa pienillä palkoilla. Epätyypilliset työjärjestelyt ovat yleisiä, eivätkä työntekijät saa samaa palkkaa tai etuja kuin suoraan yrityksille työskentelevät ihmiset. 

Esimerkiksi Open AI on teettänyt koulutustyötä ainakin Keniassa alle kahden dollarin tuntipalkalla, mutta myös Filippiineillä ja Intiassa on tehty vastaavaa sisällön moderointia, Laaksonen kertoo. 

”Työ voi tarkoittaa sitä, että koko työpäivän ajan katsotaan äärimmäisen järkyttävää materiaalia, kuten sotaa tai väkivaltaa, ja arvioidaan sen sopivuutta yhteisökriteereihin”, Laaksonen kuvailee. 

Ulkoistetut työntekijät ovat seuloneet ja arvioineet myös sosiaalisen median sisältöjä, joskin heidän työpanostaan on korvattu viime vuosina tekoälypohjaisella moderoinnilla. 

Samalla kun tekoälyn käyttäminen moderointiin voi vähentää moderaattorien työn kuormitusta, sitä on kritisoitu ennakkoluulojen toistamisesta. Heikompiosaiset eivät pelkästään jää syrjään internetin sisällöistä ja kohtaa vihapuhetta alustoilla, vaan tekoälymallit ja algoritmit ovat myös useissa tapauksissa kohdelleet syrjivästi esimerkiksi erilaisia aksentteja tai erilaisia etnisiä ulkonäön piirteitä kuvamateriaalissa. 

Jokainen laitteen nappula sisältää poliittisen päätöksen, mutta emme ehkä huomaa sitä.

Laaksosta huolestuttaa, miten Yhdysvaltojen ympäristöön liittyvän sääntelyn purkaminen vaikuttaa suosittujen alustojen kestävyyteen. 

”Nyt digijätit ovat alkaneet perustaa omia voimaloita datadeskusten kylkeen, koska julkinen energiaverkosto ei ole luvannut toimittaa sähköä niiden tarvitsemalla vauhdilla. Nämä voimalat toimivat yleensä kaasuvoimalla eivätkä ole oikein minkään sääntelyn alaisia, joten niiden rakentamisen myötä meillä on entistä vähemmän keinoja hallita datakeskusten energiankäyttöä.”  

Yhteiskuntamme ovat yhä riippuvaisempia tietoliikenneverkoista, digiteknologiasta ja alustoista, jotka vaikuttavat siihen, missä määrin ja millaista sisältöä kulutamme. Laaksosen mukaan teknologiaa ei voi pitää ideologioista vapaana, vaikka se yrittääkin sellaisena näyttäytyä. 

”Jokainen laitteen nappula sisältää poliittisen päätöksen, mutta emme ehkä huomaa sitä, koska olemme kasvaneet teknologisen infrastruktuurin muovaamaan arkeemme ja ennen kaikkea kapitalistiseen bisneslogiikkaan, joka läpäisee yhteiskunnan kokonaisvaltaisella tavalla ja määrittää niin ikään suurimpien alustoiden toimintaa.”