Ennen talebanien valtaannousua vuonna 2021 Kabulin yliopiston professoreista reilu viidennes oli naisia. Nyt näistä 187 naisprofessorista yliopiston palkkalistoilla on enää viisi. Hekin ovat töissä yliopistolla vain muodon vuoksi. Tutkimusta naispuoliset tieteenharjoittajat eivät saa enää tehdä. 

Maan muissa yliopistoissa tilanne on vieläkin huonompi naisten kannalta. Useimmissa ei ole enää ainuttakaan naisprofessoria.

Talebanien puhdistukset etenivät vaiheittain. Vaikka talebanit rajoittivat heti valtaantulonsa jälkeen naisten oikeuksia, yliopistoissa naiset saivat vielä jatkaa työtään. Vuoden 2022 lopussa alkoi ensimmäinen poissulkemisen aalto. Asetuksella määrättiin, että yliopistojen naisprofessorit ja opettajat eivät saaneet enää tulla työpaikalle vaan heidän oli pysyttävä kotona.

Kaikkien näiden opiskelun ja opetuksen vuosien jälkeen minua rangaistaan siksi, että olen nainen.

Palkanmaksu kuitenkin vielä jatkui, ja naisten sallittiin tehdä tieteellistä työtä etänä verkossa. Naiset saivat myös opettaa kotoaan käsin, pitää seminaareja sekä ohjata graduja.

Vähitellen naiset erotettiin viroistaan. Vuoteen 2025 mennessä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki naispuoliset professorit ja opettajat ovat saaneet potkut.

Moni on menettänyt paitsi elantonsa ja itselleen merkityksellisen työn, myös kotinsa. Afganistanissa on yleistä, että yliopistojen henkilökunta asuu työsuhdeasunnoissa. Erotetut naiset on pakotettu muuttamaan perheineen pois kodeistaan ja etsimään katon päänsä päälle muualta. 

Kaiken tämän seurauksena moni naispuolinen tohtori ja maisteri elää nykyisin köyhyydessä ja epävarmuudessa. Nagina on yksi heistä. Hän ehti opettaa yli 15 vuotta Kabulin yliopistossa, kunnes talebanit erottivat hänet professorin virastaan.

Moni naispuolinen tohtori ja maisteri elää nykyisin köyhyydessä ja epävarmuudessa.

Nyt yksinhuoltaja joutuu keksimään keinoja, joilla elättää kahta lastaan. Toinen on halvaantunut, toinenkin vakavasti sairas.

“Kaikkien näiden opiskelun ja opetuksen vuosien jälkeen minua rangaistaan siksi, että olen nainen. En saa unta öisin, ajatukseni eivät pysähdy”, Nagina sanoo. 

Myös Kabulin yliopistossa apulaisprofessorina työskennellyt Shazia erotettiin virastaan, kun talebanit puhdistavat Afganistanin yliopistoja naisista. Potkut saatuaan hän yritti hankkia elantoa perustamalla kanatilan. Kanabisnes ei lähtenyt lentoon. 

“Vaikeinta minulle oli ymmärtää, että sen sijaan että seisoisin opiskelijoiden edessä keskustelemassa ideoista, syötin kanoja.”

Naginan ja Shazian tarinat edustavat niiden satojen afganistanilaisten naisten ääniä, jotka omistivat elämänsä koulutukselle ja jotka pyyhittiin pois muutamassa kuukaudessa.

Heidän viestinsä maailmalle on yksinkertainen.

”Avatkaa koulut ja yliopistot uudelleen. Palauttakaa naisten oikeus työhön ja opetukseen. Antakaa Afganistanin hengittää jälleen naisten äänien kautta.”