Afganistanilainen Nilab (nimi) valmistui kolme vuotta sitten lääkäriksi Parwanin maakunnassa sijaitsevasta Al-Birunin yliopistosta.

Hän ei ole kuitenkaan päässyt harjoittamaan ammattiaan, sillä Taliban on kieltänyt naisilta lääketieteellisen loppukokeen suorittamisen.

Loppukoe on arviointi, jonka tarkoituksena on mitata lääketieteellisestä valmistuneiden osaamista. Se suoritetaan seitsemän vuoden opintojen päätyttyä. Kun koe on läpäisty, valmistuneelle myönnetään lupa harjoittaa lääkärin ammattia. Luvan saaneet voivat myös hakeutua erikoistumiskoulutukseen opetussairaaloihin.

”Jos lääkäri ei läpäise vaadittua loppukoetta, tilanne on sama kuin jos olisi vasta lukion suorittanut opiskelija. Mistä tahansa terveyskeskuksesta töitä hakiessa ensimmäinen kysymys kuuluu: ’Oletko suorittanut lopputentin?’ Ilman sitä ei saa työskennellä missään sairaalassa, ei edes sairaanhoitajana”, Nilab kertoo.

”Opiskelin 19 vuotta. Tuosta ajasta asuin seitsemän vuotta asuntolassa toisessa maakunnassa kaukana perheestäni. Se oli vaikeaa aikaa. Viimeisessä vaiheessa vain yksi koe, loppukoe, on estänyt kaiken edistymiseni. Nyt minulta on viety kokonaan tulevaisuus.”

Loppukoe on viimeksi järjestetty naisille vuonna 2021. Sen jälkeen kokeen ovat saaneet suorittaa vain miehet. Tilanne pahentaa Afganistanin ennestään vaikeaa pulaa naislääkäreistä.

Nilab asuu äitinsä kanssa Kabulissa, ja hänen perheessään on yhteensä seitsemän sisarusta: neljä tyttöä ja kolme poikaa.

Kaksi hänen siskoistaan ja kaksi veljistä on myös valmistunut yliopistosta, mutta heilläkin on edessään epävarma tulevaisuus.

Nuorempi sisko sai valtakunnallisessa yliopistojen pääsykokeessa yhden parhaista pistemääristä ja paikan lääketieteen opintoihin mutta ei ole voinut suorittaa opintojaan loppuun. Toinen Nilabin veljistä on valmistunut venäläisen kirjallisuuden alalta mutta on työttömänä.

Perheen ainoat tulot tulevat äidiltä ja yhdeltä sisaruksista, lääkäri Khalidalta (nimi muutettu), jotka molemmat työskentelevät julkisessa koulussa opettajina alakouluikäisille tytöille. Niukoilla palkoillaan he kantavat koko perheen taloudellisen taakan.

Olemme nähneet, kuinka monet nuoret naiset ovat riistäneet henkensä viime vuosien aikana.

Nilab on yrittänyt hankkia elantoa muilla keinoin. Vielä jokin aika sitten naiset saivat opiskella muissa kuin yliopistollisissa terveydenhuollon oppilaitoksissa.

”Kaikista haasteista huolimatta työskentelin opettajana kaksivuotisessa lääketieteellisessä oppilaitoksessa. Kuitenkin vuoden 2025 tammikuussa menetin myös sen mahdollisuuden, kun talibanit sulkivat lääketieteelliset oppilaitokset”, Nilab kertoo.

Vuosien koulutuksen valuminen hukkaan on aiheuttanut hänelle raskasta psykologista kuormitusta, stressiä ja ahdistusta.

 ”Olemme nähneet, kuinka monet nuoret naiset ovat riistäneet henkensä viime vuosien aikana. Nuorten naisten luottamus hallitukseen, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin on romahtanut nollaan. Kun naisten äänet vaiennetaan ja ne jäävät sisällämme vangeiksi, siitä tulee sietämätöntä tuskaa. Tuska riuduttaa meitä, se muuttuu parantumattomaksi haavaksi”, hän kuvailee.

Talibanin päätös on vaikuttanut kaikkiin vuonna 2022 ja sen jälkeen lääketieteen opintonsa päättäneisiin viimeisen vuoden naisopiskelijoihin. Nyt naisista on pulaa niin sisätautien, hammaslääketieteen, kirurgian, kardiologian kuin jopa synnytys- ja naistentautien osastollakin. 

Khalida valmistui vuonna 2022 yksityisestä lääketieteellisestä yliopistosta Kabulissa.

”Elämämme on tuhottu täysin sillä, ettemme voi suorittaa loppukoetta. Tulevaisuus, josta kerran unelmoimme, on mennyttä. Teimme tämän tulevaisuuden eteen ahkerasti töitä, ja siihen kuului yhteensä 12 vuotta koulua, vuosi yliopistoon pääsykokeeseen valmistautumista ja seitsemän vuotta yliopistossa, mutta se kaikki työ on nyt menetetty.”

Khalida työskenteli valmistuttuaan jonkin aikaa muutamassa yksityissairaalassa ilman palkkaa saadakseen kokemusta alalta. Samalla hän erikoistui ultraäänitutkimuksiin. Loppukoetta tai erikoistumiseen vaadittua koetta ei kuitenkaan järjestetty, ja hän joutui lopulta jäämään kotiin.

Toisinaan naislääkärit joutuvat pakon edessä tekemään koulutustaan vastaamattomia ja erittäin huonopalkkaisia töitä.

”Työskentelin jonkin aikaa myös sairaalassa jakamassa ravintolisävalmisteita aliravituille potilaille. Tämä on kuitenkin työtä, jota lukion suorittanutkin voi tehdä. Olemme lääkäreitä, jotka opiskelivat lääketiedettä seitsemän vuotta, ja meidän pitäisi palvella naisia ammattiimme liittyvillä aloilla.”

Khalida opiskelee parhaillaan englantia yliopiston ulkopuolella toivoen läpäisevänsä kansallisen englannin kielen tasotestin, jotta hän voisi saada stipendin ja jatkaa opintojaan ulkomailla. Hän kertoo, että 19 vuoden opiskelu Afganistanissa ei ole mahdollistanut sen enempää muiden kuin hänen omankaan kärsimyksensä lievittämistä. Hän on edelleen riippuvainen perheensä taloudellisesta tuesta. Ilman sitä hän pelkää jäävänsä pakotetuksi kotiinsa neljän seinän sisälle.

Olen naimaton, eikä minulla ole halua mennä naimisiin Afganistanissa sen nykyisissä olosuhteissa.

Talibanin naisille asettamien lukuisten rajoitusten seurauksena monet ovat menettäneet kiinnostuksensa myös omaan elämäänsä. Jotkut ovat menettäneet uskonsa avioliittoon, toiset on pakotettu avioitumaan.

”Olen naimaton, eikä minulla ole halua mennä naimisiin Afganistanissa sen nykyisissä olosuhteissa. En halua mahdollistaa yhteiskunnalle uutta sukupolvea, joka olisi vielä onnettomampi kuin oma sukupolveni”, Khalida sanoo.

YK:n asiantuntijat ovat varoittaneet, että naisten koulutusta ja työllistymistä koskevat rajoitukset Afganistanissa syventävät maan terveydenhuollon kriisiä erityisesti vähentämällä naislääkäreiden ja muiden naispuolisten terveydenhuollon ammattilaisten määrää, jotka voisivat hoitaa naisia.

”Me naislääkärit emme pysty palvelemaan oman yhteiskuntamme naisia huolimatta vuosien koulutuksestamme. Sen sijaan meistä on tullut taakka perheillemme. Koulutetulle naiselle ei ole mitään vaikeampaa kuin tämä. Kärsimme vain siksi, että olemme naisia, jotka elävät Talibanin vallan alla”, Khalida sanoo.