Kaiken piti olla selvää. Nuoret protestoisivat Nepalin hallitusta vastaan rauhanomaisessa mielenosoituksessa ja vaatisivat poliitikoilta korruption kitkemistä ja vastuullisuutta.
Näin ajatteli 21-vuotias sosiaalityön opiskelija Jiya Rajbhandari, kun hän liittyi mielenosoituskulkueeseen Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa syyskuun 8. päivänä.
Kadut olivat jo ruuhkautuneet, sillä Rajbhandari oli halunnut ensin kuunnella luentonsa yliopistolla loppuun. Hän päätti jättäytyä ystäviensä kanssa taka-alalle eikä pyrkiä Nepalin parlamenttitalolle.
”Jossain vaiheessa näimme ambulansseja ja ajattelimme, että joku on ehkä saattanut loukkaantua vesitykkien tai kyynelkaasun takia. Kuulimme myös laukauksia, joiden ajattelimme tulevan bullet-pyöristä.”
Bullet-pyörät ovat moottoripyöriä, joista lähtevä ääni muistuttaa hieman laukausta.
Rajbhandarin mieleen ei tullut, että joku olisi kuollut – saatikka, että Gen Z:n eli sukupolvi Z:n koolle kutsumista protesteista tulisi seuraaviksi päiviksi koko maailman ulkomaanuutisten pääaihe.
En kuvitellut, että ketään ammuttaisiin päähän.
Turvallisuusjoukot avasivat tulen parlamenttitalolle pyrkineitä mielenosoittajia vastaan, ja tilanne riistäytyi käsistä. Kahden päivän aikana ainakin 72 ihmistä kuoli, jopa 2 000 loukkaantui ja miljardien eurojen edestä poliitikkojen koteja, hallintorakennuksia ja oikeuslaitoksen tiloja poltettiin tai tuhottiin muuten. Tärkeää arkistomateriaalia menetettiin, tuhansia vankeja pakeni.
”Mielenosoituksen alussa protestoijat jakoivat kukkia poliisille. En kuvitellut, että ketään ammuttaisiin päähän. Se, miten kaikki päättyi, oli täysin odottamatonta. En usko, että kukaan aavisti tätä ennalta”, myös Rajbhandari sanoo.
Vallankumouksen seurauksena Nepalin pääministeri joutui eroamaan. Nuorten neuvottelijoiden hyväksymä uusi pääministeri, entinen korkeimman oikeuden puheenjohtaja Sushila Karki, hajotti parlamentin ja määräsi vaalit ensi vuoden maaliskuun 5. päiväksi.
Nyt Nepal on pinnalta katsoen taas rauhallinen, mutta vaaleihin valmistautuminen tapahtuu kaikkea muuta kuin vakaassa tilanteessa.
”En ole kovin luottavainen. Vaaleista ei välttämättä tule reiluja, mutta toivon, että olen väärässä”, Rajbhandari tunnustaa.
Rajbhandari kuuluu sukupolvi Z:ksi kutsuttuun ikäryhmään: vuosina 1997–2012 syntyneisiin, joiden sukupolvikokemukseen kuuluu somen parissa kasvaminen ja koronapandemia.
Nepalissa moni heistä on yhteiskunnallisesti aktiivinen. Esimerkiksi Rajbhandari toimii Youth Advocay Nepal -järjestössä, joka kampanjoi nuorten ja muiden haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksien puolesta
Median analyyseissä yleisimpänä nuorten tyytymättömyyden ja siitä seuranneiden protestien syynä on pidetty korruptiota. Siitä puhuu myös Rajbhandari, mutta oikeastaan hän tarkoittaa jotakin laajempaa: sitä, että nepalilaiset maksavat veronsa mutta eivät koe saavansa vastineeksi julkisia palveluita tai näkevänsä maan kehittyvän.
”Hallitus kertoo, että koulutukseen tai terveydenhuoltoon ohjataan rahaa, mutta me emme huomaa juuri muutosta.”
Esimerkiksi sairaaloiden tilat ovat epähygieenisiä, kouluissa ei saa kunnon opetusta ja syrjäseuduilla on pitkä matka peruspalveluiden piiriin, hän kertoo.
Ihmiset kokevat, että lupauksia ei ole lunastettu vaan vallankumous on tavallaan syönyt lapsensa.
Nuoret ovatkin tuoneet esiin ongelmia, jotka koskettavat yhteiskuntaa laajemmin, sanoo Suomen Lähetysseuran maajohtaja Lotta Gammelin.
Sisällissodan päättymisestä on Nepalissa vasta 19 vuotta. Sen jälkeen siitä tuli tasavalta, jota ovat pitkälti johtaneet maolaistaustaiset puolueet. Vaikka köyhyys on vähentynyt, Nepal on edelleen yksi maailman köyhimmistä ja eriarvoisimmista maista, jossa etenkin syrjäseutujen asukkaat ja etniset vähemmistöt elävät ilman kunnon peruspalveluita.
”Maolaiset lupasivat valtaan noustessaan tasa-arvoa ja köyhien asioiden ajamista. Ihmiset kokevat, että lupauksia ei ole lunastettu vaan vallankumous on tavallaan syönyt lapsensa, ja yhteiskunnassa vallitsee syvä turhautuminen”, Gammelin kuvailee.
Alle kolmekymppisiä on nepalilaisista 56 prosenttia. Nuorten elämään liittyy aivan erityisiä haasteita. Nuorisotyöttömyysprosentti on noin 20, ja jopa tuhansien arvioidaan päivittäin lähtevän maasta etsimään elantoaan ulkomailta. Puolueita johtavat vanhat, eikä nuorten ääntä kuulla.
Nuorten mitta tuli täyteen kesällä, kun poliitikkojen ja muiden silmäätekevien lapset poseerasivat sosiaalisessa mediassa luksustuotteiden kanssa. Kuvat levisivät ”nepovauva”-kampanjassa, jossa protestoitiin sukulaisten suosimista eli nepotismia.
”Ihmiset kamppailevat selviytyäkseen, ja samaan aikaan johtajat elävät luksuselämää. Se tuntui hämmentävältä ottaen huomioon palkkatasomme. Aloimme kyseenalaistaa, miten sellainen elämäntyyli on mahdollinen”, Rajbhandari sanoo.
Hallituksen vastaus oli vaatia sosiaalisen median alustoja rekisteröitymään, ja kun näin ei käynyt, se sulki ne. Ne nuoret, jotka tienaavat elantonsa alustataloudessa, menettivät tulonhankintakanavansa. Sen jälkeen alkoivat mielenosoitukset, joihin liittyi nuoria ympäri maan.
Kaikki on hirveän rauhallista ja arki pyörii, mutta ihmiset varautuvat siihen, että jotain voi vielä tapahtua.
Kaksi kuukautta vallankumouksen jälkeen Nepal on osittain palannut normaaliin, Rajbhandari ja Gammelin sanovat. Kuolleita surraan ja tuhansien loukkaantuneiden elämä on muuttunut pysyvästi. Mielenosoitusten ja vandalismin tutkinta on yhä kesken.
”Kaikki on hirveän rauhallista ja arki pyörii, mutta ihmiset varautuvat siihen, että jotain voi vielä tapahtua”, Lotta Gammelin kuvailee.
Vaaleihin on enää nelisen kuukautta. Mediatietojen mukaan maassa on perustettu ainakin 17 uutta puoluetta ja etenkin nuoret ovat rekisteröityneet innolla äänestäjiksi.
Jiya Rajbhandari kertoo, että monet järjestöt jakavat vaaleista tiedotusmateriaalia, järjestävät työpajoja ja aikovat myös tarkkailla vaaleja. Ihmisille halutaan kertoa vastuullisesta äänestämisestä ja siitä, miten järjestelmä ylipäätään toimii.
Häntä huolettaa kuitenkin moni asia. Etenkään niillä nepalilaisilla, joilla ei ole nettiyhteyttä, ei ole mahdollisuuksia saada tasavertaisesti tietoa vaaleista eikä saada ääntään kuuluviin.
Puolueet voivat myös käyttää äänestäjien haavoittuvuutta hyväkseen ja painostaa näitä äänestämään tiettyä puoluetta, hän pelkää.
Kaikki tahot eivät myöskään odota vaaleja innolla. Heitä ovat esimerkiksi monarkian paluuta haikailevat sekä entiset valtapuolueet, jotka ovat protestoineet parlamentin hajottamista. Entisen pääministerin K. P. Sharma Olin puolue ei ole osallistumassa vaaleihin lainkaan.
Gammelin on erityisen skeptinen sen suhteen, että uusilla vaaleilla pystyttäisiin vaikuttamaan protestien juurisyyhyn, korruptioon.
”Tutkimusten mukaan korruptio on syvällä yhteiskunnassa, virkakunta mukaan lukien, eikä poliitikkojen vaihtuminen välttämättä muuta sitä.”
Nuorten nähdään puhkaisseen pitkään kypsyneen mätäpaiseen.
Hän toivoo, että nuoret saisivat vaaleissa äänensä kuuluviin niin hyvin, että kuka tahansa valtaan nouseekin, joutuu pohtimaan enemmän näiden esiin nostamia ongelmia. Moni nepalilainen satsaakin toiveensa nyt nuoriin.
”Nuorten nähdään puhkaisseen pitkään kypsyneen mätäpaiseen, ja moni toivoo, että tämä hetki käytetään nyt hyväksi. Pelkona kuitenkin on, että nuoret jakautuvat. Gen Z ei ole yhtenäinen ryhmä”, hän muistuttaa.
Jiya Rajbhandari aikoo äänestää ja on jo rekisteröitynyt. Hänen mukaansa asenteet nuoria kohtaan ovat osin muuttuneet vaalien jälkeen: nyt heidät ikään kuin tunnustetaan.
”Jää nähtäväksi, otetaanko mielipiteemme vakavasti, ja se tapahtuu vain merkityksellisen toiminnan kautta.”
Nepal ja sen nuoriso eivät ole poikkeus. Viime vuosina on nähty mielenosoituksia muuallakin lähialueella, esimerkiksi Sri Lankassa ja Bangladeshissa. Nepalin jälkeen on kahakoitu jo Madagaskarilla ja Tansaniassa. Nuoret kaikkialla tuntuvat olevan kyllästyneitä maailman menoon.
Rajbhandari sanoo, että Nepalin Gen Z -liike on osa globaalia ilmiötä, vaikka jokaisessa maassa onkin yksilölliset piirteensä. Yhteistä on se, että ihmiset ovat kyllästyneitä siihen, että hallitusten lupaukset eivät ole toteutuneet.
Näin on toki ollut ennenkin, mutta nyt jokin on muuttunut, ainakin Nepalissa. Aiemmin epäoikeudenmukaisuus, syrjintä ja korruptio hyväksyttiin herkemmin.
”Nyt kansalaiset eivät enää suvaitse korruptoituneita käytäntöjä eivätkä halua elää samoissa epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa.”