Artikkelikuva
Maailman Kuvalehteä toimittaa Helsingissä kolmihenkinen tiimi. Kuvassa vasemmalta oikealle: toimitussihteeri Karoliina Knuuti, päätoimittaja Anni Valtonen ja toimittaja Riina Rastas käsissään lehden numeroita eri vuosikymmeniltä.

Näin syntyy Maailman Kuvalehti – ”Suomi, ja se, miten asiat täällä ovat, ei ole mikään globaali keskiarvo”

Luet parhaillasi lehteä, jota on eri muodoissaan tehty jo lähes 40 vuotta. Sitä tekee pieni toimitustiimi Helsingissä sekä valtava verkosto journalismin huippuja kaikkialta maailmasta. Tässä jutussa kerromme miten.

Päätoimittaja Anni Valtonen:

”Lehden päätoimittajana vastaan lehden linjasta ja sisällöistä ja tekijäjengin vetämisestä. Vaikka työnkuvaani ei ole kirjattu työkulttuurin ilmapiiristä huolehtimista, ajattelen, että minun tehtäväni on myös isolta osalta pitää työ sellaisena, että töihin on enimmäkseen kiva tulla. Mikäli joutuisimme jostain syytteeseen, päätoimittajana olen se, joka kantaa asiasta juridisen vastuun.

Pienessä porukassa puhallamme tiukasti yhteen hiileen ja meiltä vaaditaan monen asian yhtäaikaista handlaamista. Isommissa lehdissä päätoimittaja jättää sisältöihin puumerkkinsä lähinnä pääkirjoituksena, itse tuotan sen lisäksi muutakin tekstiä ehtimiseni ja intohimojeni mukaan.

Toimituksemme sijaitsee Helsingissä. Lehti ei syntyisi ilman taitavaa avustajaverkostoamme maailmalla, joka tuottaa meille puhuttelevia ääniä ja näkyjä eri puolilta.

Suuri osa työstäni on editointia, juttujen tilaamista, viestittelyä freelanceverkoston kanssa, ideointia, delegointia, markkinoinnin pohtimista, budjetin seurantaa, aikataulutusta – eli moneen suuntaan räpeltämistä.

Teemme hemmetin tärkeää työtä.

Olen tehnyt lehteä jo 13 vuotta ja minun on vaikea kuvitella, mitä toista lehteä voisin tehdä yhtä suurella palolla.

Työn suola on sen monipuolisuus ja tieto siitä, että teemme hemmetin tärkeää työtä. Kukaan muu ei tee Suomessa tällaista lehteä. Jos Maailman Kuvalehteä ei olisi, mediakentässä olisi aukko. Meitä tarvitaan.

Kaikki mitä olen opiskellut, tehnyt ja kokenut, saa kukoistaa tässä työssä. Oikeastaan kaikki, mitä elämässäni teen, pohjaa ajatukseen vastavuoroisuudesta ja toisilta oppimisesta.

Maailman Kuvalehti pohjaa tuohon ajatukseen: olemme syvästi kytköksissä toisiimme. Näennäisistä erilaisuudesta huolimatta maailman ihmisillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Olosuhteet ympärillämme vaihtelevat, mutta jaamme yhteisen ihmisyyden.

Saan ammentaa työssäni niistä kokemuksista, joita olen saanut elämästä kahden kulttuurin vaikutuspiirissä. Saan hyödyntää kielitaitoani. Saan oppia joka päivä uutta.”

Maa: ”Kolumbia. Maa, josta on tullut toinen kotimaani. Kolumbia elää minussa, ja lasteni isovanhemmat asuvat siellä.”

Eläin: ”Kolibri. Osaa lentää paikoillaan ja takaperin. Lepattaa ja elää täysillä.”

Lempinimi: ”Wifi-Valtonen (yksi monista). Ystäväni Marie antoi sen minulle Marokossa, kun alinomaa metsästin kahviloita, joissa on wifi. Volyymi-Valtonen on toinen: kun kerron tarinoita ihmisille, tykkään paisutella, liioitella ja värittää.”

Toimitussihteeri Karoliina Knuuti:

”Olen lehden toimitussihteeri, eli paperilla olen vastuussa lehden juttujen editoinnista ja valmiiksi saattamisesta. Oikeasti teemme kaikki vähän kaikkea: suunnittelemme numeroita, tilaamme, tuotamme ja editoimme juttuja yhdessä.

Kirjoitan itse myös lehteen paljon pitkiä juttuja ja jonkin verran uutisia. Toisinaan kuvaankin.

Hain aikanaan töihin Maailman Kuvalehteen, koska tämä duuni on toimittajalle ihan erityinen. Saan kirjoittaa ja editoida feature-journalismia, mikä on nykyään valitettavan harvinaista Suomessa. Maailman Kuvalehdellä on myös toimittajien parissa hyvä tunnettuus, joten meille tulee tarjolle todella mielenkiintoisia juttuja ja upeita kuvareportaaseja.

Meillä ei myöskään tarvitse tehdä uutisia liikenneonnettomuuksista, vaan lähes kaikki jutut, joita lehteen teen, käsittelevät niin sanottuja ”isoja aiheita”. Ilmastonmuutosta, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuuskysymyksiä, kehitystä, konflikteja.

Koskaan tule eteen hetkeä, että onpas tylsää, nyt osaan tästä kaiken.

Parhaillaan esimerkiksi teen isoa kokonaisuutta, jossa pureudutaan kehitysyhteistyön globaaleihin rahavirtoihin. Kuulostaa ehkä tylsältä, muttei todellakaan ole sitä.

Maailman Kuvalehdessä ei koskaan tule eteen hetkeä, että onpas tylsää, nyt osaan tästä kaiken. Maita on yksinkertaisesti liikaa, näkökulmia rajattomasti. Eräs tuttavani tiivisti kerran hyvin: hyvän toimittajan osaaminen on ”tuuman paksuinen mutta neliömailien levyinen”.

Minäkin tiedän monesta asiasta hiukan, mutten ole minkään alan mega-asiantuntija.

Oma maailmankuvani on aika tiedekeskeinen ja olen suht tinkimätön mitä tulee journalistin ohjeeseen. Olen usein toimituksessa se ääni, joka nurisee tarkistuskierrosten perään. Koska Maailman Kuvalehti on arvopohjainen julkaisu, on mielestäni aivan erityisen tärkeää tarkistaa, että faktat ovat oikein ja näkökulmat tasapuolisia.”

Maa: ”Ranska. En (enää) edes puhu ranskaa, mutta olen nuoresta saakka tuntenut jotain outoa vetoa ranskalaisuuteen.”

Eläin: ”Kissa. Eksoottisempana versiona manuli.”

Lempinimi: ”Luksus-Liisa. Menin kerran Palestiinassa ehdottamaan taksin tilaamista suht lyhyelle matkalle. Nimi jäi elämään. Nykyään Luksus-Lissu on alter-egoni, jolla on omastani eriävä harraste- ja tapahtumamaku.”

Toimittaja Riina Rastas:

”Oli synkkää ja kylmää, kun aloitin Maailman Kuvalehden toimitusharjoittelijana viime vuoden marraskuussa. Olin toiminut uutistoimittajana paikallis-, maakunta-, kotimaan ja ulkomaiden toimituksissa, mutten koskaan aikakauslehdessä. Odotin eniten sitä, että pääsen kirjoittamaan syvällisiä juttuja tärkeistä aiheista.

Ja voi pojat, tytöt ja muut! Työskentely Maailman Kuvalehdessä toi marraskuun loskakeleihin pilkahduksen etelän aurinkoa. Niin kuin yksi motoistamme kuuluu, aina ei voi lähteä maailmalle, mutta maailma voi tulla luoksesi.

Aina maailma ei näyttäydy aurinkoisena ja auvoisena, mutta kurjuutta ja kärsimystä voi aina yrittää ymmärtää. Uutinen ”pommi tappoi 12 ihmistä maassa X” tietenkin masentaa, mutta kun selvittää syitä kauheuksien takana, ja pystyy jakamaan ne muille, ahdistus vähenee. Maailman ikävyyksien jäsentäminen tuo lohtua.

Omat visiot voivat oikeasti toteutua, sillä ne eivät huku koneistoon.

Toimittajana ydintyötäni on juttujen kirjoittaminen. Tai no, ei pelkästään kirjoittaminen, vaan myös ideoiminen, tiedon haku, haastateltavien etsiminen, heidän haastattelemisensa, ja lopuksi, paketin kokoaminen yhteen. Ei aina helppoa, mutta aina palkitsevaa.

Työ ei kuitenkaan lopu siihen, kun juttu on tehty, se pitää vielä sovittaa printtiin ja verkkoon otsikosta alkaen. Tämän jälkeen tulee vielä some; Instagram-julkaisu ja -stoori sekä Facebook- ja Twitter-päivitys. Jokaiseen välineeseen pitää miettiä oma kulmansa. Mikä tässä jutussa on mielenkiintoisinta, mikä relevanteinta? Menenkö suoraan aiheeseen vai keksinkö jotain luovaa?

Toimitusharjoitteluni loputtua olen työskennellyt Maailman Kuvalehdessä kolme päivää viikossa, paitsi viime kesän, jolloin tein hypyn tv- ja radiopuolelle.

Lehden pesti on ollut ehdottomasti yksi monipuolisimmista toimittajan töistäni. Pienessä toimituksessa pääsee lusikoimaan montaa soppaa, jolloin näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Omat visiot voivat oikeasti toteutua, sillä ne eivät huku koneistoon.

Taas tänä synkkänä aikana vuodesta, kun tekee mieli syödä kuusenneulasia ja painua talviunille, Maailman Kuvalehdessä työskentely pitää liekin yllä.”

Maa: ”Etelä-Korea. Olin pitkään äärimmäisen kiinnostunut Etelä-­Koreasta. Sittemmin mukaan on tullut muitakin maita, mutta pidän vieläkin sen ristiriitaisuuksia mielenkiintoisena.”

Eläin: ”Elefantti, ne ovat maagisia. Melkein itkin liikutuksesta safarilla Tansaniassa, kun elefanttiuros käveli aivan automme edestä ja kääntyi katsomaan meitä autossa olijoita. Sen katse tuntui pureutuvaan sieluun saakka.”

Lempinimi: ”Bean. Entinen heilani antoi sen minulle, koska syön niin paljon papuja. Nykyään käytän sen variaatioita nimimerkkinä.”

Näin Maailman Kuvalehteä kuvaavat avustajat:

”Maailman Kuvalehti ei keskity ongelmiin. Pidän siitä, että lehteä tehdessä saa tuoda esiin myös niitä myönteisiä kehityskulkuja, joita maailmassa valtavasti on. Teen lehteen usein Suhteita-juttua, jossa kaksi toisilleen merkityksellistä ihmistä kertoo toisistaan ja heille tärkeistä teemoista.”

Kaisa Viitanen, toimittaja

”Maailman Kuvalehti on ainutlaatuinen katsaus maailman päivänpolttaviin teemoihin. Se valaisee kulttuurisia ilmiöitä inhimillisesti ja tuoreilla näkökulmilla. Lehden tekemisessä parasta on ollut mahdollisuus luoda keskustelua teemoista, joissa pyritään haastamaan ja inspiroimaan lukijaa.”

Meeri Koutaniemi, valokuvaaja

”Maailman Kuvalehti on tärkeä lehti, koska se yrittää löytää sen, mikä maailmassa on arvokasta itsessään eikä välineenä jonkin saavuttamiseksi: ihmisyys, planeetta, kulttuuri. Juuri tästä syystä on ollut hienoa olla mukana tekemässä lehteä. Pidän myös siitä, miten kunnianhimoisesti lehteä aina tehdään, vaikka voin kuvitella, että resurssit ovat rajalliset. Innostus välittyy!”

Tuomas Kärkkäinen, kuvittaja

”Kahdeksan miljardin ihmisen maailma on monimutkainen paikka. Jokainen tarkastelee maailmaa omasta karsinastaan käsin. Mitä enemmän saamme kurkistaa omastamme poikkeaviin karsinoihin, sitä paremmin voimme ymmärtää kokonaisuutta. Suomi, ja se, miten asiat täällä ovat, ei ole mikään globaali keskiarvo. Maailman ymmärtämiseksi on hyvä luoda välillä silmäys vähän omaa napaa ja elinpiiriä kauemmas.”

Juha Mäkinen, toimittaja

”Pidän tavasta, jolla Maailman Kuvalehti tutustuttaa ilmiöihin ja ihmisiin, joihin ei perinteisessä uutismediassa törmää. Ääneen pääsevät myös ne, joiden ääni ei muualla välttämättä kuulu. Lehden parissa työskentely antaa paljon, ja ennen kaikkea tunnen tekeväni tärkeää työtä.”

Katja Merisalo, graafikko

”Maailman Kuvalehti on vuosikymmenien ajan sinnikkäästi ja ennakkoluulottomasti avannut ikkunoita maailmalle ja tarjonnut suomalaisille lukijoille tarinoita, joita he eivät olisi lukeneet mistään muualta. Olen kirjoittanut lehteen vuodesta 1999, länsiafrikkalaisesta
teatterista, nigeriläisistä salakuljettajista, ihon valkaisemista vastaan taistelevasta ihotautilääkäristä, Euroopan unionin kehitysapupolitiikasta, Belgiaan päätyneistä ihmissalakuljetuksen uhreista… Toimitus on aina yhtä innostuneesti lähtenyt mukaan keskustelemaan Suomesta katsottuna joskus hyvinkin kaukaisista tarinoista. Tämä on ollut ja on edelleen minulle suuri ilonaihe!”

Taina Tervonen, toimittaja

”Maailman Kuvalehden aiheet ovat aina kiinnostavia. En muista tehneeni yhtään kuvausta, jossa aihe ei olisi jollakin tavalla innostanut minua henkilökohtaisesti. Olen avustanut lehteä jo 15 vuoden ajan, ja käytännöt ovat minulle tuttuja. Lehteä tehdään intohimolla ja kuvia ja taittoa pidetään arvossa. Tämän vuoksi lehti myös näyttää hyvältä.”

Eeva Anundi, valokuvaaja

”Maailman Kuvalehdessä on erityistä se, mistä näkökulmasta katsotaan maailmaa. Sekä lukijana että tekijänä pääsee lähemmäksi vaikeitakin aiheita, joita käsitellään ainutlaatuisella kombolla asiantuntijuutta, myötätuntoa ja kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Lehden teossa kehityin sekä ammatillisesti että ihmisenä, koska omia ja ympäristön normeja pääsi kyseenalaistamaan turvallisessa ympäristössä. Toimituksen lämminhenkisyys, sekä tunne että tekee tärkeää työtä paremman maailman eteen, auttoi jaksamaan stressaavien ja haastavien jaksojen yli.”

Nici Lönnberg, Maailman Kuvalehden entinen AD

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!