Marraskuussa St1 Nordicin uusiutuvan energian johtaja Thomas Hansen aiheutti porun.
”Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin olevan täysin väärin väittää, että saamelaiset kokevat heidän oikeuksiaan loukattavan”, hän sanoi STT:n haastattelussa.
Kyse oli lupavaiheessa olevasta Davvi-tuulivoimahankkeesta, jossa St1 on osakkaana. Tuulivoima-alue rakennettaisiin Pohjois-Norjaan ylängölle, jonka eteläpuolella kohoaa saamelaisten pyhä tunturi Rastigaisa. Davvi haittaisi poronhoitoa sitä ympäröivillä poromailla.
Tuulivoimayhtiö on tarjonnut paikalliselle paliskunnalle mittavia korvauksia, mutta paliskunta vastustaa hanketta – samoin kuin Norjan ja Suomen saamelaiskäräjät sekä Saamelaisneuvosto. Tiettävästi vain yksi kaukaisempi paliskunta on suostunut rakentamisen ehtoihin. Siksi Hansenin lausunto herätti ihmetystä.
Saamelaisneuvoston presidentti Aslak Holmberg sanoo, että maankäyttöhankkeissa on tärkeää muistaa historia.
”Me ollaan jo menetetty tosi paljon alueita.”
Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän pohjoisosa. Siellä alkuperäiskansa on harjoittanut perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa ja kalastusta. Aikojen saatossa tila on pienentynyt ja pirstaloitunut.
Saamelaiset ovat menettäneet maitaan esimerkiksi vesivoimahankkeita varten rakennettujen Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden alle 1970-luvun taitteessa. Valtio osti ja pakkolunasti maita, ja rakensi tekoaltaat saamelaiskylien ja porolaitumien päälle.
Myös metsähakkuut ovat Holmbergin mukaan vaikuttaneet. Esimerkiksi Muddusjärven paliskunnan alueella valtaosa vanhoista metsistä on kaadettu. Vanhat metsät ovat poronhoidolle tärkeitä, sillä niissä kasvaa porojen talviruokaa, luppoa.
”Kyllähän se on suurilta osin tuhottu se metsälaidunnukseen nojaava poronhoito.”
Yhtä lailla Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä saamelaiset ovat joutuneet väistämään tekoaltaita, patoja, kaivoksia ja matkailualueita. Ennen hankkeita ajettiin talouden nimissä, nyt perusteena on ilmastonmuutoksen hillintä.
Maailman on siirryttävä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan. Siirtymässä muun muassa tuuliturbiinien, sähköautojen ja akkujen valmistus vaatii valtavasti metalleja. Litiumin, koboltin, nikkelin ja muiden metallien tarve kasvaa kohisten.
Saamelaisneuvoston Holmberg sanoo, että saamelaiskulttuurin akuuteimpiin uhkiin kuuluvat nyt Nussir-yhtiön kaivoshanke Norjan Kvalsundissa ja Beowulf-yhtiön kaivoshanke Ruotsin Kallakissa.
Norjan Fosenissakin saamelaiset vaativat oikeutta. Siellä porojen talvilaitumille rakennetut tuulivoimalat pyörivät, vaikka Norjan korkein oikeus totesi ne laittomiksi vuonna 2021.
Suomen puolella uusia tuulivoima- tai kaivoshankkeita ei ole – vielä. EU-parlamentti hyväksyi hiljattain asetuksen, jolla se pyrkii lisäämään vihreän siirtymän mineraalien louhintaa Euroopassa. Niitä löytyy saamelaisten kotiseutualueelta Suomesta. Alueelle tehdyt varausilmoitukset ja malminetsintälupahakemukset kertovat, että kaivosyhtiöt ovat esiintymistä kiinnostuneita.
Vihreän siirtymän hankkeet kaventavat perinteisten elinkeinojen tilaa. Elinkeinot taas kannattelevat saamen kieliä ja kulttuuria. Kun elinkeinot ovat riippuvaisia maasta, koko muukin elämäntapa on. Jossain menee raja, jonka jälkeen maakäyttöpaineita on kasautunut niin paljon, että niiden yhteisvaikutus vaarantaa koko kulttuurin.
Vihreä siirtymä on kehystetty niin, että tarvitsemme enemmän resursseja kuin koskaan.
Vihreä kolonialismi. Siitä on Dorothée Camboun mukaan kyse, kun yhtiöt rakentavat kaivoksia ja tuulivoimaloita alkuperäiskansojen maille ilman heidän suostumustaan ja ilman että ne hyödyttävät alkuperäiskansaa. Cambou on kansainvälisen oikeuden asiantuntija, joka työskentelee apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.
”Vihreä siirtymä on kehystetty niin, että tarvitsemme enemmän resursseja kuin koskaan”, hän aloittaa.
Niitä etsitään paikoista, joissa luonnonvaroja on jäljellä: Nature Sustainability -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yli puolet vihreän siirtymän kaivoshankkeista on alkuperäiskansojen mailla tai läheisyydessä.
”Taustalla on maaoikeuksia, joita valtiot eivät ole tunnustaneet tai turvanneet.”
Camboun mukaan vihreää siirtymää edistetään kolonialismin aikaisista valtarakenteista käsin. Nyt valtiot ja yhtiöt riistävät alkuperäiskansojen maita ilmaston nimissä.
Alkuperäiskansoja uhkaavat paitsi kaivos- ja tuulivoimahankkeet, myös aurinkoenergia ja päästöhyvityksiä tuottavat metsäprojektit. Ne vievät tilaa elinkeinoilta ja aiheuttavat ympäristöhaittoja. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa monet alkuperäiskansat kärsivät kaivosten aiheuttamasta vesipulasta ja saastumisesta.
Periaatteessa kansainväliset sopimukset turvaavat alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden ja oikeuden harjoittaa kulttuuriaan. Camboun mukaan usein valtiot eivät kuitenkaan kunnioita niitä.
Valtioiden pitää esimerkiksi pyrkiä saavuttamaan alkuperäiskansoilta vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus hankkeissa, jotka heihin vaikuttavat. Suomessa on tulkittu, että suostumukseen pitää nimenomaan pyrkiä. Viranomaisen pitää kuulla saamelaisia, mutta hanke voi saada luvan saamelaisten vastustuksesta huolimatta.
”Alkuperäiskansoille tämä on ongelmallista”, Cambou sanoo ja lisää, että alkuperäiskansat eivät aina ole yksimielisiä. Silloin yhtiöt usein suosivat itselleen hyödyllisintä näkökantaa eli kuuntelevat ääniä, jotka hyväksyvät hankkeen.
Davvin tapaus kuulostaa hieman sellaiselta.
”Kyllä. Todennäköisesti.”
Entä muualla maailmassa? Miten maaoikeudet toteutuvat vihreän siirtymän hankkeissa?
”Vielä huonommin”, Cambou vastaa. Usein syynä ovat heikko lainsäädäntö ja joskus korruptio.
Kestäviäkin hankkeita on. Kanadassa energiaköyhyydestä kärsineet alkuperäisyhteisöt hallinnoivat itse mailleen rakennettua tuulivoimahanketta.
”Avainkysymys on, kuka projektista hyötyy.”
Alkuperäiskansat kärsivät ilmastonmuutoksesta paljon, vaikka ovat lämmittäneet ilmastoa vähän. Nyt he kärsivät myös sen hillinnästä: selvitysten mukaan alkuperäiskansaoikeuksien loukkaukset ovat vihreän siirtymän hankkeissa yleisiä.
Tutkimukset myös osoittavat, että alkuperäiskansojen maaoikeudet ehkäisevät muun muassa metsäkatoa. Maaoikeuksien turvaaminen auttaa alkuperäiskansoja suojelemaan luontoa.
Mutta vahvat maaoikeudet eivät välttämättä sovi yhteen nykymuotoisen vihreän siirtymän kanssa. Fossiilienergiaa ja -tuotteita yritetään nyt korvata täysimääräisesti uusiutuvilla vaihtoehdoilla. Vanhaa kulutustasoa on vaikea pitää yllä kajoamatta alkuperäiskansojen maihin.