Kabulilainen parturi Ahmed (nimi muutettu) piti aiemmin puhelimessaan kuvakokoelmaa eri hiustyyleistä. Hän näytti niitä asiakkailleen ennen leikkuuta, jotta nämä pystyisivät valitsemaan mieleisensä tyylin.

Jotkut nuoret toivat itsekin kuvia mukanaan, ja Ahmed leikkasi heidän hiuksensa juuri näiden toiveiden mukaisesti. Kauppa kävi vilkkaasti erityisesti muutamaa päivää ennen Eid-juhlaa.

Ei enää.

”Ennen juhlaa olin liikkeessä yötä päivää ja tuskin kävin kotona. Liike ei ollut koskaan tyhjä. Mutta nyt asiat ovat täysin toisin. En avaa ennen aamukymmentä tai yhtätoista ja lähden kotiin iltapäivällä neljän tai viiden aikaan. Menen työpaikalle vain kuluttaakseni aikaa ja selvitäkseni päivästä”, Ahmed kertoo.

Afganistanissa ja erityisesti sen pääkaupungissa Kabulissa miesten hiussalongit ja parturit ovat olleet perinteisesti muutakin kuin vain hiusten ja partojen siistimistä varten. Ne ovat tarjonneet miehille ja nuorille mahdollisuuksia kokoontua yhteen, juoda teetä ja jutella. Viime vuosina modernit hiustyylit ja partatrendit ovat olleet suosittuja, ja parturit ovat saaneet inspiraatiota sosiaalisesta mediasta ja maailman muotivirtauksista.

Kun talibanit ottivat vallan Afganistanissa vuoden 2021 elokuussa, monet arkiset asiat joutuivat rajoitusten kohteiksi. Muutokset vaikuttivat merkittävästi myös miesten hiussalonkien toimintaan.

Saman vuoden syyskuussa Taliban ilmoitti joissain kaupungeissa ja erityisesti Kabulissa, että miesten partojen leikkaus on kielletty. Näiden palvelujen tarjoaminen miehille olisi vastedes sharia-lain vastaista.

Uudet säännöt ja parturityön valvonnan kasvu muuttivat tavan, jolla ammattia voitiin harjoittaa. Rajoitukset supistivat palveluvalikoimaa ja loivat epävarmuuden ilmapiirin parturialan ammattilaisten keskuuteen. Muutosten vaikutukset ovat näkyneet nopeasti niin partureiden kuin asiakkaidenkin arjessa.

Ahmed on paitsi parturiliikkeen omistaja, myös neljän lapsen isä. Hän jakaa kotinsa perheensä, äitinsä ja kahden siskonsa kanssa, ja parturiliike on heidän ainut tulonlähteensä.

Jotta voisin puhua Ahmedin kanssa huomiota herättämättä, menen hänen liikkeeseensä Kabulin keskustassa yhdessä mieheni ja viisivuotiaan poikamme kanssa sen varjolla, että hänen tukkansa leikattaisiin.

Kun astun Ahmedin liikkeeseen, se ei juuri muistuta sitä salonkia, joka se joskus oli. Suuret hius- ja partatyylejä esittelevät julisteet on siirretty pois. Niitä ei saa enää olla näkyvillä. Koko tila on riisuttu, ja se näyttää enemmän pieneltä vanhan koulukunnan putiikilta kuin modernilta hiusstudiolta.

Tämä ei ollut vain työtä, tämä oli elämää.

Kun Ahmed on saanut poikani tukan valmiiksi, hän asettaa sakset lempeästi pöydälle ja vilkaisee peiliin. Hän on hetken vaiti ennen kuin huokaisee ja sanoo:

”Siskot, olin 18, kun aloitin tässä työssä, täynnä intohimoa tätä kädentaitoa kohtaan. Olen ollut nyt tässä ammatissa 20 vuotta. Vielä viisi vuotta sitten, ennen kaikkia näitä muutoksia, lähdin pyörällä töihin aamulla kello 6.30, jotta voisin avata liikkeen seitsemään mennessä. Työskentelin koko päivän iltakymmeneen asti. Parturissa palvelin lukemattomia asiakkaita, niin lapsia, aikuisia kuin vanhuksiakin, kaikilta elämänaloilta.”

Ahmedin parturiliike sijaitsee Kabulissa erään vilkkaan kujan varrella. Aiemmin liike oli enemmän kuin vain paikka saada hiuksensa leikatuksi. Siellä miehet kokoontuivat, odottivat vuoroaan ja joivat teetä samalla kun juttelivat kaikesta jalkapallosta politiikkaan. Ahmed hymyilee muistellessaan:

”Tämä ei ollut vain työtä, tämä oli elämää. Asiakkaita riitti. Joka päivä opin uusia tyylejä YouTubesta, asiakkailta ja kuvista, joita he toivat mukanaan. Alalla oli kilpailua ja se piti minut motivoituneena.”

Kaikki kuitenkin muuttui vuoden 2021 lopulla ja 2022 alussa, kun niin kutsutun hyveiden edistämisen ja paheiden estämisen ministeriön joukot eli siveyspoliisi alkoi aktiivisesti käydä parturiliikkeissä. Partureille kerrottiin, että he eivät voisi enää siistiä tai ajaa asiakkaiden partoja. Heidän pitäisi myös välttää länsimaisia hiustyylejä ja heitä varoitettiin, että rikkomukset johtaisivat vakaviin seuraamuksiin.

”Aluksi kuulimme vain, että emme saa ajaa partoja. Sitten vähitellen he alkoivat käydä liikkeissämme. Joinakin päivinä kaksi tai kolme siveyspoliisia istui täällä tuntikausia seuraten, mitä teen ja millä tavalla miesten hiuksia ja partoja leikkaan. Samalla kun työskentelin, he antoivat minulle ohjeita siitä, mitä minun pitäisi ja ei pitäisi tehdä”, Ahmed sanoo.

Ahmed kertoo, että noiden ensimmäisten kuukausien aikana liikkui epävirallisia huhuja. Monet parturit ajattelivat tämän olevan vain tilapäistä. Pian tuli kuitenkin selväksi, että säännöt piti ottaa vakavasti. Ajan kuluessa rajoitukset kasvoivat ja sääntelyjoukot alkoivat käydä liikkeissä säännöllisemmin.

Hän pakotti minut leikkaamaan hiukset hyvin lyhyiksi ja uhkasi sulkea liikkeeni.

”Totta puhuakseni me emme edes uskaltaneet kokeilla uusia tyylejä enää edes silloin, jos asiakkaat niitä pyysivät. Olimme peloissamme. Monet parturiystävistäni saivat sakkoja, ja joidenkin oli pakko sulkea liikkeensä tietyksi aikaa.”

Kuluneen viiden vuoden aikana useat parturit ovat joutuneet kohtaamaan erilaisia rangaistuksia: sakkoja, pidätyksiä ja liikkeiden osittaisia tai kokonaan sulkemisia. Jotkut ovat vaihtaneet ammattia, toiset muuttaneet maasta. Samaan aikaan muutamat, kuten Ahmed, jatkavat haasteista huolimatta. Asiakaskunta on kuitenkin muuttunut, ja samalla hänen tienestinsä ovat puolittuneet.

Ahmed kertoo, että keskustelut ovat nykyään lyhyempiä, asiakkaiden vierailut harventuneet ja lämmin ja eläväinen energia on haihtunut. Tässä ilmapiirissä parturin työ ei ole hänelle enää se motivoiva, dynaaminen ammatti, joka se joskus monelle oli.

”Nuoret välittivät aiemmin paljonkin ulkonäöstään. Nyt he eivät joko tule ollenkaan tai haluavat vain hyvin yksinkertaisia leikkauksia. Tosiasiassa heitä pelottaa. Äskettäin olin leikkaamassa erään teinipojan hiuksia, kun siveyspoliisi ilmestyi paikalle. Hän huomasi, että olin stilisoimassa asiakkaani hiuksia, ja järjesti ison kohtauksen. Hän pakotti minut leikkaamaan hiukset hyvin lyhyiksi ja uhkasi sulkea liikkeeni. Pitkän keskustelun jälkeen he lopulta suostuivat vain sakottamaan minua ja lähtivät.”

Afganistanilaisten parturien kokemukset osoittavat, että ihmisen elämää ja luovuutta ei voi kokonaan tukahduttaa. Ahmedin kaltaiset ihmiset, haasteista ja peloista huolimatta eivät ole luovuttaneet. He jatkavat sellaisten pienten tilojen luomista, joissa on tilaa taidolle, yhteydenpidolle ja toivolle. Sinnikkyys on merkki yhteisön kyvystä toipua, kasvaa ja uudelleenrakentaa.

Tulevaisuus voi olla vaikea, mutta vastarinnan henki ja inhimillinen toivo pitävät hengissä mahdollisuutta muutokseen ja paluuseen päiviin, joissa elämä ja luovuus sykkii.